Työkaverit

[pernaveikko]

Huomenna se taas koittaa monille meistä, paluu työyhteisöön. Se on toki täysin tiedossa, että ihmisillä on muitakin työaikoja, mutta ei se ole tässä pointtina.

Kiinnostaako sinua työkaverisi, onko siellä hienoja tyyppejä? Odotatko heidän näkemistään? Useimmat meistä käyttävät aika tarkkaan kaksikolmasosaa hereilläoloajastaan työntekoon.

Minä kuulun tähän ryhmään keitä siellä taas aamulla odotellaan. Minua ei haittaa ollenkaan mennä sinne toimistolle, siellä odottaa internet ja esim. Jatkoaika. Olisihan minulla parempaakin tekemistä, mutta nykyiset työt ovat erittäin järkeviä. Tiedän miksi olen siellä ja mihin siinä pyritään. [Tekemään rahaa omistajille, mutta ei sekään ole pointti tässä.]

Joku saattaa kysyä, no, mitäs teit viikonloppuna? Onneksi tuota ei kovin usein tapahdu, monet ymmärtää, että eihän se kenellekään kuulu.

Pointti tulee tässä, minua kun ei ihan aidosti kiinnosta ne ihmiset siellä ja varsinkaan missä ne mahdollisesti olivat pari viime päivää. Olen toki kunnon ihminen, osaan käyttäytyä jne. Juttelen tarvittaessa, mutta pyrin välttämään sitä. Lounastaukohan se on kaikista uskomattomin, jotkut tulee kyselemään lähdetkö syömään? Niin, on kai minullakin nälkä, mutta haluanko sen jakaa sinun kanssasi? Varsinkin jos olisi kiire päivä, niin ainoa hetki olla rauhassa laillisesti.

Työyhteisön ongelma on se, että sinne tultaessa kaikilla on jo oma elämä. On jo koti, harrastukset jne. ei siinä ole aikaa eikä mielenkiintoa hengailla kenenkään ylimääräisten kanssa. Opiskelut aloittaessa on jo myös muuta elämää, mutta siellä on niin helppo tutustua. Jokainen luento ei ehkä aina tunnu niin tärkeältä ja sitten mennään kaljalle. Sitten huomataan, että ollaankin ystäviä.

Eli miksi niiden tyyppien kanssa pitäisi muka hengailla? Työt hoituu internetissäkin ja sitten pääsee kotiin ja maistamaan myös sitä mitä tarkoitetaan oikealla elämällä. Ollaan oikeita kavereita, jos ollaan, mutta ei jaksa olla mitään nihkeitä työkavereita.

 

[V-man]

En kyllä ymmärrä ollenkaan tuollaista ajattelutapaa. Kuullostaa kyllä erittäin epäsosiaaliselta toiminnalta. Itse olen kyllä viihtynyt useimmissa työyhteisöissä ja ystävystynyt useankin työkaverin kanssa. Ruokikselle lähtiessä kysytään että onko muita lähtijöitä ja maanantai-aamuna ihan salettiin kysellään että mitäs viikonloppuna tuli hommailtua. Sehän on vaan sellaista smalltalkia. Eihän kenenkään ole pakko kertoa mitään mitä ei halua.

Ei tietenkään kenenkään ole pakko viettää ruokatuntejaan tai vapaa-aikaansa työkavereiden kanssa, mutta en käsitä tuollaista "mulla on jo elämä" ajattelua alkuunkaan.

Voiko ihmisellä olla liikaa ystäviä?

 

[finnjewel]

Työkaverit ilta- tai viikonloppuseurana olisi mahdoton ajatus. Ei todellakaan kiinnosta. Sensijaan keskustelu työkavereiden kanssa työpäivän ja lounastunnin aikana kuuluu ehdottomasti kuvaan. Keskustelu on välttämätöntä jo työasioiden hoitamisenkin takia, sillä teen sellaista tiimityötä, jossa päätöksenteko ja ongelmien ratkaisu onnistuu parhaiten kun asioista voi saada kollegoiden mielipiteen.

Työpaikkani on sellainen, jossa on käynnissä jatkuva kierrätys työtehtävien suhteen. Tämä on vaatinut lukuisia muuttoja - myös valtakunnan rajat ylittäviä. Siksi yhteydet opiskelu- ja koulukavereihin ovat päässeet hiipumaan.

