TV-sarja Munkkivuori – keskustelua 1. kauden nähneille (SPOILEREITA!)

[V-G-]

Ostarilla ei tosiaan ole koskaan ollut Carrolsia, mutta sellainen toki avattiin Munkkaan nykyisen Hesburgerin kohdalle sellainen toki avattiin joskus kymmenisen vuotta ohjelman ajankohdan jälkeen. Kummassakin mainitussa lokaatiossa olen muuten ollut töissä, heh.

 

[LikainenLegenda]

Oma tulkinta on, että sarjalla ei ole mitään tarkkaa ajankohtaa, mutta Carrolsin kohdalla esikuvana on varmaan toiminut Puotinharjun ostarille 1984 avattu kolmas ravintola. Munkkivuoressa sellaista ei käsittääkseni ollut.

Näinhän Volanen on itsekin sanonut. Muistaakseni viettänyt lapsuutensa Itä-Helsingissä ja yhdistellyt omia lapsuusmuistojaan muiden aikalaistensa kokemuksiin ja puhtaaseen fiktioon jne.

 

[Loorz15]

Heh, kävin mielenkiinnosta Google Mapsissa street viewssä Ulvilantie 27:ssä, ja siellähän näkyy kun on kuvaukset käynnissä :D Kuva otettu heinäkuussa 2021.

 

[DAF]

Kun täällä jotkut ekalla sivulla pohtivat sarjan mahdollisesti tarkkaa ajankohtaa, niin eikös siellä yksi kiinnekohta ole, josta tarkan ajan voi mahdollisesti määritellä. Eli oliko Munkkivuoren ostarilla koskaan Carrolsia ja jos oli, niin milloin se aukesi?

Siinä on montakin kiinnekohtaa, mutta ne menevät tietoisesti ristiin.

 

[Osmo Rapeli]

Varmaan jos tämä olisi jenkkisarja, IMDB:stä löytyisi jo vähintään puolen metrin lista ankronismeja, mutta ei sellaisia tosiaan kovin paljoa huomannut. Jotain pientä - pimeän aikaan usein esillä selkeästi olleet katuvalot näyttivät liian moderneita, niitä "johdottomia" metallisia tolppia, kun 80-luvun tolpat olivat varmasti vielä niitä pääosin puisia, joita johto yhdisti maan päällä.

Ainakin kertalleen taustalla näkyi bussipysäkki, jossa näkyi moderni kyltti. Ilmeisesti ajankohtaan väärät linjanumerot ja liian uudet HSL:n tunnukset oli siitä poistettu, kun oli tyhjiä välejä, mutta bussin kuva oli modernin merkin mukainen. Koska lie nuo muuttuivat, mutta uskoisin että kirkkaasti tämän vuosituhannen puolella.

Viemäriputkien pantaliittimet ja asbestieristeiden puuttuminen pistivät taloyhtiön LVI-tekniikasta pieninä (ei häiritsevinä) yksityiskohtina silmään. Parvekkeiden vedenpoistoputkia ja parvekelaseja taisi myös olla. Osaa näistä on ollut tapahtuma-aikaan jo olemassa, mutta niitä on asennettu uusiin taloihin, eikä Munkkivuoressa voi pitää ko. remontteja iän puolesta tuolloin jo toteutettuna. Vai näkyikö sarjassa parvekelaseja? Lumonin ekat parvekelasit on asennettu Suomessa 1990, en tiedä onko jotain populaaria taloyhtiölasia ollut ennen sitä.

 

[V-G-]

Viemäriputkien pantaliittimet ja asbestieristeiden puuttuminen pistivät taloyhtiön LVI-tekniikasta pieninä (ei häiritsevinä) yksityiskohtina silmään. Parvekkeiden vedenpoistoputkia ja parvekelaseja taisi myös olla. Osaa näistä on ollut tapahtuma-aikaan jo olemassa, mutta niitä on asennettu uusiin taloihin, eikä Munkkivuoressa voi pitää ko. remontteja iän puolesta tuolloin jo toteutettuna. Vai näkyikö sarjassa parvekelaseja? Lumonin ekat parvekelasit on asennettu Suomessa 1990, en tiedä onko jotain populaaria taloyhtiölasia ollut ennen sitä.

Lisäksi tuolla näkyi 2010-luvulla rakennettuja liikenteenjakajia Ulvilantiellä, ja ainakin yksi uudempi talo, joka ei sovi maisemaansa lainkaan. Lisäksi ainakin yksi bussipysäkki oli sarjassa eri paikalla kuin mitä se on ollut 1980-luvulla. Tietty myös iLoq-lukkoja pystyi bongaamaan sekä pari uudempaa lampputolppaa.

