Tästä aiheesta käydään jo ansiokasta keskustelua useammankin joukkueen hiekkalaatikoilla, ja se on erittäin tärkeä aihe, joten mielestäni se ansaitsee jo ihan oman ja yleisen ketjunsa.
Suurin osa meistä jääkiekon ystävistä on jo havainnut sen, jääkiekko ei enää herätä tunteita kuten ennen. Peliin mennään kun on tavaksi tullut, mutta ei siellä enää koe suuria tunteita, ei siellä enää huuda ääntään käheäksi. HardCore fanit käyvät hallilla edelleen tai ovat "läsnä" ainakin ostetun kausikortin muodossa, mutta laskevat yleisömäärät on ihan varmasti havaittu joka puolella eri seuroissa.
Katsomoissa tunnelma muistuttaa hartaustilaisuutta, sillä erotuksella että kukaan ei juuri puhu mitään. Hiljaista on kuin huopatossutehtaan yövuorossa, olettaen että yövuoroa ei ole. Vielä 10 vuotta sitten mm. Porissa ja Raumalla tapeltiin katsomoa myöten verissäpäin keskinäisissä peleissä, mites nykyään? Siellä ollaan sulassa sovussa ja suut supussa.
Miten on Helsingin ja Tampereen "hegemoniaottelut"? Homer Simpsonia lainatakseni: Booooring. Kuinka usein nykyään em. ottelut edes myydään loppuun? Aika harvoin. Kuinka usein nykyään mitään peliä yleensäkään myydään loppuun? Erittäin harvoin.
Hifk:n fanit itkevät, tai ovat jo oikeastaan lopettamassa senkin, TPS:n fanit itkevät, Ilveksen fanit itkevät, Ässien fanit eivät enää jaksa itkeä, Lukon fanit itkevät, Pelicansien fanit itkevät, näillä kaikilla on siihen jopa aihettakin, mutta että ylivoimaisesti sarjaa johtavankin joukkueen fanit itkevät? Eikö se kerro jotain jo pelin tasosta?
Edelleen, vielä 10 vuotta sitten jälkipeleissä käytiin tunteikkaita ja kiivaita keskusteluja siitä minkä takia toinen joukkue voitti säkällä ja miten se Keke on ärsyttävä, mutta Hifk tms. on silti parempi vaikka tällä kertää hävisikin jne, nykyään lähinnä puhutaan siitä että oliko peli yleensä katsomisen arvoinen vai ei. Yleensä kommentit putoavat välille "ihan jööttiä" - "menettelee". Pelit eivät yksinkertaisesti enää herätä tunteita.
Tästä kaikesta syytetään suvi-urpo -liigaa, jossa kaikki toiminta mikä saattaa aiheuttaa mustelmia, on kiellettyä. Odotamme mielenkiinnolla milloin lyöntilaukaukset kielletään, niissäkin voi sattua.
Tähän on olemassa mielestäni lähinnä kolme syytä:
1. Taklausten ja tappelujen kieltäminen käytännössä kokonaan ja yhä lisääntyvä kahvauspeli, johon kenelläkään ei ole mitään mielenkiintoa puuttua, koska siitä ei saa lööppejä iltalehtiin. Tästä on puhuttu jo paljon, joten en minä siitä sen enempää kuin että nollatoleranssi tässä olisi ihan paikallaan. Mikä hemmetin tarve sillä mailalla on ronkkia mitään muuta kuin kiekkoa? Opettelisivat hitto soikoon luistelemaan.
2. Pelaajien jatkuva seuran vaihtaminen, fanien on vaikea enään löytää niitä "omia" pelaajia, siispä nurkkapatriotismi vähenee, ja tämä näkyy pieninä yleisömäärinä erityisesti pikkukaupungeissa joiden joukkueet käytännössä elävät "me-hengestä". Se näkyy myös pelaajien otteissa. Harvalle pelaajalle on enää väliä mikä joukkue sieltä tulee vastaan, on se sitten "rakas vihollinen" tai pohjoisen "ikävä roikkuja". Aivan sama. Luulen että tämä on yksi erittäin suuri tekijä pelin tunteikkuuden vähenemisessä niin katsomossa kuin kentälläkin.
