Tuto-ottelu
Jatkoajan Antti Helmisen peliraportti TuTo-ottelusta löytyy tuosta
Vaikka Helminen sanoo, että "U-20 sai mahdollisuuden, kun se sai pelata minuutin kahden miehen ylivoimalla, mutta nuoret eivät saaneet edes kiekkoa vastustajan alueelle. ", niin ei asia ihan noin ollut. Nuoret saivat kiekon hyökkäysalueelle, mutta aika tuhraantui siihen kun Backman ja Varakas syöttelivät viivassa toisilleen eikä kumpikaan ottanut kunnolla vastuuta ratkaisusta. Lopulta kahden miehen ylivoima hukkaantui siihen kun kiekko lipsahti Varakkaan lavan yli keskialueelle. Muuten nuorten ylivoimassa suurena ongelmana oli pakkien viivan pito.
U20 pelasi yritteliäästi ja jos jääkiekko-ottelussa laskettasiin kiekonhallinta-aikoja samalla tavalla kun jalkapallossa lasketaan pallonhallinta-aikoja, niin nuoret olisivat voittaneet tämän tilaston. Mutta hallinta oli näennäistä, sillä joukkueella ei ollut kokemusta, kovuutta ja taitoa luoda riittävästi maalintekopaikkoja. Ja kun tekopaikka onnistuttiin saamaan niin ei ollut malttia tehdä maalia.
Pari yllätystä pelissä oli. Oletin että nuoret jaksaisivat polkea koko kuusikymmentä minuuttisen ja pystyisivät pudottomaan TuTon kolmannessa erässä kyydistä. Toisin kuitenkin kävi. Oikeastaan U20 pelasi parhaiten avauserässä ja mitä pitemmälle ottelu kului, niin sitä paremmin TuTo kontrolloi peliä.
Ensimmäisessä erässä Bluesin Immonen väläytteli pariin kertaan mutta hävisi sen jälkeen kuvasta. Immosen ja Lappalaisen kanssa samassa ketjussa pelannut Jypin Ari Kovanen ei kyllä soveltunut näiden pelaajien kanssa samaan ketjuun. Kovasen taito ja luisteluvauhti ei riittänyt Blues-kaksikolle parhaiten soveltuvaan liikkuvaan peliin. Tämän kolmikon takana pelasi paljon pakkipari Pelkonen - Kiren. Pelicansien Kirenille mestisvauhti oli liikaa ja Blues-miesten hyvätkin kuviot menivät sekaisin siinä vaiheessa kun kiekko jouduttiin lainaamaan Kirenille. Yleensä seurauksena oli kiekonmenetys.
Toimivin pakkipari oli Varakas - Tuomaala. Parin edessä pelanneesta kolmikosta Junnila-Mustonen-Uusivirta Junnila palkittiin ottelun jälkeen U20:n parhaana pelaajana. Junnila oli ottelussa näkyvä pelaaja, koska hän vetää luistimilla helvetinmoista kyytiä ja riisti pari kertaa kiekon TuTon pakilta. Junnilan ongelma on ettei hänen pörräyksessään ole tehoja ja pienikoisena ja kevyenä pelaajana hänet saa helposti pelattua kiekosta irti. Mustosella oli sama ongelma.
Alussa Santavuori-Kontiola-Vihtola ja Makkonen-Kuparinen-Petrell olivat vaikeuksissa, mutta paransivat koko ajan. K-Vantaa ottelussa minulle jäi Kontiolasta kovin pehmoinen kuva, mutta tässä ottelussa hän pelasi todella paljon paremmin ja vahvemmin. Nelosen sentteri Kuparinen vaikutti taitavalta ja fiksulta pelaajalta, joka uskalsi ja osasi pitää ylivoimalla kiekkoa. Siis ne pari kertaa kuin sai siihen mahdollisuuden.
Molemmat joukkueet ottivat pelissä todella tyhmiä ja tarpeettomia jäähyjä. Peli oli siisti ja tuomari Tom Laaksonen asiallinen. Jostain syystä paikallinen idiootti oli ottanut tehtäväkseen huudella Laaksoselle "Vitun homo, soita kotiin" -kommentteja ja näytellä keskisormea joka kerta kun Laaksonen luisteli toimitsijapöydän luokse. Hallilla pyörineet pikkupojat katselivat huutelijaa ihmeissään. Ehkä he kirjoittavat muutaman vuoden päästä Jatkoajan "Omituisia tapahtumia jäähallissa" -ketjuun tästä oudosta huutelijasta.
Odotan mielenkiinnolla huomenna julkistettavia kaksikymppisten ja yhdeksäntoistavuotisten maajoukkueita.
