Makuasioista ei voi kiistellä..
!
Twisted Sisterin pressi oli melkein yhtä suurta odotuksen juhlaa kuin Coverdalen pressi, väkeä oli todella paljon. Poiketen Coverdalen pressistä, paikalle pääsivät myös pelkän backstagepassin omaavat. Kieroituneiden Siskojen astuessa telttaan kesti hieman aikaa kaivella muistilohkoista muiden kuin Dee Sniderin nimet. Kyllähän ne sieltä palautuivat, mutta vähän aikaa meni vielä siihen, että kukas noista nyt onkaan se Jay Jay French, Eddie ”Fingers” Ojeda, Mark ”Animal” Mendoza ja AJ Pero. Twisted Sisterit paljastuivat myös huumorimiehiksi, jotka yrittivät pitää jonkinlaista katujengikovisimagoa päällä. Toisin kuin Paul Dianno sekä puolet Queensrychestä sekä Anthraxista, osa Twisted Sisteristä ei ollut selvästikään alistunut luonnolliseen miehiseen kaljuuntumiseen, joten peruukkikaupassa oli vierailtu. Dee Sniderin kauhukiharat sentään taisivat olla vielä omat.
Bändillä ei ole tällä hetkellä muuta suunnitelmaa kuin kiertää ja julkaista loppuvuodesta kesän keikoilla kuvattava dvd, joka sisältää myös vanhaa videomateriaalia. Uutta albumiakaan ei tosin ole suljettu täysin pois suunnitelmista. Kysyttäessä illan setistä bändi vastasi, että Leader of The Packia ei ehdottomasti soiteta, eikä yhtään biisiä AJ Peron lähdön jälkeen tehdyltä Love Is For Suckers -levyltä. Välivuodet Frenchillä ja Mendozalla ovat menneet mm. nu-metalbändi Sevendustia tuottaessa. Pero ja Ojeda taas työskentelevät tietokoneiden parissa. Sniderhan on jo muutaman vuoden kiertänyt esittämässä TS-hittejä ja mm. käsikirjoittanut yhden elokuvan, jossa näyttelee pahista.
Sisterin pressissä tuli mieleen hauska anekdootti jostain David Coverdalen aikaisemmasta pressistä, jossa toimittaja oli sekoittanut Marco ja Mark ”Animal” Mendozan ja kysynyt Coverdalelta, että sinullahan on bändissä nykyään entinen Twisted Sisterin basisti. DC oli tähän pokkana vastannut ”No, I use real musicians. Next question”. Illan keikan perusteella Jay Jaylla ja Eddielläkään tuskin olisi asiaa Whitesnakeen. Sen verran haparoivaa soitto paikoin oli. No, kyseessähän oli vasta kiertueen ensimmäinen keikka ja saattoihan olla, että miehille kävi kuten Andylle McCoylle Ankkarockissa pari vuotta sitten. Kitarat olivat kastuneet sateessa.
Twisted Sisterin pressi päättyi muuten komeasti, kun miehet käänsivät yhtä aikaa selkänsä ja jokaisen farkkuliivin selässä komeili tuttu TS –logo. Voi sitä kameroiden ja salamavalojen räpsymistä.
Sunnuntain pääesiintyjä Twisted Sister antoi odottaa itseään. Tällöin alkoi myös sade. Muuten Sweden Rockin aikataulut pelasivat kuin tyhjää vaan, josta suuri kiitos. Twistarit aloittivat Under The Blade -levyn What You Don’t Knowlla. Tuntui jotenkin helvetin ihmeelliseltä, että täytin samana päivänä 33 vuotta ja olin sekä Twisted Sisterin pressitilaisuudessa että bändin keikalla. Tasan kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kuuntelin kesän -83 aktiivisesti juuri Under the Bladea ja suosikkini oli sen Bad Boys of Rock’n’Roll -kappale. Valitettavasti sitä ei Ruotsissa tullut. Ympyrä sulkeutui? No, katsotaan taas kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudestaan.
Kieroutuneen siskon setti sisälsi biisejä bändin neljältä ensimmäiseltä levyltä. Valikoima oli melko onnistunut – ainakin seuraavat tulivat: Ride to Live Live to Ride, I Am (I’m Me), You Can’t Stop Rock’n’Roll, Under the Blade, Destroyer, Be Chrool to Your Scuel, Shoot ’em Down, Stay Hungry, The Fire Still Burns, The Price, I Wanna Rock ja tietenkin We’re Not Gonna Take It. Encorena Come Out And Play ja SMF.
Bändi ei näyttänyt yhtä paljon riikinkukoilta kuin 80-luvulla, mutta laulaja Dee Snider oli sonnustautunut Stay Hungry -levyn aikaisiin vermeisiin. Jouduin muuten aikanaan pulittamaan kyseisen levyn hinnan kaksi kertaa, koska hukkasin kuitin ja Fazerin Musiikkikerho peri levyn hinnan uudestaan. Mutta kyllä sitä on sen edestä höylättykin. Sade hieman haittasi meininkiä yleisön puolella, mutta Twistarit olivat hyvässä vedossa. Basisti Mark ’The Animal’ Mendozan soittotyyli on yhä todella omalaatuinen. Mies hakkaa kieliä nyrkillä, mutta saa silti aikaiseksi oikeaa soittoa. Kokonaisuutena yhtyeen soitto oli ehkä hieman hakusessa, mutta ainakaan minua se ei suuremmin haitannut. Bändi on aikanaan tehnyt kolme tuhatta keikkaa, joten sopii pistää paremmaksi.
Twisted Sister päätti hyvin onnistuneen Sweden Rockin. Juhla keräsi tänä vuonna ennätysyleisön, kun noin 17 000 asianharrastajaa saapui paikalle (ainakin Expressen -iltapäivälehden mukaan). Viime vuoden saldo oli 12 000, joten lisäys on merkittävä. Eikä ollenkaan ihme, kun esiintyjät olivat tätä luokkaa. Yleisömäärän kasvun huomasi selvästi ja paikoin oli liian tungosta. Sääli, ettei Suomessa kukaan ymmärrä hyvän päälle tai järjestä edes pienimuotoista alan juhlaa.
Googlesta hain mielipiteitä keikasta.