 

[CuJo#31]

Viemäriputkien pantaliittimet ja asbestieristeiden puuttuminen pistivät taloyhtiön LVI-tekniikasta pieninä (ei häiritsevinä) yksityiskohtina silmään. Parvekkeiden vedenpoistoputkia ja parvekelaseja taisi myös olla. Osaa näistä on ollut tapahtuma-aikaan jo olemassa, mutta niitä on asennettu uusiin taloihin, eikä Munkkivuoressa voi pitää ko. remontteja iän puolesta tuolloin jo toteutettuna. Vai näkyikö sarjassa parvekelaseja? Lumonin ekat parvekelasit on asennettu Suomessa 1990, en tiedä onko jotain populaaria taloyhtiölasia ollut ennen sitä.

Oli myös jonkun rakennuksen ulkoseinässä törröttämässä ilmalämpöpumppu. Ei varmaan ihan 80-luvun tekniikkaa sekään. Mutta eivät nämä tällaiset katselukokemustani toki häirinneet.

 

[masa90]

Tuli vihdoinkin katseltua. Ihan kiinnostava sarja, mutta alun 4-5 jaksosta olisi voinut mielestäni leikata. Tai ehkä ei aukene kun syntynyt ysärillä, mutta tuntui vähän vastaavalta kuin Better Call Saulin katselu -> pakkopullaa ja taidekuvaa/tunnelman luontia liikaa verrattuna sisältöön.

Paljon kivoja nippeleitä ja yksityiskohtia, mutta mielestäni tasapainoittamalla hiukan erilailla olisi saanut vielä paremman.

Hyvä sarja oli silti.

 

[Buster]

Tyylikkäästi myöhässä, mutta olipas vähemmän yllättäen erinomainen sarja. Pidin oikeastaan eniten vain tuosta junnujen keskinäisestä hengailusta ja heidän kokemusmaailmastaan varsinaisen arvoituksen ollessa toissijainen. Vähän tuntui jopa laskevan se kiinnostus, kun alettiin tosissaan tuota arvoitusaspektia edistämään noissa viimeisissä jaksoissa. Vaikka kyllähän toisaalta tuo mystery box -jännäriaspekti oli merkittävä tekijä siinä, että se meikäläisen osallisti aika tehokkaasti tuohon sarjan tarinankerrontaan alusta saakka ja näköjään monet muutkin topikin perusteella.

Hieno tapa kertoa tarina. Kerrostalolähiö, metsä, lähiostari - tuon ikäisille lapsille kokonainen maailma, jossa luoda suhteita toisiinsa, tutkia ja tarkkailla ympäristöä, kokeilla rajojaan ja jakaa salaisuuksia sekä kokemuksia. Etenkin kun kaikki joutuvat kestämään ongelmallisia kotioloja, mikä vain lujittaa ja nostaa arvoon tuon pihalla toisten lasten kanssa vietetyn ajan. Tai sitten sen yksinäisen silmälasipäisen jippopojan tapauksessa vääntää sydänalaa, kuinka epätoivoisen pateettisesti se haluaa esittää itsensä taitavana, coolina ja kiinnostavana saadakseen itselleen hyvän kaverin yrittäen jopa ostaa/lahjoa sellaisen materialla. Materialla, joka on jippopojan silmissä arvokas aarre, mutta toiselle roskaa josta tämä ei osaa kieltäytyä. Luultavasti alunperin on näillä jipoillaan kinunnut vanhempiensa huomiota, mikä on uponnut tuohon sairaaseen isoveljeen. Mutta nyt olen karkaamassa jo edelle tunteisiin, kun vielä vasta tarinankerronnan ruotiminen on kesken.

