Ronning kirjoitti:
Eikä tämä ole edes kaukana totuudesta. Kalpassa ja Pelicansissa pelaa kuitenkin jonkin verran (kuinka paljon, makukysymys. Omasta mielestäni niitä on noin pari tusinaa.siis yhteensä.) pelaajia jotka kuuluvat ylimmälle sarjatasolle, siis NHL poislukien. Eli joukkueissa pelaa pelaajia jotka kelpaisivat myös Ruotsiin, Sveitsiin, Venäjälle, AHL:ään... Pelaajia, jotka olisivat liian tasokkaita vaikkapa Mestikseen tai Allsvenskaniin.
Tällöin olisi siis n.24 pelaajaa enemmän etsimässä seuraa joukosta, jossa on 2 joukkuetta vähemmän. Tarjontaa olisi laajemmin, ja näin ehkä palkkapyynnöissä olisi hiuksenhienoa viilausta. Tämä tietenkin auttaisi Suomen seuroja, koska täällä se raha ei pyöri.
Muistetaan nyt kuitenkin, että ilman SM-liigan paapomiskulttuuria Pelicans olisi samassa veneessä AIK:n ja Malmön kanssa. Tässä mielessä Suomen ja Ruotsin tasoeroa on paha verrata. Lisäksi, ei tuosta Kalpan kurimuksestakaan niin kauaa ole. Ja Ässilläkin oli huonot hetkensä. Näissä asioissa on kyllä enemmänkin kyse siitä että ketkä seurojen asioita hoitaa, ja millä tavalla.
Tietyllä tavalla yhdyn, että tuo "paapomiskulttuuri" ei ole hyväksi. Toisaalta nämä loppukaudesta hännille jäävät joukkueet tarjoavat monille nuorille hyvän roolin kasvaa liigakiekkoilijoiksi. Tälträkin kaudelta on nähty Karo Koivusen esiinmarssi Pelicansseissa. Edelleen saman seuran Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen ei olisi todennäköisesti saaneet vastaavaa näyttöpaikkaa kuin nyt Pelicanseissa. Mielestäni esimerkkinä täämän kauden Pelicanssin ja Jokereiden ero on ollut marginaalinen. Jokereiden on myös ensikaudella erittäin vaikea nousta paremmalle tasolle kuin Pelicans resursseistaan huolimatta. Silti mielestäni liiga kaipaa avaamista ja mahdollisuutta tippumiseen. Silti mielestäni Suomalainen kiekko tarvitsee Kuopion ja Lahden talousalueen taloudellista panosta ja toisaalta samojen alueiden juniorityötä. Suomen kiekko tarvitsee uudet Jantuset, Pasi Nurmiset, Olli Jokiset, Sami Kapaset, Kimmo Timoset. Tuleeko niitä jo esimerkkinä Tuomas Santavuoresta jää nähtäväksi.
Ässät kerää nyt hedelmiä edellisten vuosien taaperruksesta. Sen nuoret pelaajat ovat kasvaneet askel askellelta hyviksi liigamiehiksi. Yhtälailla näen Pelicanssilla olevan pullat nyt hyvin uunissa. Sen nuoret pelasajat on tulossa ja Aravirran aikana joukkue on ollut ihan muuta kuin playoffin ulkopuolelle jäävä joukkue. Joukkueen runko nuorten pelaajien osalta on kasassa pitkälle tulevaisuuteen ja joukkueen hankinta politiikkaan on tullut uutta juonta Ilkka Kaarnan astuttua puikkoihin. Joukkueen taustat on ns. kunnossa. Katsellaampa tilannetta seuraavalla kaudella uudestaan.