Tiedän joitakin pienehköjä työyhteisöjä, joissa työntekijöiltä edellytetään aktiivista osallistumista yhteisiin illanviettoihin ja jopa viikonloppuretkiin. Pomon (ja "sisäpiirin") vihat ovat uhkana jos yrität jättää näitä "yhteishengenkohotustilaisuuksia" väliin. Kyllä ahdistaisi pahasti jos osuisi omalle kohdalle.

 

[julle-jr]

...

Jotenkin tuntuu siltä, että ajattelet, että työkaverit ovat sellainen ihmisryhmä, että heidän kanssaan ei voi olla hyvä ystävä. Ikäänkuin he olisivat jotenkin poikkeus muusta ihmislajista vain sen takia, että olette samassa työpaikassa. Miksi näin? Itseäni ei haittaa, jos työpaikalla on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy myös vapaa-ajalla. Ei se, että sattuu olemaan jossain tietyssä firmassa töissä tee kenestäkään ehdottomasti epäkiinnostavaa.

Tosin on liian hyvistä kavereista työpaikalla se haitta, että työ saattaa työn luonteesta riippuen hieman kärsiä, varsinkin jos joutuu vaikkapa samaan huoneeseen kavereiden kanssa. Jotkut hommat tietysti saattavat luistaa paremminkin, kun ei tarvitse esimerkiksi epäröidä pyytää apua tai kysyä mielipidettä mihin vain, jos työkaverina on hyvä kaveri. Avun pyytäminen ei tietenkään saisi olla muutenkaan hankalaa, mutta kyllä aina joskus joutuu miettimään, että kehtaakohan tuota puolituntematonta työkaveria häiritä kun se on muutenkin niin kiireinen jne.

 

[TF-79]

No meillä on töissä ihan hieno porukka ja hyvin tullaan juttuun. Työajan ulkopuolella ei kauheasti olla tekemisissä, joskus saatetaan jonkun kanssa soitella.
Ainoa haitta puoli työkavereissa firman vanhin äijä, ihan mukava kaveri hänkin, mutta haisee kuin minkinraato, kaveri on käynyt pesulla viimeksi marraskuussa 06!

 

[NIN]

Itsellä on myös se onnellinen tilanne, että meidän n. 30 hengen yksikössä on kymmenkunta äärettömän hyvää tyyppiä. Yksi jopa erittäin hyvä ystävä, jonka kanssa voi käydä festareita, keikkoja, lätkämatseja ja baareja läpi. Raha ja nuo muutama hauska tuttu ovat ne syyt, miksi sinne viitsii joka päivä marssia. Ymmärrän kyllä keskustelun aloittajankin pointin. Jos ei duunikaverit nappaa, niin ei nappaa. Ei siinä mitään. Kyllä se elämä itselläkin alkaa työpaikan ulkopuolella.

 

[Tommy]

Ihan ajankohtainen ketju. Työpaikka vaihtunut itsellä nelisen kuukautta sitten.
Työporukat entisessä ja nykyisessä ovat kuin yö ja päivä.

Aikaisempi työpaikka:
Työntekijät ikähaarukkaa 20-30 vuotta. Oma lähitiimi pelkkiä miehiä, 25-30 vuotiaita. Aivan käsittämättömän hyvää (huonoa) juttua lensi pitkän päivää, tuli naurettua paljon ja töissä oli kivaa. Ihan jo porukan takia, ei itse työn. Näitä tuli nähtyä myös työajan ulkopuolella, lähinnä satunnaisissa dokausmeiningeissä.

Nykyinen:
Tällänen perinteinen, naisvaltainen toimistotyö. Itse olen jo työkuvankin puolesta ulkopuolisena tässä tiimissä ja olen ainoa mies-sukupuolinen. Muutama sentään samalla vuosikymmenellä syntynyt, loput kypsempiä 35-60 vuotiaita naisia. Mutta eipä tuo kamalasti haitta, eipä tule vaan leukaa heitettyä töissä samaan tahtiin. Isot on tilat ja on tässä oma työrauha. Musiikkia kuuntelen omissa oloissani ja aika harvoihin "keskusteluihin" osallistun, eikä sikäli kiinnosta väkisin vääntää mitään juttua.

Sikäli kyllä ymmärrän pernaveikkoa ihan hyvin, hiukan sama tilanne itsellä nyt päällä. Työt työnä ja vapaa-aika vapaa-aikana, ainakin nyt.

 

[teemu73]

Minulla myös pääasiassa työt työnä ja vapaa-aika vapaa-aikana. Varmaan Tommyn kanssa melko samanlainen työpaikka. Tässä on kiva kuunnella musiikkia omassa isossa työhuoneessa samalla kun naiset kalkattavat kahvihuoneessa.

