Jotkut ovat valitelleet kuudennesta jaksosta, että siinä olisi vain ladottu tapahtumia pikavauhtia, mutta minusta asia oli aivan päinvastoin – tämähän oli varsin rauhallista ja viipyilevää tunnelmointia. Huomioin toki monien pelistä tuttujen kohtausten poissaolon, mutta harvaa jäin mitenkään kaipaamaan. Ainoastaan Ellien karkureissu olisi minusta voinut olla mukanakin, mutta kyllähän tuo hänen ja Joelin välinen konflikti ja sen raukeaminen saatiin kiitettävästi toteutettua ilman sitäkin. Marian poppoon luona ja Coloradon yliopistossa tapahtuneet kähinät sen sijaan joutivatkin romukoppaan. Tässä jaksossa ja sarjassa yleisemminkin on onnistuttu hienosti poimimaan pelin tarinasta rusinat pullasta – on sisällytetty mukaan juuri ne keskeisimmät Joelin ja Ellien suhteen dynamiikkaan keskittyvät kohdat, kun taas loputtomia taistelu- ja hiiviskelyrupeamia on karsittu rankalla kädellä. Nuo itseään toistavat toimintaosuudet alkoivat peliä pelatessakin tursuta korvista ulos, niin mitenkäs niitä olisi sitten sarjaa katsoessa jaksanut. Enkä toki tarkoita, ettei actionia saisi olla ollenkaan, mutta kohtuus on pidettävä mielessä ja toiminnallisempi kamahan nimenomaan tekee suuremman vaikutuksen vain sopiviin kohtiin säästeltynä. Vitosjaksossa nähtiin oikein kunnon joukkokahakat infektoitujen kera, joten nyt oli taas tyvenen vuoro. Sarja onkin huomattavasti tasapainoisemmin rytmitetty kuin peli – sen parissa meinasi toistuvasti katketa verisuoni päästä, kun meno äityi niin hektiseksi eikä hengähdystaukoja ollut riittävästi.
Pascal pääsi nyt todellakin loistamaan. Aikaisemminhan Joel on näyttäytynyt varsin kovapintaisena kaverina ja senkin Pascal on toki onnistunut välittämään hienosti, mutta tässä jaksossa nähtiin vähän monipuolisempaakin tunnearsenaalia – niin avoimesti ilmaistua iloa (veljen näkemisestä) kuin suruakin (omasta riittämättömyydentunteesta Ellien kaitsijana). Kaikki tuo oli mestarillisesti näytelty, mutta minusta sarjassa kyllä korostettiin turhaan Joelin ikää, herkkyyttä ja haurautta. Eihän hän tietysti mikään pojankoltiainen enää ollutkaan, mutta ei minun käsittääkseni myöskään mikään ikäloppu vanha kääkkä, niin kuin tuossa nyt annettiin ymmärtää. Muistikuvani pelistä ovat paikoitellen huterat, mutta mielestäni Joel yritti siinä vain esittää välinpitämätöntä kusipäätä, kun oli sälyttämässä Ellietä Tommyn niskoille – ikään kuin ei oikeasti välittäisi Elliestä tipan tippaa, vaan olisi valmis katkomaan siteet tähän ensimmäisen tilaisuuden tullessa. Rivien väleistä oli sitten luettavissa, että tosiasiassa hän yritti vain estää itseään kiintymästä Ellien liiaksi. En ainakaan muista mitään omaan reistailevaan terveydentilaan ja heikkoudentuntoon liittyviä angstauksia. Sarjassa taas väännettiin liiankin rautalangasta, että Joel kyllä välitti Elliestä – vastuusta hän yritti luistaa vain siksi, ettei uskonut olevansa riittävän väkevä turva tälle. Minusta pelin versio toimi paremmin, koska rautalankamallit ovat aina vähän katsojien/pelaajien aliarvioimista ja lisäksi konfliktin raukeaminen tuntui sitäkin tyydyttävämmältä, kun Joel oli edeltävästi käyttäytynyt kuin pesunkestävä juro mäntti. Ei sarjan versiokaan silti mitenkään pöllömpi ollut. Olihan joka tapauksessa hienoa nähdä, kuinka Joel ja Ellie löysivät jakson lopussa viimein yhteisen sävelen; harjoittelivat kiväärillä ampumista sulassa sovussa ja keskustelivat menneestä maailmasta, jopa Joelinkin höpötellessä aivan vapautuneeseen sävyyn.
Eli vahva jakso oli kutonenkin.
