Työhakemuksessa ja/tai CV:ssa valehtelu ja/tai liioittelu

[Jalkamies]

Nykyään kaikki hassuttelut päätyvät somen kautta Iltalehteen ja sen kirjoittaja saa sitten työpaikan. Aika alkaisi ehkä olla kypsä sille, että hakisi ATK-insinöörin paikkaa paperiteitse ja sitä pidettäisiin innovatiivisena.

Tietenkään omaperäinen hakemus ei tarkoita, että se olisi kirjoitettu Comic Sanssilla ja olisi glitterille päällystetty. Ehkä parempi sana olisi lukijaa jollain lailla puhutteleva hakemus, kuin se perus "olen kiinnostunut työpaikasta syystä x ja vahvuuksiani ovat asiat y ja z". Ehkä osuit tuolla paperisella hakemuksella sittenkin lähemmäs naulan kantaa kuin uskoitkaan. Ajat muuttuvat ja käsitys tavanomaisesta muuttuu, jolloin joskus tavanomaisena pidetty asia voi olla nykyisin jo omalaatuista. Juurikin tuo, että vielä 90-luvulla kukaan ei jaksanut lukea paperipostiaan, mutta uudesta sähköpostiviestistä oltiin täpinöissään. Tänä päivänä sähköpostit täyttyy roskapostista, mutta ruskea kirje postilaatikossa, johon osoite on käsin kirjattu, tulee varmasti luettua.

 

[Hippi Hiiri]

Nyt kun on vähän töitä tehnytkin ja tietää, mitä se on, lähtisin kyllä mahdollisimman pelkistetylle linjalle työhakemuksessa. Jostain pitää vain urkkia, mitä töitä siellä työnantajatarjokkaalla oikeasti pitäisi tehdä ja sitten lyhyesti kertoa, että ne onnistuvat. Ketään mikään ympäripyöreä lässyttely kiinnosta.

Valehdella ei toki pidä, vaan jättää kertomatta epäedulliset seikat.

 

[pernaveikko]

Tavallaan ymmärrän tämän näkökannan, kun nykynuorisolle taitaa pitkäjänteisyys olla täysin tuntematon käsite (vaikka en kyllä sinua pidäkään ihan nuorisoon kuuluvana). Toisaalta taas en, koska ihminen luontaisesti vastustaa muutosta.

Niin, näin varmasti onkin. En ole enää ihan noin nuori ja olen todella tai melko kyllästynyt tähän jatkuvaan muutokseen. CV:ni olen saanut pidettyä kasassa ilman suurempia valheita, joskus ehkä jotain ympäripyöreyksiä heittänyt. Iso kysymyshän on se miksi työpaikka on vaihtunut. Näytä minulle järkevä työtehtävä, niin teen sen. Niitä ei vain aina ole. Sitten mennään muualle.

Nyt olen pitkäjänteisyyden äärellä. Ensi kuun ensimmäisenä maanantaina alkaa uusi tehdas minne ainakin juhlapuheissa kaikki minua odottavat. Kaikesta on virallisesti sovittu ja toki tässä vielä HR-tyttöjen kanssa meilaillaan ja hiotaan viimeiset jutut ennen suurta päivää.

Nyt ihan oikeasti tuntuu, että tämä voisi olla se loppusijoituspaikka missä olisin seuraavat kymmenen vuotta ja sen jälkeen. Isohko pörssiyhtiö minkä aika monet Suomessa tuntee, maailmallakin taatusti monet. Älkää ruvetko arvailemaan ei mikään niistä mitä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen.

Pitää vain ymmärtää se, että tämä kaikki on luvattu, mutta mitä oikeasti tapahtuu? Ainahan se uusin työpaikka ja tyttöystävä tuntuu maailman parhaalta, mutta nyt oikeasti tuntuu. Ja siis tytönkin kanssa ollaan seurusteltu vasta reilu puoli vuotta.

Ehkä tästä saadaan yksi tuleva eläkeläinen pois nuorten työpaikkojen tieltä. Ja jos ei saada, niin mitähän siinä CV:ssa sitten lukee.

 

[dana77]

33 vuotiaana tuli 10v täyteen samassa työssä, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vaihtaa 3-4 vuotta aikaisemmin. Ei se mikään itseisarvo ole, että on samassa paikassa mahdollisimman pitkään. Joskus se on viihtyvyyden ja kehittymisen kannalta parempi ettei jää liian pitkäksi ajaksi samoihin kuvioihin pyörimään.