En ole kasvanut 80-luvulla, mutta siitä huolimatta sarja on täynnä universaaleja leimallisia kokemuksia ja osuvaa lasten välistä sosiaalista dynamiikkaa. Lapset ovat aina lapsia, olipa vuosikymmen mikä tahansa ja kuten tarinakin osoittaa. Me seuraamme tarinaa nimenomaan lasten näkökulmasta - heidän todellisuudestaan, johon sitten aikuisten maailma (sekä tämä arvoitus kadonneesta lapsesta) vuotaa eri muodoissa. Alkoholismina, riitoina, oven takana hiljaisella äänillä käydyillä aikuisten keskusteluina, masennuksena, väkivaltana ja vaikenemisena. Tätä lasten perspektiiviä tosiaan korostetaan tarinankerronnassa pitämällä aikuiset taka-alalla niin kuvissa kuin äänissä. Sarja ei toimi, jos ei kuule niitä taustakeskusteluja, jotka osallistavat katsojaa tarjoamalla palapelin paloja, joista yritetään parsia varsinaisen arvoituksen ohella kasaan, mitä lasten ympärillä tapahtuu aikuisten osalta. Samalla me katsojina ymmärretään tuon valitun perspektiivin kautta, että lapset ymmärtävät, näkevät ja kokevat enemmän kuin aikuiset luulevat. Toisin kuin Kaiuksen mummo, niin näille lasten kokemuksille tulisi antaa arvoa. Ne ovat ainutlaatuisia itsessään siinä missä myös lapsista jokainen on ainutlaatuinen persoona, mikä huomataan aina kokijan vaihtuessa lapsesta toiseen. Mitään sarjassa ei olisi tapahtunut, jos vanhemmat olisivat sanalla sanoen parempia vanhempia.

Sarjassa on teemansa puolesta kyse vähemmän yllättäen pahuudesta, kuten tämä ensin kertojan ääneksi kuviteltu sarjisdivarin mentori antaa ymmärtää pariinkin kertaan siellä divarissa. Eli pahuus tervehtii jokaista lasta ja koittaa asettua taloksi. Koska kersana nyt vaan kiinnostaa tehdä asioita, jotka eivät ole sallittuja ja jo kaksi lasta samassa tilassa suorastaan yllyttää toisiaan sellaiseen. Ja niitä pahoja asioitahan nuo lapset siellä pihalla tekevät, erityisen paljon sarjan loppua kohden. Pelkkänä vitsinä ja hauskanpitona toki, mutta kykenemättä ajattelemaan asioita itse tekoa pidemmälle. Vaarana on, että jossain kohtaa näkymätön raja ylittyy ja mennään liian pitkälle, jolloin vitsistä/leikistä/asiasta tulee totta ja ei voi enää kääntyä takaisin. Silloin olisi Mirkon ja tämän levyä soittaneen Karin (?) tapauksen tapaan käsiteltävä ja soviteltava tekonsa. Kohdattava se vääryyttä kärsinyt ihminen ja sanallistettava tekonsa. Mutta onko näille lapsille annettu sellaisia työkaluja vanhempiensa toimesta, tai näille esimerkillisille kaverin kellariin sitoneille vanhemmille isovanhempiensa toimesta. Ei, yksin pitää taakkansa kantaa ja selviytyä.

Itselleni tuolta nousi esiin myös ylisukupolvinen vaikenemisen kulttuuri. Sodat on jättäneet monisukupolviset arvet, jossa tunteista ei puhuta ja näin ei myöskään osata kohdata tai antaa tilaa toisen tunteille. Mielestäni sarjassa hahmo ilmaisi tunteensa suoraan toiselle vain yhden ainoan kerran ja se oli heti ensimmäisessä jaksossa, kun Mirko oli viemässä roskapussia ulos pimeällä. Hän pelkäsi pimeää ja palasi paniikissa takaisin asuntoon edelleen roskapussi kädessään kun valot sammuivat rapussa yhtäkkiä. Äiti tuli vihaisena mutisemaan ja kun Mirko sai vaivoin sanottua, että ei voinut viedä kun häntä pelotti, niin äiti riuhtaisi pussin vihaisesti itselleen ja vei sen itse. Sen jälkeen ei tosiaan tunteita mielestäni suoraan enää ilmaistu. Siinä nykyaikainen katsoja odotti, että kysytään mikä siellä pelotti ja aletaan lohduttamaan, ettei siellä mitään ole ja ehkä viedään se pussi lopulta sitten yhdessä. Mutta nyt ollaan eri aikakaudella, jossa ei ole lupa ilmaista tarvitsevuuttaan ja heikkouksiaan. Ylipäätään asioista ei oikein puhuttu suoraan. Jokaisessa perheessä oli kuilu ja omat ongelmansa, jota lääkittiin, oireiltiin tai paettiin alkoholinkäytöllä, perheväkivallalla, puhumattomuudella / painostavalla hiljaisuudella tai sitten pakkomielteisellä suhtautumisella uskonsa oppeihin. Jälkimmäisellä toki tuolla myös halusi pitää poikansa turvassa pahuudelta/kadotukselta, mutta tuon Tapio-lapsen näkökulmasta taas se pahuus oli jo asettunut taloksi sinne sohvalle sitä radiota kuuntelemaan.