Mitään kitkaa mulla ei kenenkään kanssa työpaikalla ole, ja lounastauolla on kiva vaihtaa kuulumisia niiden kanssa, ketkä nyt sattuvatkin olemaan samaan aikaan syömässä. Samoin about kerran viikossa käyn yhden toisen Ässien kannattajan kanssa läpi pahimmat jääkiekkoilulliset kriisit, sekä joskus käydään yhdessä katsomassa matsia ja pidetään kisastudiota. Kukaan muu täällä ei jääkiekosta mitään ymmärräkään. Tuohon sitten kuitenkin rajoittuu vapaa-ajan vietto työkavereiden kanssa. Enkä jaksaisi esim kesälomalla tavata yhtään ihmistä, jonka näkee työpaikalla.

Kahvitaukoja en siis pidä, joten naisvaltaisen kahvitaukokeskustelun anti menee minulta ohi, mutta siinä tuskin mitään menettää. Pikkujouluissa en ole käynyt kertaakaan.

Olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Täällä on kyllä mahdollisuus jauhaa yksityisasioistaan ja voi kuunnella muiden huolia, jos jaksaa, mutta kukaan ei oleta että näin pitää tehdä.

 

[Väsyneet Kädet]

Itselläni on myös tältä osin varsin erilaiset työpaikat olleet. Aiemmassa paikassa oli n. 100 työntekijää, keski-ikä oli omaani varsin lähellä. Paljon hyviä tyyppejä, joiden kanssa tuli jamppaa jauhettua.
Nykyisessä työpaikassani olen varmaan koko puljun nuorin, siis maailmanlaajuisesti. Suomen päässä ei ole kukaan muu alle 30v. Valtaosa työntekijöistä on ikähaarukassa 45-60v, yläpainotteisesti vieläpä. Eipä tule siis pakollisia jauhantoja enempää juteltua, nekin ovat aika vähissä, kun toimistolla kukin käyn vain silloin tällöin.
Varastolla onkin sitten tämä 30v jannu, jonka kanssa sitten tulee kaikki jauhanta suoritettua - tähän vaikuttanee, että hän on kaverini jo entuudestaan.
Mutta en valita. Jos paha puheripuli on päällä, niin voi sitten soittaa vaikka kaverille tai purkaa tänne!

 

[Veijari]

Edellisen työpaikan työkavereiden kanssa tuli ryypiskeltyä vapaa-aikanakin. Oli helvetin mukava muutaman sällin ryhmä.

Nykyisessä duunissa suurin osa porukasta on vanhoja partoja, tosin ihan mukavia sellaisia, joiden kanssa ei tule juteltua kuin työasioista kahvipöydässä. On pari nuorempaakin jantteria, mutta aika tylsiä tosikkoja molemmat. Mielummin selailen vaikka Jatkoaikaa kuin istun tämän työporukan kanssa samassa pöydässä. Noh, väliäkö sillä, eihän täällä töissä kavereita olla hankkimassa. Selailu jatkuu...

 

[douppi]

Hyvää jengiä työkavereina. Nykyisessä työpaikassa on vain kourallinen henkilökuntaa, ja se sopii oikein hyvin. Edellisessä työpaikassa oli noin 100 työntekijää, ja sekä "laitostuminen" että seläntakana paskanjauhaminen olivat sellaisia asioita, jotka pisti vituttamaan oikein urakalla. Yksikin äijä meinas saada slaagin, kun joku oli parkkeerannut autonsa hänen paikalleen... paikassa tosin ei mitään nimeä lukenut. Mutta tottakai hänen vitutuksensa oli helppo ymmärtää, kun pihalla ei ollut kuin vaivaiset 50 muuta vapaata paikkaa. On se kamala paikka, jos joku asia menee joskus erilailla kuin viimeiset 20 vuotta!!!

 

[moby]

Meillä yksikössä n. 100 työntekijää, joista yllättäen näin IT-alalla suurin osa miehiä. Ikähaarukka melko suuri, mutta kuitenkin läppä lentää. Melko härskejä juttuja suurin osa, mutta naiset ovat tähän tottuneet.

Ruokailemassa käyn yleensä samojen tyyppien kanssa ja olemme päättäneet että ruokailussa ei puhuta työasioista, sillä sen voi avokonttorissa tehdä muutenkin ilman suurempia ongelmia. Samoin kännykät jätetään työpöydälle.

