Messeät mustalaiset
No ei kai nyt mustilaisten sentään tarvitse mihinkään töihin ureta. Kyllä näinkin vauraalla kansalla, kuin olemme, on varaa elättää yksi marginaalivähemmistö. Etenkin kun ovat niinkin sympaattista ja välitöntä kansaa, kun ovat.
Menettäisivät vielä luovuutensa ja luonnonläheisen elämänasenteensa päivätöissä rehnutessaan. Ei pojat, sellaiseen ei tällä jäyhällä kansallamme ole varaa, pitäkäämme siis kiinni näistä veitikoistamme makso mitä makso.
Kankaanpäässä asustelee muuan mustilainen, Hemmi nimeltään. Hän jos kuka on nokkeluudessaan ja kekseliäisyydessään vertaansa vailla jopa omiensakkin keskuudessa -oikea rotuvalio. Hemmi heimolaisineen asustelee kaupungin laitamilla, ja eräänä päivänä Hemmin tuli tarve päästä keskustaan. Kävi kuitenkin niin ikävästi, jotta kyytiä ei sillä haavaa löytynyt. Hemmi pohti hetken kiperää tilannetta ja löysi pulmaan tuota pikaa kätsyn ratkaisun. Hemmi otti ja sarastui äkisti, joten vaimon oli soitettava ambulanssi hätiin Hemmiä terveyskeskukseen kiidättämään, joka sattumoisin sijaitsi alkon naapurikiinteistössä. Noh, Hemmi tutkittiin perillä ja todettiin harvinaisen terveeksi yksilöksi ja hätisteltiin epätoivoista itkua tyrskivän lääkärin hoteista pihalle. Handelin edustalle kerääntynyt tummien joukko havaitsi Hemmin ja kiirehtivät sairaalasta saapuvalta veriveljeltä tämän vointia utelemaan. Hemmi vastasi heille ääni väristen: " Kyllä vain oli Hemmi kipiä, kun Vuorensalokin(lääkäri) itki"
Nyt kun vauhtiin pääsin, niin antakaas kun kerron lisää. Erään kerran kun Hemmiltä oli käteisvarat päässeet hupenemaan, niin osoitti hän taas suunnatonta nokkeluutta toimissaan. Hemmi näet otti oitis yhteyttä sossuun ja sai puhuttua perheelleen uudet mööpelit, koska sen kuun käteiset oli jo kuitattu. No, toimituspäivä koitti, ja paikallisen huonekaluliikkeen auto miehineen hurautti Hemmille uutta kalustoa kotiin kiikuttamaan. Kaverit jumppasivat ensimmäistä soffaa sisätiloihin, kun Hemmi kiirehti hätiin: "Elkää hyvät veljet tänne tuoko, mie möin ne jo aikaa" Ja antoi kuskille uuden toimitusosoitteen tavaroille. Oli näet veitikka myynyt ne kotiinkuljetuksella jo eteenpäin.
Mikkelissä taas heimovisiitillä käydessään Hemmi ei ollut täysin tyytyväinen isäntäväen rahteeraukseen, joten Hemmin oli piipahdettava lähimarkettiin ruoan hakuun. Hemmin moraalikäsitykseen ei sopinut ajatus, jotta hänen olisi pitänyt törsätä vaivalla haalimiaan markkoja toisten vajavaisen tarjoilun paikkaamiseen, niipä hän puhtain omatunnoin sujautti pari pakastebroileria nahkapusakkansa siimekseen, ja asettui muinamiehinä kassajonoon Isopepe päivettyneessä kourassaan. Jono oli pitkä ja kassa hidas, joten broiskut alkoivat pikkuhiljaa sulaa Hemmin lämpöisen masun paahteessa. Samalla nuo muuttuivat huomattavan liukkaiksi pinnaltaan, ja kävi kuten kävi. Toinen kanoista luiskahti takin alta lattialle äänekkäästi kopsahtaen kaiken kansan äimisteltäväksi. Noh, eihän Hemmi moisesta hätääntynyt, vaan hän penäsi suivaantuneena ympärilleen kerääntyneeltä joukkiolta: "Kuka heitti Hemmiä jäisellä linnulla?" Ja poistui Isopepeä availlen paikalta.
Nämä tarinat ovat tosia, eikä suinkaan keksittyjä kaskuja. Kysynkin vaan tässä lopuksi, että pitäisikö todella teidän mielestänne haaskata moista potentiaalia johonkin tylsään päivätyöhön, joka näivettäisi nämä luonnonlapset samalle apatian tasolle kanssamme -ei, nostakaamme nämä velikullat kansakuntamme kaapin päälle ja naurettakoon heille yhtä makiasti jatkossakin, sillä mehän tämä lysti kustannetaan.
Juohtuipa vaan mieleeni...