Remonttimiesten luontevuudesta ja suorituksesta samaa mieltä kuin asian ensin esiin ottanut, eli kunnon vammaistouhua olivat alusta loppuun nämä kaksi kertaa kun parivaljakko ruudussa esiintyi. Jos on muutamalla suuremman roolin näyttelijällä vaikeuksia suoriutua tehtävistään edes siedettävästi, niitä riittää myös pikkuroolien sankareilla.
Etenkin se sivulla komppaillut remppakaveri teki roolinsa täyspainoisesta toteuttamisesta taidetta, siis hän joka tumput suorina pällisteli sivustalla täysin tietämättä oliko kirjekuori tyhjä vai kenties täynnä Kukkura-kuponkeja, ja oli suorilta käsin sitä mieltä, että "Joo, pyöristellään hommaa hieman alaspäin." Muutenkin ote oli aitoon salkkari-tyyliin rento kuin rautakangella, ja sitäkään kohtausta ei voinut hammasta kiristelemättä katsella kun mietti kuinka kaukana tilanne oli luontevasta oikean elämän tilanteesta missä aikuinen ihminen puhuu toiselle aikuiselle, joka on kaiken lisäksi asiakaspalvelutehtävissä liikenteessä.
Vittu, nyt on aika avautua, kun alkaa sairauslomalaisella seinät hiljalleen kaatua päälle, ja enää päivän alle neljä viikkoa samaa lorvimista jäljellä.
Vaikea uskoa välillä, että Salkkarit on ns. oikea ja ainakin lähes vakavalla naamalla toteutettu tv-sarja, sen sijaan että kyseessä olisi täysin huumorihomma, missä kaikki tehdään tahallaan vituiksi todellisen parodian merkeissä. Nämä syksyn jaksot Nikoineen ovat menneet osaltani siihen, että Salkkareissa tulee keskityttyä lähes 100-prosenttisesti eri näyttelijänsuoritusten kyttäämiseen ja niille nauramiseen ja välillä lähes itkemiseen tai vähintään raivoamiseen, ja käsittääkseni se ei ole tv-sarjoissa tekijätiimien tarkoitus ja tavoite.
Ei noin epäuskottavaa työskentelyä pitäisi nähdä missään, eikö oikeasti esim. Nikon rooliin löytynyt yhtään näyttelijänlahjoilla bousailevaa teiniä? Miten vitussa noin ankea paska voidaan ottaa rooliin, etenkin jos siitä maksetaan vielä liksaa? Koulun näytelmiinkään ei varmaan valita noin huonoja kavereita, mutta MTV3:n suosittuun prime-time- päivittäissarjaan kyllä kelpaa, ei vittu. Niko sekä Oona kaikessa ankeudessaan puhuvat vielä luonnollisesti stadilaisteineinä jotain maalaismurretta, mutta mitäpä tuollaisiin pikkuseikkoihin kannattaisi puuttua. Varmaan Kauniissa ja Rohkeissakin uudeksi Ridgeksi otetaan pesunkestävä skottinäyttelijä suoraan Glasgow'n työväenteatterin harjoittelijanpaikalta, "ei kukaan huomaa tuota pikku aksenttia."
En itse kykenisi parempiin roolisuorituksiin kuin 16-vuotiasta Nikoa esittävä homo tai 27-vuotiasta Ami-isäänsä esittävä palikka, mutta enpä olekaan näyttelijä enkä saa latin latia niistä hommista. Filippo Inzaghi ja Arjen Robben menisivät näyttelijänlahjoillaan heittämällä Salkkari-historian top-10- listalle, myös viime kevään pudotuspeleissä loistanut Toni Mäkiaho oli kuulemma näytöillään todella lähellä saada kiinnityksen Salkkareihin täksi kaudeksi.
Salkkareiden alkeellinen näyttelijöiden taso onkin aiheuttanut sen, että kiinnitän nykyään muitakin ohjelmia katsellessani huomiota nimenomaan näyttelijöiden suorituksiin ns. hahmojen touhujen seuraamisen sijaan, ja suorastaan hämmästelen kun jotkut osaavat näytellä niinkin hyvin. Eilen katsoin Subilta Frendit suoraan Salkkareiden perään, ja koko ajan huomasin miettiväni kuinka "tuokin kohtaus meni noin luontevasti", ikään kuin tilanne olisi oikeasta elämästä eikä näytelty juttu ensinkään. Toisin kuin Salkkareissa, missä huonoimmat juntit joutuvat todennäköisesti kesken kohtauksien lukemaan vuorosanansa kameran takana vilkkuvalta jättiscreeniltä.
Liiallinen Salkkareiden kyttääminen on siis alentanut ns. näyttämötaidekriitikon standardini ikuisiksi ajoiksi. Tulevaisuudessa todennäköisesti mikä tahansa skeida tuntuu tällaisen vuosikausia kestäneen aivopesun jäljiltä hyvin toteutetulta, kun ruudun äärellä on omaa hölmöyttään totuttanut aistinsa Jukka ja Aleksi Salinin, Lauran, pikku-Nikon sekä homopökkelö-Nikon, Amin, Oonan, Kentsun isoveljen eli lääkäri-Danielin, Stellansin vajaamielisten asiakkaiden, Snow Teamissä taustalla haahuilevien ja ilmeisesti mykkien työntekijöiden sekä vammaisten sivuosaremonttimiesten näyttelijöiden ala-arvoiseen tasoon.
Mutta minkäs teet, pakko se on joka päivä siitä huolimatta katsoa ja seurata homman etenemistä huomion jakaantumissuhteessa jossa korkeintaan 10% tarkkaavaisuudesta keskittyy juoneen ja itse tapahtumiin, 90% kaikennäköisiin epäloogisuuksiin, epäonnistumisiin sekä ennen kaikkea sarjan tarjoamaan hulvattomaan huumoriin.
Mun pitää nyt lähteä vahtimaan mun telttaa.
