Taitopelaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Detroit Red Wings, New York Rangers
Pahoittelut hieman mielivaltaisesta lainaamisesta, mutta tässä viestissä oli paljon tekstiä, johon on helppo yhtyä.Poikkean valtavirrasta ja annan ison peukun sarjan rekrytoinneille. Kyllähän Akin ja Karin saaminen takaisin oli uskomattoman hieno juttu. Myös Kallen ja Ullan paluut miellyttävät, vaikka ovatkin vain sellaisia perusvarmoja tasapainottajia. Lisäksi ainakin Gunnar on ollut erinomainen haku.
Toinen asia on sitten miten hahmoja kanssa on toimittu. Huonosti, jos multa kysytään. Kari on edelleen oma itsensä, mutta tarunhohtoinen Aki on onnistuttu kyllä vetämään aika vihkoon. Toki vanha Akikin saattoi ottaa nenilleen, mutta eihän se nyt helvetti jatkuvasti palaisi Karin korjaamolle ruikuttamaan. Noin esimerkiksi.
Ja esimerkiksi Ismon pitäisi kulttihahmona olla tuotannolle oikea valttikortti, mutta hahmosta on onnistuttu tekemään munaton nössö.
Bros Kuula on hyvä kaksikko ja myös naisrintamalla tilanne on oikeinkin hyvä. Joten täältä ehdottomasti kumarrus skouteille. Pyllistys vastaavasti hahmojen kehittäjille ja valitettavasti useinmiten myös juonenpunojille. Epäloogisuuksista en viitsi edes aloittaa.
Äijön aikakaudella Salatut Elämät on mennyt tasaista tahtia alaspäin ja koko sarjan luonne on muuttunut ensimmäisistä vuosista. Hyviä paluumuuttajia viime vuosina on kyllä saatu takaisin, mutta harva niistä on suoriutunut yhtä mallikkaasti kuin ensimmäisellä visiitillä. Kari on suhteellisen onnistunut paluussaan, mutta esimerkiksi Akin paluu on ollut sellaista häpeällistä katsottavaa alusta saakka. Varsinkin tällä hetkellä tuo hahmo on niin kaukana siitä vanhasta Akista kuin vain voi olla. Ulla on tietysti oma vanha itsensä, joka suorittaa takuuvarmasti vuodesta toiseen. Camilla on ollut ihan ok, mutta hänkin oli yksi suosikkihahmojani aikanaan, mutta tällä hetkellä hänestäkään ei oikein johtavaan rooliin ole.
Uudemman aikakauden kantavia voimia ovat ehdottomasti olleet Kuulan veljekset, jotka panoksellaan kannattelevat täysin sarjaa. Ismo on vanhoista päivistä pudonnut keskikastin jyräksi ja jotenkin sellainen fiilis, että kauhean kauaa häntäkään ei enää sarjassa nähdä. Gunnar on ollut loistava uusi hahmo, mutta Linda, uusi Iida, Anton ja kumppanit ovat vähän sellaista peruspuuroa, johon kaipaisi vaihtelua. Toivottavasti sentään Peppiä ei enää Rovaniemeltä roudata takaisin, sillä hän on Heidin ohella yksi vastenmielisimpiä hahmoja pitkiin aikoihin.
Kyllähän Pihlajakatu tarvitsisi kokonaan uuden perheen (vrt. vanhat Laitelat, Salinit, Sieviset ja Kaukovaarat), joista saisi yhden kantavan voiman ja muuta pari takuuvarmaa perusjyrää.