Työttömän/eläkeputkessa olevien arkirutiineja

[JimmyMac]

Tuolta toisesta ketjusta löytyi hyvä linkki juttuun niistä veltoista paskoista, joista puhuin edellisessä viestissä:

http://www.iltasanomat.fi/arkisto/uutinen.asp?folder=/Uutiset/Kotimaa&pvm=25.10.2005&id=1073010

"Jos nuori jää ilman työtä ja opiskelupaikkaa, toimeentulotuki tulee tutuksi. Moni tottuu saamaan rahaa tekemättä mitään, ja sille tielle jäädään helposti, myöntää sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen Sosiaalivirastosta."

Säälittävää.

 

[Rodion]

Voin sanoa läheltä seuranneena, että:

a) Työttömänä olo vasten omaa tahtoa ei todellakaan ole mikään herkkupaikka. Rahat eivät riitä mihinkään (pk-seutu) ja kun ei kelpaa töihin, niin itseään ruokkiva masennuskierre on valmis.

b) sossusta toimeentulotukea EI todellakaan saa helposti. Ainakaan "normaali" työtön ihminen. Tällaiselle satoja euroja lainanneena ihmettelen vain miten jotkut rapajuopot pystyvät sossusta vetämään rahaa takseihin ja muihin.

Vaikka ystäväni ei saanut 7 kuukauteen *mitään rahaa mistään*, niin sossu ei myöntänyt toimeentulotukea. Ystäväni siis lainaili vanhemmiltaan ja kavereiltaan, jotta pystyi maksamaan vuokran ja laskut. Sossu katsoi nämä lainarahat *tuloiksi*, joten ei tukea.

Kun ystäväni lainailun lisäksi alkoi realisoida omaisuuttaan pärjätäkseen, niin nekin rahat sossu katsoi tuloksi. Lisäksi realisoiduilla rahoilla takaisinmaksetut lainat taasen eivät lukeudu *menoiksi* sossun mukaan.

Tämä on mielestäni aivan järjetöntä ja kohtuutonta: jos laina katsotaan tuloksi, niin kyllä sen takaisinmaksu pitäisi katsoa pakolliseksi menoksi!

Paljon olen tarinaa kuullut tältä ihmiseltä ja sääliksi käy. Samalla vihaksi sossua ja niitä pummeja kohtaan, jotka sieltä viinaan rahaa saavat.

 

[Helmut Steiger]

Vaikka ystäväni ei saanut 7 kuukauteen *mitään rahaa mistään*, niin sossu ei myöntänyt toimeentulotukea. Ystäväni siis lainaili vanhemmiltaan ja kavereiltaan, jotta pystyi maksamaan vuokran ja laskut. Sossu katsoi nämä lainarahat *tuloiksi*, joten ei tukea.

Kun ystäväni lainailun lisäksi alkoi realisoida omaisuuttaan pärjätäkseen, niin nekin rahat sossu katsoi tuloksi. Lisäksi realisoiduilla rahoilla takaisinmaksetut lainat taasen eivät lukeudu *menoiksi* sossun mukaan.

Paljon olen tarinaa kuullut tältä ihmiseltä ja sääliksi käy. Samalla vihaksi sossua ja niitä pummeja kohtaan, jotka sieltä viinaan rahaa saavat.

Siis haki ensin tt-tukea, ei saanut, lainasi rahaa ja haki uudestaan eikä saanut siitenkään? Täsmennätkö vähän tilannetta, asuiko yksin, oliko työtön vai opiskelija?

Norminmukaisen toimeentulotuen myöntämistä määrittelee laki toimeentulotuesta, ei siitä voida täysin mielivaltaisia päätöksiä tehdä. Toki tulkinnoissa/soveltamisessa voi olla eroja.

Toimeentulotukeen ja sen myöntämiseen liittyy tänä päivänä siksi paljon urbaanilegendoja, että varauksella kannatta kaikkein hurjimpiin tarinoihin suhtautua.