 

[JZZ]

Itse olen ollut monenlaisissa työyhteisöissä, ja nykyinen on kyllä niin hemmetin hyvä, ettei ihan mielellään vaihtaisi työpaikkaakaan, ellei huomattavan paljon parempaa hommaa löytyisi.

Työkaverit on mukavia, tulee vietettyä aikaa myös viikonloppuisin niiden kanssa. Syömässä käydään aina porukalla, eikä työasioista puhuta juurikaan - edes työajalla :P Källejä tehdään päivittäin ja muutenkin meininki on vähän niinkuin lastentarhassa. Silti meidän yksikkö tekee firman parasta tulosta ja osalla muista osastoista yhteishenki on jopa jokseenkin tulehtunutta. Koskaan ei oo vituttanut lähteä aamulla töihin, eikä toisaalta ole ihan minuutin päälle kiire lähteäkään. Yksi porukkaan sopimaton henkilö oli n. 3 kuukautta täällä, jolloin meiningissä oli selkeästi notkahdus. Onneksi tajusi itse vaihtaa firmaa. Eikä tähän porukkaan ole mikään vaikea päästä, riittää että on jokseenkin sosiaalinen, eikä ota kaikesta nokkiinsa. En mäkään kaikkien jätkien jutuista niin perusta, mutta kyllä tietynlaista sietokykyä pitää olla, eikä tosiaan oo koskaan häiriöksi asti käynyt.

Porukassamme ei muuten ole yhtään naista, joka sinänsä on IT-alalla suhteellisen normaalia, mutta kyllä tänne oikean henkiset naisetkin sopisi.

 

[pernaveikko]

Sain eilen joulukortin kirjekuoressa. Katselin käsialaa, mikä oli selvästi naisen, mutta minulle täysin tuntematon. No, se oli sitten vanhasta työpaikasta mistä minut pantiin pihalle vuosi sitten ja ehdin olla kokonaisen vuoden. Nimiä siinä oli neljä tai viisi.

Ihan totta, että ei tästä mitään täysin ylitsepääsemätöntä ahdistusta synny, mutta onhan tämä nyt aivan naurettava tilanne.

Minä en halua, enkä varsinkaan tarvitse tuollaisia. Ensimmäisenä tulee mieleen, että josko tämä olisi vain jotain sairasta pilaa? Saankohan kortin tulevinakin vuosina ja jos en, niin miksi sain nyt?

 

[pernaveikko]

Tänään aloitti muutama nuori kesätyttö. Ainakaan ulkonäon perusteella heitä ei ole palkattu, mutta ehkä se on tavallaan oikein.

 

[-OO-]

Minä olen vähän epäsosiaalinen tapaus mutta tulen silti hyvin toimeen työkavereideni kanssa, täällä on aika hyvä henki noin yleensäkin. Mutta vapaa-aikaani en kyllä suostu työkavereiden kanssa viettämään, sen takia pyrin välttämään myös kaikkia firman yhteisiä tilaisuuksiakin (pikkujoulut, ulkoilupäivät jne.). Sitä vaan jotenkin haluaa pitää vapaa-ajan täysin erillään kaikesta työhön liittyvästä, mukaanlukien työkaverit. Jossain vaiheessa illanviettoa se juttu kuitenkin kääntyy työasioihin yms. ja sitä ei enää oikein vapaa-aikanaan jaksaisi. Pidän kyllä työstäni mutta silti en halua viettää vapaa-aikaani työasioista keskustellen koska se ei enää ole tervettä. ;)

Kyllähän sitä ihmettelyä aina tulee kun ei osallistu pikkujouluihin yms. mutta olen tehnyt asian selväksi myös työkavereille, että asiassa ei ole mitään henkilökohtaista. Jos joku ei ymmärrä niin ei sitten, minä toimin omalla tavallani ja muut toimikoot omalla tavallaan. Työt työnä ja vapaa-aika vapaa-aikan, tämä tapa sopii ainakin minulle.

 

[teemu73]

Meillä oli taas kisojen aikana varsin hauskaa ja koomista kuunnella kaikkitietäviä kahvihuoneen jääkiekkoasiantuntijoita.

Porukka heitti kilpaa vääriä faktoja pöytään ja muisteli sitä ja tätä peliä jumalattoman värikynän kanssa. Ja tietenkin sitä perus-settiä, miten hurri on aina hannu hanhi ja Suomella ei käy koskaan tuuri. Lisäksi sain olla rautalangasta vääntämässä, miksi Suomi pelaa uudestaan USA:ta vastaan.