Ja olihan tuolla myös sitä huumoria mukana paljon. Päällimmäisenä jäi mieleen juuri tuo kova kaveri (lapsi) farkuissa, jolle ei parannut kenenkään vittuilla. "Se on ihan hullu, se ajaa talvellakin ilman pipoa ja takki auki". Niin totta, se oli lapsena kovan jätkän merkki. Itse olin lapsena se valehtelija, joka sitä kautta koitti nostaa omaa suosiotaan ja vaikuttaa siistimmältä kuin onkaan. Onneksi ei varmaan muut uskoneet niitä juttuja, sillä aika tyhmiä asioita tuli kerran tai kaksi päästeltyä ilmoille.

Ei hirveästi tarvitse ihmetellä, että tuo Stella Leppikorpi (heyyy, Stelllaaaaaa!!!, onko sen mukaan nimetty?) loisti hyvin pian Kupla-elokuvassa. Muutenkin hyvässä lapsicastauksessa vielä omaa luokkaansa. Miten voi olla noin kokonaisvaltainen kypsä hallinta noin nuorena.

 

[Jumo86]

Tämä alkaa tulemaan nelosella joka tiistai kello 22 hujakoilla tästä illasta eteenpäin. Hyvä sarja, suosittelen.

 

[Straight Edge]

Aijai, pitäiskö katsoa kolmannen kerran? Kaksi ekaa kertaa tulikin katsottua tuoreeltaan aivan yhtä kyytiä. Paras Suomessa tehty draamasarja koskaan.

 

[Nahkasohva]

Aijai, pitäiskö katsoa kolmannen kerran? Kaksi ekaa kertaa tulikin katsottua tuoreeltaan aivan yhtä kyytiä. Paras Suomessa tehty draamasarja koskaan.

Pitäisi. Itsekin aloitin juuri kolmannen katselukerran. Paranee kuin viini (tai Carrolsin "Big Sharolina") vanhetessaan.

 

[Peltinen]

Ei ole tässä ny saatavissa koko tarinaa, mutta siinä Mikki on suurin -taskukirjassa on yhtenä tarinana Mikki ja irokeesikaulanauha, jossa on lapsikaappausta ja sen nimessä olevan kaulanauhan näkemisen herättämiä takautumia ja sellaista. Musta Pekka on pienenä kaapannut Mikin muistaakseni tämän tädiltä ja piilottanut rosvojoukon piilopaikkaan. Siinä voi olla jollain tavalla ehkä samaa henkeä kuin koko tässä sarjan tarinassa.

Tuo oli muuten lapsena pelottava kohta ja näköjään traumatisoinut itseni lisäksi myös Volasta.

 

[Le Banner]

Paljon kehuttu, eikä turhaan. Ihan helvetin hyvä sarja ja kylläpä nostalgiaa tulvahti enemmän kuin tarpeeksi.
Uniinkin tullut jotain lapsuuden tyyppejä, mitä ei edes muistanut enää.
Se kaljupään katoaminen skutsista jäi kyllä mietityttämään, että mihin se roudattiin? Ai niin, ajanotossa oma enkkani oli 0.3 tosin pöytää vasten painettuna:)

 

[vanukas]

Munkkivuoren katselin TV:n tahdissa. Olin todella vaikuttunut sarjasta. Sarjaa juoksutettiin hitaasti ja paljon jäätiin vain ajan ilmiöitä ihmettelemään. Lasten näkökulma tapahtuneeseen oli onnistunut ja se olikin melko näppärä tapa pitää mysteeriä yllä. Lapsipersoonat ja niiden kohtaamiset olivat hyvinkin elämänmakuisia. Minäkin tunsin yhden rubikinkuutiopojan omasta lapsuudestani. Oma suosikkini oli Urkki, poika joka oli aina niin innoissaan kaikesta. Väittäisin, että Munkkivuori on tämän vuosituhannen paras suomalainen sarja. Kiitos Jani Volanen tästä.

 

[ace]

Munkkivuori 2 sarjan tuotanto on alkanut, etsivät parhaillaan sopivaa/sopivia asuntoja. Ilmoituksessa mainitaan erikseen että parveke on tärkeä.

Vuosiahan siihen kuitenkin vielä menee ennenkuin pääsemme tätä katsomaan, ei malttaisi odottaa.