 

[Rodion]

Siis haki ensin tt-tukea, ei saanut, lainasi rahaa ja haki uudestaan eikä saanut siitenkään? Täsmennätkö vähän tilannetta, asuiko yksin, oliko työtön vai opiskelija?

Oli työtön, mutta ei saanut työkkäristä rahaa, koska väittivät, että oli opiskelija. Ei opiskellut, ei ollut opiskellut yli vuoteen yhtään mitään, joten ei saanut opintotukeakaan. Asui yksin.

Ja tämä on faktaa, olen lukenutkin niitä papereita ja ihmetellyt. Kävi jo mielessä, että kustannan lakimiehen ja vedetään juttu euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

 

[Helmut Steiger]

Oli työtön, mutta ei saanut työkkäristä rahaa, koska väittivät, että oli opiskelija. Ei opiskellut, ei ollut opiskellut yli vuoteen yhtään mitään, joten ei saanut opintotukeakaan. Asui yksin.

Ok. Kuvionhan pitäisi opintojen päättyessä/keskeytyessä mennä siten, että haetaan oppilaitoksesta eroilmoitus, ilmoittaudutaan työvoimatstossa työnhakijaksi, työvoimatsto tekee lausunnon Kelalle joka sitten maksaa työttömyyskorvauksen (työmarkkinatuen). Työmarkkinatuen odotusajalle pitäisi kyllä saada toimeentulotukea.

 

[Troy]

Ok. Kuvionhan pitäisi opintojen päättyessä/keskeytyessä mennä siten, että haetaan oppilaitoksesta eroilmoitus, ilmoittaudutaan työvoimatstossa työnhakijaksi, työvoimatsto tekee lausunnon Kelalle joka sitten maksaa työttömyyskorvauksen (työmarkkinatuen). Työmarkkinatuen odotusajalle pitäisi kyllä saada toimeentulotukea.

Kyllä tuossa Rodionin tapauksessa tuli auttamatta mieleen, että olisiko kaveri jäänyt roikkumaan koulun listoille vaikka "lopetti" opiskelun. Silloin ei tietenkään ole oikeutettu ainakaan periaatteessa kuin opintotukeen, jonka Kela tietenkin evää kun opintosuorituksia ei ole. Tällaisessa tapauksessa henkilön omaa tyhmyyttä siis. Toisaalta käsittääkseni ihmisen pitäisi saada jokatapauksessa jostain sitä rahaa eli kuulostaa kyllä erikoiselta tapaukselta. Joko kaveri on itse mokaillut jotain/ei ole tehnyt asioille mitään tai sitten on sattunut todellakin veemäinen sossun täti eteen. Tietenkin myös jälkimmäisessä tapauksessa olisi asiasta kannattanut jonnekin valittaa jos henkilö oli todella tullut kaltoin kohdelluksi.

 

[Rodion]

Niin, kaikenhan pitäisi kyllä sujua niin mukavasti ja linjapuheissakin köyhiä muistetaan. Käytännön asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia.

Yli 25-vuotiaan ei ole pakko erota koulusta ollakseen oikeutettu työttömyyskorvaukseen, AFAIK. Pitää vain todentaa, ettei ole päätoiminen opiskelija, tai sillä hetkellä opiskelija lainkaan.

Tähän ei riittänyt se, että osoitti opiskelleensa viimeeksi lähes kaksi vuotta sitten (suoritusrekisteri), tehneensä sillä aikaa töitä ja että on ilmoittautunut poissaolevaksi (ei voi suorittaa kursseja).

Miksi hän ei sitten eronnut koulusta? Haluaisi suorittaa tutkinnon loppuun, kun on siihen taloudelliset mahdollisuudet.

Miksi kukaan ei ottanut kantaa tuohon, että sossu katsoo lainat tuloiksi, mutta lainojen takaisinmaksua ei katsota menoksi?