3. Kolmantena asiana on mielestäni toiminnan jo liiallinen ammattimaisuus. Pelityylillä etsitään maksimaalista voittoprosenttia, millään muulla ei ole väliä, ja jo seurojenkin toiminnassa tärkein asia on taloudellinen tulos. Myöskin pelaamisessa ei näy enää semmoista iloa ja tekemisen meininkiä kuin ennen, nykyään kun jokainen luistimen veto analysoidaan tarkasti, kaikki statistiikat lasketaan ja sitten sinulle maksetaan älyttömästi rahaa siitä että sinun on pakko pelata hyvin. Varmaan tosi vapauttava tunne pelata.
Aikaisemmin kun liigakiekkokin oli sivutyö, illalla mentiin peliin töiden jälkeen vähän puhaltamaan paineita, niin kai siinä oli eri tavalla menoa ja meininkiä. Myöskin virheet olivat enemmän sallittuja kuin nykyään, peli oli amatööripeliä, tottakai se on hauskempaa. Nykyään kun kiekkoilijan elämän täyttää vain se jääkiekko, ei ole kovin suuri ihme jos se jossain vaiheessa alkaa maistua hiukan puulta. Kuka tahansa joka on naimisissa työnsä kanssa 7 päivää viikossa aamusta iltaan, voinee vahvistaa että välillä vaihtelukin olisi ihan kivaa.
Pelistä tulee puoliväkinäistä puurtamista, tavoitteena olla vain parempi ja päästä rahanmakuun kiinni, kuka pelaa kiekkoa liigassa enää vain sen takia että se on kivaa? Ei kukaan. Se on ammatti kaikille. (paitsi tuomareille)
Joka tapauksessa jotain kannattaisi ruveta liigan johdossakin miettimään, nykymenolla voi ruveta katsojakato käymään suureksi, viimeistään sitten kun nuori sukupolvi alkaa käydä peleissä, ja he eivät mene sinne vanhasta tottumuksesta. Voi olla että he sitten valitsevatkin jonkun muun lajin, jossa on menoa ja meininkiä, vaikka... huokaus... kaukalopallon.
Suurin osa meistä jääkiekon ystävistä on jo havainnut sen, jääkiekko ei enää herätä tunteita kuten ennen. Peliin mennään kun on tavaksi tullut, mutta ei siellä enää koe suuria tunteita, ei siellä enää huuda ääntään käheäksi. HardCore fanit käyvät hallilla edelleen tai ovat "läsnä" ainakin ostetun kausikortin muodossa, mutta laskevat yleisömäärät on ihan varmasti havaittu joka puolella eri seuroissa.
Katsomoissa tunnelma muistuttaa hartaustilaisuutta, sillä erotuksella että kukaan ei juuri puhu mitään. Hiljaista on kuin huopatossutehtaan yövuorossa, olettaen että yövuoroa ei ole. Vielä 10 vuotta sitten mm. Porissa ja Raumalla tapeltiin katsomoa myöten verissäpäin keskinäisissä peleissä, mites nykyään? Siellä ollaan sulassa sovussa ja suut supussa.
Miten on Helsingin ja Tampereen "hegemoniaottelut"? Homer Simpsonia lainatakseni: Booooring. Kuinka usein nykyään em. ottelut edes myydään loppuun? Aika harvoin. Kuinka usein nykyään mitään peliä yleensäkään myydään loppuun? Erittäin harvoin.
Hifk:n fanit itkevät, tai ovat jo oikeastaan lopettamassa senkin, TPS:n fanit itkevät, Ilveksen fanit itkevät, Ässien fanit eivät enää jaksa itkeä, Lukon fanit itkevät, Pelicansien fanit itkevät, näillä kaikilla on siihen jopa aihettakin, mutta että ylivoimaisesti sarjaa johtavankin joukkueen fanit itkevät? Eikö se kerro jotain jo pelin tasosta?
