Kolmas jakso on nyt katsottu ja totuttu vahva taso jatkui. Etukäteen minua hirvitti, että sarja on vaarassa jäädä torsoksi, jos siinä seurataan liian orjallisesti pelin tarinaa eikä uskalleta ottaa riittävästi taiteellisia vapauksia, mutta ainakin ensimmäisissä kolmessa jaksossa on hienosti saatu syvennettyä ja laajennettua pelissä esitettyä tarinarunkoa.
Tässä kolmosessa nähty apokalypsin taustojen syventäminen tuli tarpeeseen, koska minua onkin aina mietityttänyt, miten sieni-infektio pystyi muka leviämään kuin taikaiskusta yli mantereen ja ilmeisesti samanaikaisesti muillakin mantereilla ihan muutaman päivän puitteissa. Pelissäkin asiaa taidettiin sivuta jollakin lailla, mutta tuo teoria turmeltuneista elintarvikkeista oli mielestäni uutta. Siinä oli sentään jonkinmoinen selitys, vaikka ei se täysin vakuuttava ollut. Varmasti vain murto-osa Amerikan väestöstä oli nauttinut sitä pilaantunutta elintarvike-erää, eli muihin infektio levisi ihan perinteisellä ihmisestä ihmiseen -menetelmällä. Ei tuntunut uskottavalta, että epidemia eteni niin huimaa vauhtia ja romautti parissa hassussa päivässä koko sivilisaation. Tosin tuo ongelma on toki peräisin alkuperäisteoksesta eikä ole millään muotoa sarjan vika, vaan tässähän kyseistä probleemaa yritettiin juuri paikkailla. Puutteellinen teoriakin on parempi kuin ei teoriaa ollenkaan.
Billin ja Frankin tarinan laajentaminen oli myös hyvin toteutettu. Olen tosin yleensä suoraviivaisten juonien ystävä enkä lähtökohtaisesti pidä siitä, jos ajassa hypitään edestakaisin ja katsojien huomio heitetään yhtäkkiä päätarinasta irrallisiin hahmoihin ja tapahtumiiin, mutta Billin ja Frankin stoori saatiin lopulta nivottua tyydyttävästi yhteen myös Joelin ja Ellien reissun kanssa. Ankeahkojen ensimmäisten jaksojen jälkeen hempeätunnelmaisempi hengähdystauko tulikin tarpeeseen ja sympaattinen Frankin hahmo toi väriä muutoin kovapintaiseen henkilögalleriaan. Ehkäpä kaksikon suhteen leimahtamista olisi voitu pohjustaa vähän pitkällisemmin – tuskinpa kenenkään homotutka voi oikeasti olla noin huippuunsa hiottu, että pystyy ihan muutaman lauseen jälkeen päättelemään toisen seksuaalisen suuntautumisen. Muutoin tuo oli varsin kaunis, koskettava ja hienovaraisesti kuvattu rakkaustarina. Hämmästyttää ja kummastuttaa, että näinkin siveä miesten välinen rakkaustarina on herättänyt närää jopa täällä – IMDb:n negatiiviset arvostelut puolestaan eivät jaksa edes ihmetyttää. Jos joku joutuu kelaamaan ylitse kahden miehen pussailusta, mutta infektoidun puukotus tai ihmisten tulittaminen eivät tunnu missään, niin kyllähän se hiukan erikoiselta kuulostaa ainakin omaan korvaani. Itsekään en oikeassa elämässä harrasta sen kummemmin homosuhteita kuin tappamistakaan, mutta tv-sarjassa voin kyllä katsella ongelmitta moista. Pariskunnan tarinan lopetukseen suhtauduin sen sijaan hieman kaksipiippuisesti. Vaikka peräänkuulutin juuri juonellisten muokkausten tarvetta peliä televisioformaattiin sovitettaessa, niin kyllähän se hieman häiritsee, jos jopa suht keskeisten henkilöiden kohtaloita muutetaan – menee jo vähän vääristelyn puolelle mielestäni, jos tuollaista sanaa voi ylipäätään käyttää, kun kaksi erillistä tulkintaa on kuitenkin kyseessä. Olisin joka tapauksessa mielelläni nähnyt Billin, Ellien ja Joelin keskinäistä vuorovaikutusta. Kolmikon yhteisiä toimintakohtauksia en niinkään jäänyt kaipaamaan, vaikka kyllähän niistäkin aika sykettä nostattavaa kamaa olisi irronnut. Toisaalta saatiinhan tuohon sivustooriin nyt sellaista traagista Romeo ja Julia -henkeä, eli ei tuo muutos täysin metsäänkään mennyt ja kyllähän se sopi tällaiseen herkempään versioon Billien ja Frankin suhteesta kuin nyrkki silmään. Eli kokonaisuutena pidin tästä sivutarinasta ja näyttelijätyö oli myös mallikasta molempien osalta.
Joelin ja Ellien välinen dynamiikka oli siis tässä jaksossa pienemmässä asemassa, mutta hieman sitäkin saatiin kehitettyä. Joelista nähtiin jo sympaattisempaakin puolta, kun hän alkoi autokohtauksen aikana intoilla musiikista. Pascal vetää roolin edelleen loistavasti, mutta Ramseyn suoritukseen sen sijaan en valitettavasti ole vieläkään tyytyväinen. Korostettakoon, että ongelma ei missään nimessä ole hänen ulkonäössään tai edes sen eroavaisuudessa esikuvastaan, vaan ihan vain ilmevalikoimassa. Tässä jaksossa nähtiin sentään muutama hymyntapainen, mutta muutoin hän on yhtä lailla suupielet alaspäin niin synkissä kuin iloisemmissakin kohtauksissa. Se sopii Ellien ärhäköiden ominaisuuksien esiin tuomiseen ihan hyvin, mutta ei hänen lapsenomaisen innokkaan minänsä välittämiseen. Onhan Pascalkin enimmäkseen aika myrtsin näköinen, mutta hänen hahmolleen se sopii.
Muuten oli hieno jakso.
www.makeuseof.com