 

[Helmut Steiger]

Näistä lainoista: vanhemmilta saadut avustukset tulkitaan aina tuloiksi, ainakin ellei erityistä velkakirjaa ole tehty. Tässä on toki nurinkurinen logiikka takaisinmaksun kohdalla, mutta viimekädessä tämäkin byrokratia on luotu väärinkäytöksiä estämään. Valitettavasti se ei ehkäise väliinputoamisia.

Tuolla tiivistelmä toimeentulotukilaista:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412

Toimeentulotuen varassakin on muuten mahdollista saattaa opintonsa loppuun "kohtuullisessa ajassa" (yleensä max. 6kk, paikallisia linjauseroja), tosin tässä tapauksessa tulee olla pätevä suunnitelma asiasta.

 

[Rodion]

Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon:

1) vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia;

Tämä on siis tulkintakysymys mikä on vähäinen ja mikä ei. Eli jos siirtää ystävän tilille rahaa tekstillä "vähäinen avustus", niin ei pitäisi katsoa tuloksi, heh.

Mutta joo, ehkä ystäväni pitäisi lopettaa nykyiset työnsä ja alkaa rappioalkoholistiksi, niin sossun täditkin lämpenisivät antamaan tukia...

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että jos on osoittaa saaneensa joltain xxx euroa lainaa ja sitten maksaa takaisin xxx euroa, niin kohtuuden nimissä takaisinmaksu olisi luokiteltava menoksi, JOSS tämä alkuperäinen laina on katsottu tuloksi.

 

[raisu]

Joku heitti jotain fiksua ylisuurista asuntolainoista ja 12-tuntisista päivistä.

Lähinnä säälittää, että jollakin ei ole sen vertaa sisua, että saisi tehtyä jotain elämänsä eteen silloin kun se on vielä edessä.

Satun tietämään useammankin henkilön, jotka tekevät ylityötä iltaisin ja viikonloppuisin, aina kun vaan mahdollista. Silti ajelevat 300 euron autolla ja uusiin vaatteisiin ei ole varaa, koska kaikki raha menee asuntolainoijen takaisinmaksuun ja perheen ruokkimiseen. Sääliksi käy näitäkin tapauksia, mutta kukin taaplatkoon tyylillään.

 

[Troy]

Satun tietämään useammankin henkilön, jotka tekevät ylityötä iltaisin ja viikonloppuisin, aina kun vaan mahdollista. Silti ajelevat 300 euron autolla ja uusiin vaatteisiin ei ole varaa, koska kaikki raha menee asuntolainoijen takaisinmaksuun ja perheen ruokkimiseen. Sääliksi käy näitäkin tapauksia, mutta kukin taaplatkoon tyylillään.

Miksi käy sääliksi? Luuletko, että raha mystisesti katoaa jonnekin kun sillä lyhentää asuntolainaa? Ehkäpä ihmiset ovat tehneet tietoisen valinnan sen suhteen mihin rahansa laittavat. Minä tiedän ainakin monia ihmisiä, joilla olisi halutessaan varaa 30 000 €:n autoon ja hienoihin vaatteisiin, mutta käyttävät sen mieluummin johonkin muuhun.

Lisäystä:

Rodion: Olen kanssasi samaa mieltä tuosta laina- ja sen takaisinmaksu asiasta. Se miksi minä ja eräät muut ovat tässä ketjussa melko skeptisiä tiettyjä asioita kohtaan johtuu siitä, että jokaista oikeasti väärin kohdeltua kohden on varmasti ainakin 10 sellaista, jotka ovat sössineet asiansa pelkästään omaa tyhmyyttään.