Onneksi kisat on loppu, niin välttää kiekkokeskustelut ruokatauolla, koska ei siitä koskaan mitään järkevää synny. SM-liigaa täällä ei kukaan seuraakaan, joten siitä ei tarvitse small talkia kehittää, mitä nyt pari vuotta sitten täytyi selvittää punaisessa paidassani olevan patalogon merkitys ja että miksi juuri silloin oli kuljettava kyseinen paita yllä.

 

[Grainger]

Itselläni on loistava työyhteisö, ei kyllä juuri paremmin voisi sen suhteen asiat olla.

Neljän miehen ja kolmen naisen muodostama tiimi tekee kovempaa tulosta kuin Neukkujen maajoukkue aikoinaan. Hyviä tyyppejä jokainen ja tiivis yhteishenki. Voiko työkavereilta paljon enempää toivoakaan?

Ainoa miinus siitä, että miehistä kaksi pitää Kärppä-boksereita ja yksi Bluesin vastaavia. Ei sillä, että olisin nähnyt, mutta voisin päätellä näin.

 

[Eddie]

Pernaveikolla aika mielenkiintoinen asenne. Työkaverit tuppaa olemaan aika keskeinen osa elämää, halusi tai ei. Itseasiassahan sitä näkee paljon enemmän työkavereita, kuin niitä "oikeita" kavereita. Jollain tavalla työkavereistakin tulee kavereita, joita näkee vain töissä, varsinkin jos on pidempään samassa paikkassa. Siltikään en minäkään ole työkavereista tehnyt vapaa-ajan kavereita, koska jo nykyistenkin kanssa on vaikeaa järjestää yhteistä aikaa. Onpa käynyt niinkin, että tämän takia muutama "oikea" kaveri on vähän kuin unohtunutkin, kun menot on niin erit. Työkaverit kuitenkin saapuvat joka arkipäivä sinne töihin ja niitä näkee halusi tai ei. Toki joillakin voi olla ihan oma elämänsä työpaikalla, että työkavereita ei ehdi kuin morjestaa, mutta ainakin omassa työpaikassa ehtii aika paljon jutustelemaan töidenkin lomassa.

 

[Gamemaster]

Itselläni on suht helppo tilanne töissä kun meitä on vaan 3 kaveria koko talossa.

Toinen duunareista on ihan asiallinen, jonka kanssa jopa käydään yhdessä pelaamassa Pokeria ja jauhetaan kaikkea mahdollista.

Toinen on taas kaiken vastakohta, juttelee VAIN työasioista, eikä osallistu muuhun keskusteluun vaikka kuinka koittais houkutella.. paljon varmaan kertoo että kaveri katsoo televisiosta vain ja ainoastaan YLE1 ja YLE2 kanavia *hymiö*

 

[Isle of Man]

Itselläni on loistava työyhteisö, ei kyllä juuri paremmin voisi sen suhteen asiat olla.

Neljän miehen ja kolmen naisen muodostama tiimi tekee kovempaa tulosta kuin Neukkujen maajoukkue aikoinaan. Hyviä tyyppejä jokainen ja tiivis yhteishenki. Voiko työkavereilta paljon enempää toivoakaan?

Ainoa miinus siitä, että miehistä kaksi pitää Kärppä-boksereita ja yksi Bluesin vastaavia. Ei sillä, että olisin nähnyt, mutta voisin päätellä näin.

Miessaarelaisella on vähän samanlainen tilanne. Harjoittelijat poislukien 7 hengen tiimi, jossa tosin voimasuhteet naisten eduksi 5-2. Mutta jees menoa silti. Kovasti erilaisia persoonia kaikki, mutta jotenkin synkkaa hyvin yhteen.

Duunikavereitten kanssa tulee silloin tällöin juopoteltua ja jauhettua sitä sun tätä töissä ja töiden ulkopuolella. On sinällään saanut siitä porukasta sellaisen toisen kaveripiirin.

Kukaan ei tosin käytä minkään joukkueen boksereita ja mähän en moisia käytä olleenkaan.

 

[Freddie Freeloader]

Itse johdan 25:n hengen organisaatiota, ja olen aina pitänyt periaatteenani "palkkaa töihin itseäsi fiksumpia ihmisiä, anna heille maali johon tulee päästä äläkä sekaannu heidän tekemisiinsä". Toimii erittäin hyvin.

