Talen ja Sirun kohtaukset ovat myös hieman yliammuttuja. Tale varsinkin on kuin mikäkin tulistunut draamaqueen. Ottamassa Joonatanin asemaa tuolla saralla.
Laitelalta nerokasta liikkua rahat laukussa. Oikein käytännöllinen tapa siirtää fyrkat pankista toiseen. Kyllähän tuossa draamassa joku ääliömäinen rakastuminen tai omatunto Liisalle tulee.
Erikoista tuo Katariinan ehdottomuus Antin viattomuuden suhteen. Ottaen nyt kuitenkin kaikki kokemukset huomioon, vainoharhaisuudet ja siskon sekopäisyyden jne. Kokonaisuudessaan tuo keissi on silti yhä plussan puolella.
Polvijärven patentoitu huolestunut ilme on takuuvarma. Nopeasti todellakin oltiin Dalen oven takana. Mieletöntä miten salamana kaiken maailman talet ja sirut yhdistettiin, ja muutenkin ollaan joka asiassa aavistelemassa naapureiden hämäriä hommia, mutta talon sherlockit ovat aivan kädet pystyssä huikean mestarihuijarin Liisan edessä.
Kuka tuota kauppaa muuten hoitaa, kun Don läähättää himassa? Paulalla on uudet kuviot. Heidillä oli silloin joskus hirveä tarve päästä sinne hommiin ja pääsikin, mihin se nyt on jäänyt? Siis sen lisäksi, että tappelee joka asiasta. Oli muuten Tobiaksen monologi Heidille riitelemisestä oikein hyvä. Naurettavia tuollaiset naiset, jotka "haluavat haastetta" ja kehittävät riitaa vaikka kivenlohkareesta.
Jos tästä sarjasta pitäisi valita se kaikkien aikojen soundbite, olisi se ehdottomasti Ismon hempeän hintsahtava huokailu; "voi ******". Tuossa on käytetty kaikki mahdolliset nimet. Voi Miia, voi Jaana, voi Pipsa, voi Salla, voi Irma, voi Tanja, voi Maarit, voi Elsa, voi Heidi, voi Leea ja tietenkin yleiskäyttöön voi kulta.