 

[pikkukatti]

Mie en edes viitsi mennä sossuun. Tietää sen tappelun siellä. Opiskelijana piti sinne mennä kun ei kesätöitä mistään saanut. Koko kesän sai tapella että saa rahaa vuokraan ja ruokaan. Oli just muutto edessä ja edellisestä kämpästä ei voinut vuokraa maksaa kun ei ollut tulojakaan. Meni sitten vuokranvakuuksista. Mutta nuo pässit sossuntätit ei sitä oikein tajunnut. Kun laski senkin joksikin ylimääräiseksi tuloksi. Muutaman kerran sai selvitellä sielläkin. Etten tosiaan saanut sitä vuokranvakuutta takaisin kun oli vuokra rästissä. Joskus heinä-elokuussa vihdoin suostuivat rahaa antamaan kun vein tiliotteen jossa luki saldona 0,2€. Kysyin että tuollako elätän itseni ja kissani kuukauden. Nyt ei viitsi sossuun mennä kun ei sieltä mitään saa kuitenkaan. Ja kyllä tässä työkkärin rahoillakin pärjää. Töitä kyllä tekisi jos olisi. Täällä itä-suomessa niitä ei tosiaan ole. Hakemuksi on jätetty ym. Muutaman viikon on ollut töitä silloin tällöin. Ei nekään oman alan töitä. Ja senkin jälkeen saa kelan kanssa tapella että saako sieltä mitään rahaa. Kun ei se välttämättä riitä jos olet töissä vajaa pari viikkoa kuussa. Ja tässä kuussa ei sitäkään. Pitäisi varmaan alaa vaihtaa. Mikkelissä on kyllä avoimia työpaikkoja. Mutta haetaan sairaanhoitajia, opettajia, sihteereitä ym. Oman alan eli kuljetusalan töitä on tasan yksi. Sekin linja-auto kuskin paikka. Ei ole d-korttia juu. No muualtakin oon koittanu töitä löytää. Ei vaan ole löytynyt. Etenkin naisena suht vaikea löytää tuon alan töitä. Ja alkaa olemaan siinä iässä että työnantaja ajattelee että se saattaa jäädä äitiyslomallekin pian. Vaikka tuskin jään. Mutta ei tässä kotonakaan jaksa lusia enää. Jos aikuiskoulutukseen hakis. Sais ajettua vaikka sen bussikortin. Täysperävaunu korttia tuskin ajan. Tai sitten alkaisi taksikuskiksi. Paskaa hommaa mutta mitäs sitten. Mutta joo mistä voi etsiä tietoa milloin noita kursseja järjestetään ja missä? Siis noita taksikursseja. Öisin juoppojen kuskaaminen ei houkuttele, mutta tuskin ne tän kokoista naishenkilöä helposti yövuoroon laittaisikaan.

 

[Mr.Fox]

Satun tietämään useammankin henkilön, jotka tekevät ylityötä iltaisin ja viikonloppuisin, aina kun vaan mahdollista. Silti ajelevat 300 euron autolla ja uusiin vaatteisiin ei ole varaa, koska kaikki raha menee asuntolainoijen takaisinmaksuun ja perheen ruokkimiseen. Sääliksi käy näitäkin tapauksia, mutta kukin taaplatkoon tyylillään.

Satun itsekin tietämään vastaavia tapauksia (onneksi ei mitään parhaimpia kavereita).

Välillä tekisi mieleni kysyä, että onko tuossakaan mitään järkeä. Olisiko kannattanut miettiä tarkemmin ennen kuin haki pankista sitä asuntolainaa/pökki muijaa paksuksi, mitkä ne omat realiteetit ovatkaan. OK, asiat ja olosuhteet voivat tietysti muuttua hyvinkin nopeasti, mutta ainakin parissa tuntemassani tapauksessa asuntolainaa on haettu heti kun pankki vain on suostunut myöntämään (so. lähes välittömästi, kun vakituinen työsopimus on allekirjoitettu).