Tavoitteet saavutetaan yleensä etuajassa, porukka joustaa tilanteen mukaan, eikä kaikesta poikkeavasta olla heti kysymässä lisää rahaa. Vieraillessani yrityksen muissa toimipisteissä suunnilleen joka toinen vastaantulija on kysymässä, löytyisikö meidän yksiköstä hommia. Esimiehet taivastelevat, että mikä ihme siellä teidän yksikössä oikein vetää.

Ihminen motivoituu ja kasvaa tehtäviensä mukana aina kun annetaan hiukan vaativampia tehtäviä kuin mihin senhetkiset kyvyt riittävät. Kaverit jotka vetävät omalla ajallaan omakotitalon rakennusprojekteja ja vastaavia lävitse eivät tarvitse jatkuvaa ohjausta työelämässäkään.

 

[Tsorro]

Voisin väittää, että riippuen minkätyyppistä työtä teet vaikuttaa todella paljon siihen kuinka esim vapaa-ajalla olet tekemisissä työkavereittesi kanssa.
Esim joku toimistotyö ei varmaankaan ole niin "läheistä" puuhaa kuin esimerkiksi jos olisit palomies, poliisi, sairaanhoitaja jne.

Pointti on se että jos työvuorosi kestää 12/24h kerralla ja olet siinä tiivisti ryhmäsi kanssa yövuorot ja juhannukset ynnä muut pyhät niin kummasti siinä alkaa ystävystyä.

Minulla esimerkiksi on ehkäpä jopa puolet ystävistäni työpaikalta. Eli vietän vapaa-aikaa suhteellisen paljon työkavereitteni kanssa. Ja kyllä, minullakin on elämä ilman työkavereitakin.

 

[J.Petke]

Itse johdan 25:n hengen organisaatiota, ja olen aina pitänyt periaatteenani "palkkaa töihin itseäsi fiksumpia ihmisiä, anna heille maali johon tulee päästä äläkä sekaannu heidän tekemisiinsä". Toimii erittäin hyvin.

Tavoitteet saavutetaan yleensä etuajassa, porukka joustaa tilanteen mukaan, eikä kaikesta poikkeavasta olla heti kysymässä lisää rahaa. Vieraillessani yrityksen muissa toimipisteissä suunnilleen joka toinen vastaantulija on kysymässä, löytyisikö meidän yksiköstä hommia. Esimiehet taivastelevat, että mikä ihme siellä teidän yksikössä oikein vetää.

Ihminen motivoituu ja kasvaa tehtäviensä mukana aina kun annetaan hiukan vaativampia tehtäviä kuin mihin senhetkiset kyvyt riittävät. Kaverit jotka vetävät omalla ajallaan omakotitalon rakennusprojekteja ja vastaavia lävitse eivät tarvitse jatkuvaa ohjausta työelämässäkään.

Oletko minun pomoni? Työntekijät osaa asiat paremmin kuin pomo ja hoitaa asiat itsekseen. Pomon suurin velvollisuus on olla tulosvastuussa pääkonttorille kun oikeasti työntekijät tekevät kaiken tuloksen alkaen tuotteiden tilauksesta asti. Porukka joustaa sen takia, että kukaan muu työkaveri ei joudu hoitamaan muiden hommia. Töissä on ihmisiä ketkä ovat olleet alalla niin kauan että eivät ala katselemaan pomon omavaltaisia päätöksiä vaan yleensä hommat tehdään niinkuin alaiset haluaa. Välillä pomo yrittää pönkittää omatuntoaan mutta laihalla menestyksellä. Pomo ei osaa käyttää nykyisiä teknisiä laitteita hevon vittua mutta eihän hänen tarvitse kun joku toinen tekee sen hänen puolestaan, käskystä.

Mielestäni pomon tulisi olla sellainen, että jos työntekijät jäisivät kaikki lakkoon niin pomon ei tarvitsisi kysellä, että miten kaikki asiat tehdään. Hän osaisi hoitaa kaikki työntekoon kuuluvat asiat ilman alaisten neuvoja.

Ps. siis mitenkään nyt viittaamatta sinuun Freddie..

 

[Vanha Len]

Itse johdan 25:n hengen organisaatiota, ja olen aina pitänyt periaatteenani "palkkaa töihin itseäsi fiksumpia ihmisiä, anna heille maali johon tulee päästä äläkä sekaannu heidän tekemisiinsä". Toimii erittäin hyvin.

Olikos se juuri Jack Welch kun sanoi sanatarkaan tuon "palkkaa töihin fiksumpia ihmisiä jne...?

No kuitenkin, tuo pitää varmasti kutinsa. Loistavaa, että olet saanut homman toimimaan.