Koulussa opetettiin, jotta perusvärit ovat punainen, keltainen ja sininen. Niistä sitten värkätään kaikki muut värit tarpeen mukaisesti. Kumminkin televisiotekniikassa käytössä on RGB. Mitäs vittua? Miten nuista nyt sitten loihditaan ruudulle keltainen vaikka siihen Kill Billin avausruutuun?
Noinhan sitä opetettiin, mutta opetettiin oikeastaan väärin. RYB-malli on historiallinen, ja perustui lähinnä siihen, kuinka värit käyttäytyvät maalatessa. Värihavainto voi syntyä eri tavalla, ja lopputuloksen kannalta on hieman eri asia havaitsetko maaliseoksesta sironnutta fotonijakaumaa, vai kahden fotonisuihkun summaspektriä.
Maalatessa tilanne on tyypillisesti sellainen, että kangas on aluksi valkoinen, jolloin se sirottaa kaikkia fotoniaallonpituuksia samalla tavalla. Lisäämällä maalia kankaan pintaan muutetaan sen absorptio- ja sirontaominaisuuksia, siis esimerkiksi sininen maali absorboi kankaaseen osuneesta valkoisesta valosta punaisen ja vihreän pois, ja sirottaa takaisin enemmän sinistä valoa. RYB-mallissa onkin siis lähinnä kyse siitä, mikä väri otetaan pois, jotta saadaan jokin lopputulos, kuin värien lisäämisestä toisiinsa. Parempi malli samasta asiasta on printtereistä tuttu CMYK, jossa pääväreinä ovat syaani, magenta ja keltainen.
RGB puolestaan perustuu enemmänkin spektrien summautumiseen, joka on fysikaalisempi tapa tarkastella asiaa. Ihmissilmän värihavainnot perustuvat retinan tappisolujen herkkyyksille fotonien eri aallonpituuksilla. Meiltä löytyy (yksinkertaistettuna) kolmea erilaista solua, jotka havaitsevat siis joko sinistä, vihreää tai punaista valoa. Näistä erityisesti vihreää ja punaista havaitsevien solujen spektrivasteet menevät aika paljon päällekkäin, ja havainto keltaisesta syntyy sopivasti näiden välissä olevasta allonpituudesta, joka aiheuttaa vasteen molemmista soluista.
Television tapauksessa meillä onkin valkoisen kankaan sijaan "musta emitteri", ja RGB-näytössä keltainen syntyy siis aktivoimalla sekä R- että G-osa pikselistä, joiden lähettämät "punaiset ja vihreät fotonit" aiheuttavat ihmisaivoissa summahavaintona kokemuksen keltaisesta väristä. Pikselin täytyy tietysti olla riittävän pieni, jotta erotuskykymme ei riitä erottamaan R:n ja G:n eri lähtöpistettä, ja tämä "aivojen huijaaminen" näin onnistuu.
On muuten spekuloitu, että osalla naisista saattaisi olla neljättäkin tappisolutyyppiä, toisessa X-kromosomissa kulkevan mutaation myötä. Tällainen nainen mahdollisesti siis kykenisi näkemään "nelivärisesti" ja erottamaan siis suuremman määrän värejä toisistaan. Empiiristen havaintojeni perusteella tämä ominaisuus on kylläkin kaikilla naisilla...