Samaten joillekin jälkikasvun hankkiminen tuntuu olevan ainoa tapa todistella miehekkyyttään, vaikka henkilökohtainen talous ei oikeasti antaisikaan myöten. En ollutkaan pitkään aikaan nauranut niin makeasti, kuin ajellessani jouluruuhkissa. Matelin pidemmänkin matkaa viereisellä kaistalla etenevän valkoisen 90-luvun alkupuolen ruosteisen Ford Escort -farmariauton kanssa. Isi istui ratin takana ja pelkääjän paikalla yksi turvaistuin. Takana oikealla oli toinen turvaistuin, äiti istui keskellä ja vasemmassa reunassa vielä yksi tuskin kouluikäinen lapsi. Lisäksi tavaratilassa oli jykevän näköinen koiraverkko, joskin koiraa en ainakaan nähnyt. Isi oli sellainen ehkä korkeintaan 25-vuotias todella pienikokoinen ja pelokkaan nörtin näköinen kaveri, joka (tod.näk) rehentelee suunnilleen joka toiselle vastaantulijalle jälkikasvunsa määrää.

Itselleni tuli tästä välittömästi mieleen stereotypia jostain koulukiusatusta, lahjattomasta nörtistä, joka on uskaltanut lausua ensimmäiset sanansa vastakkaisen sukupuolen edustajalle ollessaan viikonloppuvapaalla armeijan kirjurina. Tästä tapaamisesta on kuitenkin tullut "jälkiseuraamuksia", ja armeijan jälkeen on otettu vastaan ensimmäinen vakituinen työpaikka, haettu asuntolaina ja harrastettu vielä muutaman kerran tuota "sanojen vaihtoa", kunnes oltiinkin näkemässäni tilanteessa.

Saattaa tietysti olla, että olen väärässä (olenhan mä ennenkin ollut), ja tuossa näkemässäni tapauksessa on vain kyse jostain suuremmasta ideologiasta tms., joka ei mulle auennut. Kolmen lapsen (sekä koiran?) ylläpito ja asuntolainan maksu (?) omien elinkustannusten lisäksi... Tuohon kun vielä lisättäisiin päälle mahdollinen työttömyys, niin haluaisin jälleen kysyä: "Olisiko kannattanut miettiä aiemmin...".

Noh... kukin taaplaa tyylillään!

 

[mir]

Samaten joillekin jälkikasvun hankkiminen tuntuu olevan ainoa tapa todistella miehekkyyttään, vaikka henkilökohtainen talous ei oikeasti antaisikaan myöten. En ollutkaan pitkään aikaan nauranut niin makeasti, kuin ajellessani jouluruuhkissa. Matelin pidemmänkin matkaa viereisellä kaistalla etenevän valkoisen 90-luvun alkupuolen ruosteisen Ford Escort -farmariauton kanssa. Isi istui ratin takana ja pelkääjän paikalla yksi turvaistuin. Takana oikealla oli toinen turvaistuin, äiti istui keskellä ja vasemmassa reunassa vielä yksi tuskin kouluikäinen lapsi. Lisäksi tavaratilassa oli jykevän näköinen koiraverkko, joskin koiraa en ainakaan nähnyt. Isi oli sellainen ehkä korkeintaan 25-vuotias todella pienikokoinen ja pelokkaan nörtin näköinen kaveri, joka (tod.näk) rehentelee suunnilleen joka toiselle vastaantulijalle jälkikasvunsa määrää.

...

Saattaa tietysti olla, että olen väärässä (olenhan mä ennenkin ollut), ja tuossa näkemässäni tapauksessa on vain kyse jostain suuremmasta ideologiasta tms., joka ei mulle auennut. Kolmen lapsen (sekä koiran?) ylläpito ja asuntolainan maksu (?) omien elinkustannusten lisäksi... Tuohon kun vielä lisättäisiin päälle mahdollinen työttömyys, niin haluaisin jälleen kysyä: "Olisiko kannattanut miettiä aiemmin...".

Noh... kukin taaplaa tyylillään!

Tuota noin, eikö siis lapsia saisi hankkia, jos ei pysty ajamaan muulla kuin valkoisella 90-luvun alkupuolen ruosteisella Ford Escort -farmariautolla?

Kun lukee viestisi, niin tajuaa kuinka sairas arvomaailma ihmisillä voi nykyään olla.

 

[Helmut Steiger]

Kun lukee viestisi, niin tajuaa kuinka sairas arvomaailma ihmisillä voi nykyään olla.