Jatkoajan Antti Helmisen peliraportti TuTo-ottelusta löytyy tuosta
Vaikka Helminen sanoo, että "U-20 sai mahdollisuuden, kun se sai pelata minuutin kahden miehen ylivoimalla, mutta nuoret eivät saaneet edes kiekkoa vastustajan alueelle. ", niin ei asia ihan noin ollut. Nuoret saivat kiekon hyökkäysalueelle, mutta aika tuhraantui siihen kun Backman ja Varakas syöttelivät viivassa toisilleen eikä kumpikaan ottanut kunnolla vastuuta ratkaisusta. Lopulta kahden miehen ylivoima hukkaantui siihen kun kiekko lipsahti Varakkaan lavan yli keskialueelle. Muuten nuorten ylivoimassa suurena ongelmana oli pakkien viivan pito.
U20 pelasi yritteliäästi ja jos jääkiekko-ottelussa laskettasiin kiekonhallinta-aikoja samalla tavalla kun jalkapallossa lasketaan pallonhallinta-aikoja, niin nuoret olisivat voittaneet tämän tilaston. Mutta hallinta oli näennäistä, sillä joukkueella ei ollut kokemusta, kovuutta ja taitoa luoda riittävästi maalintekopaikkoja. Ja kun tekopaikka onnistuttiin saamaan niin ei ollut malttia tehdä maalia.
Pari yllätystä pelissä oli. Oletin että nuoret jaksaisivat polkea koko kuusikymmentä minuuttisen ja pystyisivät pudottomaan TuTon kolmannessa erässä kyydistä. Toisin kuitenkin kävi. Oikeastaan U20 pelasi parhaiten avauserässä ja mitä pitemmälle ottelu kului, niin sitä paremmin TuTo kontrolloi peliä.
Ensimmäisessä erässä Bluesin Immonen väläytteli pariin kertaan mutta hävisi sen jälkeen kuvasta. Immosen ja Lappalaisen kanssa samassa ketjussa pelannut Jypin Ari Kovanen ei kyllä soveltunut näiden pelaajien kanssa samaan ketjuun. Kovasen taito ja luisteluvauhti ei riittänyt Blues-kaksikolle parhaiten soveltuvaan liikkuvaan peliin. Tämän kolmikon takana pelasi paljon pakkipari Pelkonen - Kiren. Pelicansien Kirenille mestisvauhti oli liikaa ja Blues-miesten hyvätkin kuviot menivät sekaisin siinä vaiheessa kun kiekko jouduttiin lainaamaan Kirenille. Yleensä seurauksena oli kiekonmenetys.
Toimivin pakkipari oli Varakas - Tuomaala. Parin edessä pelanneesta kolmikosta Junnila-Mustonen-Uusivirta Junnila palkittiin ottelun jälkeen U20:n parhaana pelaajana. Junnila oli ottelussa näkyvä pelaaja, koska hän vetää luistimilla helvetinmoista kyytiä ja riisti pari kertaa kiekon TuTon pakilta. Junnilan ongelma on ettei hänen pörräyksessään ole tehoja ja pienikoisena ja kevyenä pelaajana hänet saa helposti pelattua kiekosta irti. Mustosella oli sama ongelma.
Alussa Santavuori-Kontiola-Vihtola ja Makkonen-Kuparinen-Petrell olivat vaikeuksissa, mutta paransivat koko ajan. K-Vantaa ottelussa minulle jäi Kontiolasta kovin pehmoinen kuva, mutta tässä ottelussa hän pelasi todella paljon paremmin ja vahvemmin. Nelosen sentteri Kuparinen vaikutti taitavalta ja fiksulta pelaajalta, joka uskalsi ja osasi pitää ylivoimalla kiekkoa. Siis ne pari kertaa kuin sai siihen mahdollisuuden.
Molemmat joukkueet ottivat pelissä todella tyhmiä ja tarpeettomia jäähyjä. Peli oli siisti ja tuomari Tom Laaksonen asiallinen. Jostain syystä paikallinen idiootti oli ottanut tehtäväkseen huudella Laaksoselle "Vitun homo, soita kotiin" -kommentteja ja näytellä keskisormea joka kerta kun Laaksonen luisteli toimitsijapöydän luokse. Hallilla pyörineet pikkupojat katselivat huutelijaa ihmeissään. Ehkä he kirjoittavat muutaman vuoden päästä Jatkoajan "Omituisia tapahtumia jäähallissa" -ketjuun tästä oudosta huutelijasta.
Odotan mielenkiinnolla huomenna julkistettavia kaksikymppisten ja yhdeksäntoistavuotisten maajoukkueita.