Lisäksi toi Iidan ja isänsä suhde etenee. Voi olla kyllä, että isänsä on oikeastikkin isä, vaikka sitä välillä epäilee. Jotain outoa tosta ilmenee. Insestiä, kenties? Sitähän ei olla salkkareissa vielä nähty.
Ainakin täysin selvästi rakennetaan ties mitä sairaan ihmisen mielikuvaa. Voisiko ovelasti kaikki ollakin aivan normaalisti, kun eihän lukittu ovi ja kotiin jäänyt puhelin kuitenkaan mitään todista. Ainoa ihmetys on sukat, mutta yhtä lailla se varmistaa isän tai "isän" hämäräpuuhat. Ei kukaan väitä torilta haettuja sukkia oman äitinsä kutomiksi.
Sillähän ei oikeastaan enää ole suurta merkitystä onko kyseessä biologinen isä vai ei, koska jotain salakavalaa on suunnitteilla tyttärelle tai "tyttärelle". Liian helppo ratkaisu, jos lukitun oven taakse joutuisi tuosta vain. Tai niin no, on tietenkin, koska onhan sillä huomattava merkitys raiskaako isä tyttärensä vai joku jamppa ulkopuolisen. Mutta kuitenkin.
Isä oli kovasti huolissaan, että eihän kukaan tiedä meidän olevan täällä, mutta Isabella näki ja katsoi mietteliäänä perään. Iida siis katoaa ja Isabella ei tietenkään ole asiasta moksiskaan, kunnes pidemmän ajan päästä muistaa nähneensä automatkalle lähdön.
Sitten vähän raivotaan kuinka et sitten viitsinyt heti kertoa mihin Isabella pulustautuu kuinka ei voi jokaisen teinitytön menoja seurata.