Itselleni tuli ko. viestistä mieleen ikiaikainen stereotypia autosta miehisyyden mittana...taikka vähäisen mitan jatkeena...

 

[Troy]

Meikäläisen kaaliin ei vaan mene, että millä tavalla se on järkevämpää maksaa vuokraa jollekin toiselle ihmiselle kuin lyhentää asuntolainaa. Tämä siis siinä tapauksessa, että siihen lyhentämiseen on edellytykset ja elämäntilanne muuten suosii oman asunnon ostamista.

Siihen, että joku mieluummin hankkii lapsia ja panostaa perheeseen uuden Bemarin sijasta en ota mitään kantaa. Kukin taaplaa tyylillään

 

[Mr.Fox]

Tuota noin, eikö siis lapsia saisi hankkia, jos ei pysty ajamaan muulla kuin valkoisella 90-luvun alkupuolen ruosteisella Ford Escort -farmariautolla?

Itselleni tuli ko. viestistä mieleen ikiaikainen stereotypia autosta miehisyyden mittana...taikka vähäisen mitan jatkeena...

Siihen, että joku mieluummin hankkii lapsia ja panostaa perheeseen uuden Bemarin sijasta en ota mitään kantaa.

Siis spesifioin tuon auton noin tarkasti siksi, että joku saattaisi jopa tajuta, että se oli täynnä; siis todella täynnä ja lisäksi todella huonossa kunnossa. Uskoisin, että kyseisessä tapauksessa oli jo kyse turvallisuusriskistä liikenteessä. Mitä omaan miehisyyteeni tai siis sen pituuteen tulee, niin omaan autooni ei edes mahtuisi tuollaista lastia.

Pääpointtini viestissäni oli se, jonka Troy omassaan jo asuntolainan kohdalla mainitsikin:

Tämä siis siinä tapauksessa, että siihen lyhentämiseen on edellytykset ja elämäntilanne muuten suosii oman asunnon ostamista.

Allekirjoitan tuon lauseen täysin ja muokkaan sen lisäksi omaan arvomaailmaani soveltuvaksi:

Tämä siis siinä tapauksessa, että lasten kasvattamiseen on edellytykset ja elämäntilanne muuten suosii oman lapsen hankkimista.

 

[Troy]

Okei. Se vaan vielä pistää silmään, että mielestäni lasten hankkimisella ja asumismuodolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä keskenään. En tiedä oliko tarkoituksesi, Mr.Fox, niitä rinnastaakaan, mutta sellainen kuva tuosta ainakin minulle tuli. Halusin siis vain ilmaista, että tietyissä olosuhteissa asuntolaina ja oma asunto on mielestäni paljon parempi ratkaisu kuin vuokran maksaminen toiselle ihmiselle. Siinä olen samaa mieltä, että kaikille en lapsia soisi, mutta niissäkin tapauksissa on lähes aina kyse jostain muusta kuin taloudellisesta tilanteesta.

 

[raisu]

Meikäläisen kaaliin ei vaan mene, että millä tavalla se on järkevämpää maksaa vuokraa jollekin toiselle ihmiselle kuin lyhentää asuntolainaa.

Asuntolainan lyhentäminen on varmasti järkevämpää (itsekin teen niin), mutta kyse olikin lähinnä lainan määrästä. Jos rahaa ei riitä mihinkään muuhun kuin lainan lyhennyksiin ja ruokaan, eikä välttämättä aina tahdo riittää niihinkään, niin onko siinäkään mitään järkeä?

 

[Pressiboxi]

Asuntolainan lyhentäminen on varmasti järkevämpää (itsekin teen niin), mutta kyse olikin lähinnä lainan määrästä. Jos rahaa ei riitä mihinkään muuhun kuin lainan lyhennyksiin ja ruokaan, eikä välttämättä aina tahdo riittää niihinkään, niin onko siinäkään mitään järkeä?