Edelleen, vielä 10 vuotta sitten jälkipeleissä käytiin tunteikkaita ja kiivaita keskusteluja siitä minkä takia toinen joukkue voitti säkällä ja miten se Keke on ärsyttävä, mutta Hifk tms. on silti parempi vaikka tällä kertää hävisikin jne, nykyään lähinnä puhutaan siitä että oliko peli yleensä katsomisen arvoinen vai ei. Yleensä kommentit putoavat välille "ihan jööttiä" - "menettelee". Pelit eivät yksinkertaisesti enää herätä tunteita.
Tästä kaikesta syytetään suvi-urpo -liigaa, jossa kaikki toiminta mikä saattaa aiheuttaa mustelmia, on kiellettyä. Odotamme mielenkiinnolla milloin lyöntilaukaukset kielletään, niissäkin voi sattua.
Tähän on olemassa mielestäni lähinnä kolme syytä:
1. Taklausten ja tappelujen kieltäminen käytännössä kokonaan ja yhä lisääntyvä kahvauspeli, johon kenelläkään ei ole mitään mielenkiintoa puuttua, koska siitä ei saa lööppejä iltalehtiin. Tästä on puhuttu jo paljon, joten en minä siitä sen enempää kuin että nollatoleranssi tässä olisi ihan paikallaan. Mikä hemmetin tarve sillä mailalla on ronkkia mitään muuta kuin kiekkoa? Opettelisivat hitto soikoon luistelemaan.
2. Pelaajien jatkuva seuran vaihtaminen, fanien on vaikea enään löytää niitä "omia" pelaajia, siispä nurkkapatriotismi vähenee, ja tämä näkyy pieninä yleisömäärinä erityisesti pikkukaupungeissa joiden joukkueet käytännössä elävät "me-hengestä". Se näkyy myös pelaajien otteissa. Harvalle pelaajalle on enää väliä mikä joukkue sieltä tulee vastaan, on se sitten "rakas vihollinen" tai pohjoisen "ikävä roikkuja". Aivan sama. Luulen että tämä on yksi erittäin suuri tekijä pelin tunteikkuuden vähenemisessä niin katsomossa kuin kentälläkin.
3. Kolmantena asiana on mielestäni toiminnan jo liiallinen ammattimaisuus. Pelityylillä etsitään maksimaalista voittoprosenttia, millään muulla ei ole väliä, ja jo seurojenkin toiminnassa tärkein asia on taloudellinen tulos. Myöskin pelaamisessa ei näy enää semmoista iloa ja tekemisen meininkiä kuin ennen, nykyään kun jokainen luistimen veto analysoidaan tarkasti, kaikki statistiikat lasketaan ja sitten sinulle maksetaan älyttömästi rahaa siitä että sinun on pakko pelata hyvin. Varmaan tosi vapauttava tunne pelata.
Aikaisemmin kun liigakiekkokin oli sivutyö, illalla mentiin peliin töiden jälkeen vähän puhaltamaan paineita, niin kai siinä oli eri tavalla menoa ja meininkiä. Myöskin virheet olivat enemmän sallittuja kuin nykyään, peli oli amatööripeliä, tottakai se on hauskempaa. Nykyään kun kiekkoilijan elämän täyttää vain se jääkiekko, ei ole kovin suuri ihme jos se jossain vaiheessa alkaa maistua hiukan puulta. Kuka tahansa joka on naimisissa työnsä kanssa 7 päivää viikossa aamusta iltaan, voinee vahvistaa että välillä vaihtelukin olisi ihan kivaa.
Pelistä tulee puoliväkinäistä puurtamista, tavoitteena olla vain parempi ja päästä rahanmakuun kiinni, kuka pelaa kiekkoa liigassa enää vain sen takia että se on kivaa? Ei kukaan. Se on ammatti kaikille. (paitsi tuomareille)
Joka tapauksessa jotain kannattaisi ruveta liigan johdossakin miettimään, nykymenolla voi ruveta katsojakato käymään suureksi, viimeistään sitten kun nuori sukupolvi alkaa käydä peleissä, ja he eivät mene sinne vanhasta tottumuksesta. Voi olla että he sitten valitsevatkin jonkun muun lajin, jossa on menoa ja meininkiä, vaikka... huokaus... kaukalopallon.