Minusta suomalainen kiekkoilu on erittäin osavaa valmennuksen ja toisaalta talouden hoidon osalta. Niinkuin edellä kirjoituksiani oli erittäin hyvin tulkittu, kovat hankinnat ei tuo välttämättä tulosta vaan pitkäjänteinen joukkueen rakentaminen. Tämä voidaan selvästi lukea tämän kauden Jokereista. Siinä missä suomalaiset ei lähde pelaajien lyhyt aikaiseen ja ennenkaikkea
lyhyt näköiseen rahalliseen kilpahuutoon vaan palkkaavat halvempia pelaajia kokeilumielessä lyhyeksi aikaa on lopuksi järkevää talouden pitoa. Monista hankinnoista voi olla iloa jatkossa toisaalta puolen kauden sopimus testaus mielessä on huomattavasti järkevämpi kuin koko kauden testaaminen. Toiseksi pelaajien todellinen taso mitaan vasta kovissa peleissä. Tuossa tuli myös kehuttua Suomalaista valmennusta. Suomessa valmennuksen taso on selvästi korostunut. Täällä menetytään joukkueena. Joka ikinen liigassa pelaava pelaa erinomaista puolustus ja peittopeliä. Joukkueiden hyökkäys- ja karvaus peli on myös erittäin kontrolloitua. Tämä näkyy siitä, että edes maailman tähdet ei saaneet täällä aikaan ihmeitä. Suomalainen liigakiekkoilija osaa puolustaa ja pelata joukkueena Pelicanssia myöten.
Edelleen minusta tässä on tarkasteltu liian lyhyttä aikajaksoa. Perinteinen kuvio on, että Ruotsalaiset/Sveitsiläiset(tästälähtien käytän vain Ruotsia, mutta sama kuvio täsmää Sveitsiin) syytää suuret rahat pelaajiin kauden alkuun vieden liigan pistepörssin kärjen poissa. Samaan aikaan Suomeen palaa kaikessa hiljaisuudessa Ruotsissa syystä tai toisesta heikomman kauden pelanneet pelaajat Suomeen. Sama jatkuu edelleen kauden alun, kun Ruotsin huonosti menestyvät joukkueet alkavat tehdä Jokerimaisia paniikki liikkuja. tämän jälkeen iskee Suomalaiset, jotka kerää vaisusti kauden aloittaneet pelaajat itselleen ja harjoituttaa ne yleensä viimeistään seuraavaan kauteen huippu vireeseen. Ruotsi vei nyt isolla kädellä kovia nimiä loppukaudesta, mutta mikä onkaan ollut tilanne ennen sitä? Mielestäni liigaan on saatu huippumiehiä Ruotsista:
Joakim Erikson
Kalle Sahlstedt
Jouni Loponen
Janne Grönvall
Marko Kauppinen
Kimmo Peltonen
Marcus Paulsson
Anders Jämtin
Ennen kauden alkua
Noiden sijasta naapuriin suuntasi:
Pasi Tuominen
Teemu Lassila
Jarno Kultanen
Kalle Kerman
Jere Myllyniemi
Antti Aarnio
Kimmo Lotvonen
Matias Metsäranta
Jokainen voi miettiä kumpi liiga hävisi? Edelleen sinne suuntasi Janne Laakkonen, joka on suunnanut Suomeen paluu postissa, kuten myös Vesa Viitakoski ja Antti Aarnio. "Menetyksiä" kesken kauden on Jämtin, Widing ja Jantunen.
Samanlaista on vähän Sveitsin kanssa. Ennenkauden alkua menetetään pistepörssin kärki, mutta sitten paniikki joukkueet tyhjentää miehet liigaan. Nyt kesken kauden on tullut
Hannes Hyvönen
Jari Korhonen
ja Sveitsiin on laitettu sellaisia suuruuksia kuten Mark Murphy ja Jukka Tiilikainen. Edelleen muista liigosita on tehty sellaisia umpisurkeita scouttauiksia kuten
Toni Salmelainen
Michal Bros
Janis Sprutks
Jamie Wright
Jason Guerriero
Rob Hisey
Tommi Santala
Tom Askey
Listatkaapa Sveitisin ja Ruotsin oikeasti hintalaatusuhteeltaan hyvät scoutit? Minä en ainakaan keksi kovinkaan montaa pohjois-maerikasta tehtyä hyvää skouttausta Ruotsissa.