Välimuotona voisi olla asumisoikeusasuminen? Esim. 12-15 000 egeä kehiin plus kohtuuvuokrat, samalla tulee ostaneeksi normaalia vuokrataloympäristöä paremman naapuruston itselleen. Yksi tapa päästä kiinni tasokkaasehkoon asumiseen ilman tolkutonta velkataakkaa plus saa aikalisän tarkkailla asuntomarkkinoiden oireellisehkoa hintakehitystä juuri tällä hetkellä.

 

[Mr.Fox]

Tulipa luettua itsekin tuo ensimmäinen viestini oikein ajatuksella ja totesin, että siitä saa kyllä todella helpolla väärän kuvan tarkoittamastani. Kirjoitustani ei tarvitse edes lukea kuin piru Raamattua.

Se vaan vielä pistää silmään, että mielestäni lasten hankkimisella ja asumismuodolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä keskenään. En tiedä oliko tarkoituksesi, Mr.Fox, niitä rinnastaakaan, mutta sellainen kuva tuosta ainakin minulle tuli.

Mielestäni on sen verran, että en välttämättä edes ajattelisi lapsen tekoa, jos asuisin jossain 30-neliöisessä vuokrayksiössä eikä tietoa paremmasta ole odotettavissa lähitulevaisuudessakaan. Ei se voi olla lapsellekaan ihanteellinen ratkaisu. Nykyinen asumismuotomme on 59-neliöinen vuokrakaksio emmekä (minä & Ms.Foxie) tähänkään kämppään aio kyllä jälkikasvua hommata. Omakotitalo on tavoitteena ennen edes ajatustakaan sellaisesta.

Viime kesänä asuntolaina oli jo allekirjoituksia vaille valmis pankissa, omakotitalo katsottuna ja kaiken piti olla mallillaan, mutta en ollut tyytyväinen omaan työpaikkaani. Paikka oli vakituinen ja palkkakin riittävä (myös asuntolainan lyhennyksiin), mutta en vain ollut tyytyväinen. Heinä-elokuussa hain uutta työpaikkaa (nykyistä, jossa olen tyytyväinen), mutta irtisanomisaikoineen yms. aika vierähti syyskuun puoliväliin ennen kuin pääsin aloittamaan uudessa työpaikassani. Tänä aikana luonnollisesti katsomamme talo oli jo mennyt, enkä kuitenkaan olisi suostunut ottamaan suurta asuntolainaa, koska en ollut varma, miten viihdyn uudessa työpaikassani.

Olisiko tällaiseen ollut mahdollisuutta, jos meillä olisi jo ollut jälkikasvua tai Ms.Foxie vatsa pystyssä sellaista odottamassa?

Autoista ja lapsista vielä sen verran, että omat kokemukseni rajoittuvat yhden vuoden ikäiseen kummipoikaani (siskoni lapsi). Missään tapauksessa en lähtisi häntä kuskaamaan kuvailemallani Ford Escortilla ihan vain turvallisuussyistä. Nähdessäni sen siinä sentään istui kolme lasta (+ rakkaat(?) vaimo ja koira...) kyydissä. Siis kyllä jonkinlaista järkeäkin saa käyttää; ei siinä hyvän auton hankinnassa aina ole kysymys sen pienestä koosta...

 

[repe_joke]

Välimuotona voisi olla asumisoikeusasuminen? Esim. 12-15 000 egeä kehiin plus kohtuuvuokrat, samalla tulee ostaneeksi normaalia vuokrataloympäristöä paremman naapuruston itselleen. Yksi tapa päästä kiinni tasokkaasehkoon asumiseen ilman tolkutonta velkataakkaa plus saa aikalisän tarkkailla asuntomarkkinoiden oireellisehkoa hintakehitystä juuri tällä hetkellä.

Toi ei muuten ole mistään kohti viisas ratkaisu. Lyhennät lainaa, ja saman aikaisesti maksat saman kokoista/isompaa vastiketta, kuin vastaavasta vuokra-asunnosta.
Olemme meinaan katselleet tuota myös vaihtoehtona, mutta 700e/kk vastiketta + lainanlyhennys ei houkuttele sitten yhtään.
Kun vaihtoehtona olisi lainanlyhennys esim 500e/kk + vastike 150e/kk.
Tosin voi tuo asumisoikeusasuminen olla jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla jopa järkeä ratkaisu.

Siinä täysin samaa mieltä muiden kanssa, että laina pitää ottaa oman maksukyvyn mukaan.
Tosin itse kun käytiin kysymässä laina-asioista, niin laskivat pankissa, että 1000e/kk pitää jäädä meidän perheelle kuussa rahaa käteen lainanlyhennysten jälkeen. Ja sillä nyt elää ihan hyvin, jos ei ole kulutusluottoja + autolainoja itselleen hankkinut.

 

[DAF]

Autoista ja lapsista vielä sen verran, että omat kokemukseni rajoittuvat yhden vuoden ikäiseen kummipoikaani (siskoni lapsi). Missään tapauksessa en lähtisi häntä kuskaamaan kuvailemallani Ford Escortilla ihan vain turvallisuussyistä. Nähdessäni sen siinä sentään istui kolme lasta (+ rakkaat(?) vaimo ja koira...) kyydissä. Siis kyllä jonkinlaista järkeäkin saa käyttää; ei siinä hyvän auton hankinnassa aina ole kysymys sen pienestä koosta...

Itse tienaan kuukausipalkkaa, joka on tilastojen mukaan yli suomalaisten keskipalkan. Ajan silti vm. -89 Volvolla, vieläpä pienellä sellaisella, koska se on ollut ainakin tähän asti itselleni huomattavan taloudellinen vaihtoehto, enkä näe mitään (taloudellista enkä nykyajoillani toiminnallistakaan) järkeä vaihtaa uudempaan autoon, jonka arvo laskee nykyistä rajummin ja kulut ovat käytännössä suuremmat.

Olen myös roudannut autolla kummipoikaani; en kyllä silti suostu turvallisuusriskiksi tai suunnilleen rikolliseksi, kuten jutuistasi voi melkeinpä lukea. Ihmettelen kyllä todella nykyihmisen arvomaailmaa.

 

[Pressiboxi]

Toi ei muuten ole mistään kohti viisas ratkaisu. Lyhennät lainaa, ja saman aikaisesti maksat saman kokoista/isompaa vastiketta, kuin vastaavasta vuokra-asunnosta.

Niin joo. Toi malli itseasiassa edellyttäisi, että se lainaosuus olisi valmiiksi säästettynä. Aika harvalla meistä kuitenkaan on 10-20 000 e sukanvarressa tai perstaskussa. Ilmankos ainakin Turkkusessa asoihin pääsee helposti kiinni, ruuhkaa ei tunnu olevan.

 

[DAF]

Toi ei muuten ole mistään kohti viisas ratkaisu. Lyhennät lainaa, ja saman aikaisesti maksat saman kokoista/isompaa vastiketta, kuin vastaavasta vuokra-asunnosta.
Olemme meinaan katselleet tuota myös vaihtoehtona, mutta 700e/kk vastiketta + lainanlyhennys ei houkuttele sitten yhtään.
Kun vaihtoehtona olisi lainanlyhennys esim 500e/kk + vastike 150e/kk.
Tosin voi tuo asumisoikeusasuminen olla jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla jopa järkeä ratkaisu.

Riippuu älyttömästi asosta ja varsinkin siitä yhteisöstä. Nämä isojen vuokra-asuntotuottajien (tyyliin Sato) muodostamat ASO-toimijat ovat lähinnä vitsejä, kun hinta on käytännössä vuokra-asunnon kaltainen. Toisaalta esimerkiksi paikallisten, pienten toimijoiden muutaman talon asoyhteisöt voivat olla huomattavankin halpoja - Jyväskylästä tiedän yhteisön, jossa vastike on karkeasti puolet vastaavantasoisen asunnon vuokrasta. Silloin kuvio voi olla jo kannattavakin.