 

[Marleau]

Oli hyvä sarja tämäkin, kun katsoin tämän muistaakseni joskus tänä talvena digiboxilta. Tuli just paljon näitä kasariluvun muistoja mieleen tästä sarjasta, kuten mm. C-kasetit, lankapuhelimet, sarjisten osto divarista, sekä varsinkin tämä autojen nopeusmittarien tsekkaaminen.

 

[Straight Edge]

Eka kausi oli niin huikea katsomiskokemus, että voiko tämä toinen yltää edes lähelle?

Heh, joskus mentiin porukalla katsomaan Stonen re-union -keikkaa. Oisko ollut 2012? Joka tapauksessa kaveri totesi hyvinkin vakavissaan ennen starttia, että "eihän tämä voi olla mitään muuta, kuin järisyttävä pettymys." Vaan eipä ollut, hienon keikan vetivät. Toivotaan kovasti samaa tästä.

 

[Ramchester]

Munkkivuori 2 sarjan tuotanto on alkanut, etsivät parhaillaan sopivaa/sopivia asuntoja. Ilmoituksessa mainitaan erikseen että parveke on tärkeä.

Vuosiahan siihen kuitenkin vielä menee ennenkuin pääsemme tätä katsomaan, ei malttaisi odottaa.

Lähinnä pelottaa, että tulee käymään kuin True Detectivelle ensimmäisen kauden jälkeen. Sarja pilalla ja pelkkää paskaa tilalla…mutta toivotaaan, että jaksaa yllättää tämä jatkokin. Ensimmäinen kausi oli suomalaiseksi sarjaksi suorastaan maaginen…

 

[JYP#44]

Munkkivuori 2 sarjan tuotanto on alkanut, etsivät parhaillaan sopivaa/sopivia asuntoja. Ilmoituksessa mainitaan erikseen että parveke on tärkeä.

Vuosiahan siihen kuitenkin vielä menee ennenkuin pääsemme tätä katsomaan, ei malttaisi odottaa.

Jännä nähdä, että miten sarja saadaan onnistumaan, kun lapsikatras tulee olemaan noin viisi vuotta edelliskautta vanhempi. Tuleeko uusi näyttelijäporukka, vai siirrytäänkö Munkkivuoressa 1980-luvulta eri aikakauteen?

Tämä oli muuten erinomainen tv-sarja, joka on saanut harmillisen vähän suitsutusta isoissa valoissa. Tämäntapaiset tv-sarjat, joissa jo tapahtuneet tarinat täydentyvät takaumilla ja yksityiskohdilla (joista osa on oleellisia ja osa täysin toissijaisia) ovat omia suosikkejani. Näissä on pakko keskittyä ohjelmaan puhelimen neppailun sijasta, jotta pysyy juonessa kiinni, ja samalla saa jatkuvasti haastaa itseä erilaisin pähkäilyin, että mikä liittyi nyt mihin aiempaan juttuun. M/S Romantic oli ehkä vielä Munkkivuortakin parempi, mutta myös tämän kevään Sekunnit voidaan laskea mukaan. Vastaavia tv-sarjoja saa myös vinkata.

 

[Jymäkkä]

Jännä nähdä, että miten sarja saadaan onnistumaan, kun lapsikatras tulee olemaan noin viisi vuotta edelliskautta vanhempi. Tuleeko uusi näyttelijäporukka, vai siirrytäänkö Munkkivuoressa 1980-luvulta eri aikakauteen?

Mä uskoisin, että tulee olemaan ihan erillinen tarinansa, ja yhteistä on vain Munkkivuori. Ei nyt sillä,etteikö edellisenkin hahmoilla voisi teoriassa jatkaa, mutta ei siinä tarinassa jäänyt mitään kesken,se tuli valmiiksi. Mutta moni hahmo oli sen ikäinen,että nyt nämä varttuneet hahmot olisivat jo "kasvaneet ulos Munkkivuoresta".

 

[McBean]

Mä uskoisin, että tulee olemaan ihan erillinen tarinansa, ja yhteistä on vain Munkkivuori. Ei nyt sillä,etteikö edellisenkin hahmoilla voisi teoriassa jatkaa, mutta ei siinä tarinassa jäänyt mitään kesken,se tuli valmiiksi. Mutta moni hahmo oli sen ikäinen,että nyt nämä varttuneet hahmot olisivat jo "kasvaneet ulos Munkkivuoresta".

Näin Jani Volanenkin totesi haastattelussa puhuttaessa jatkosta ensimmäisen kauden aikoihin. Yhteistä olisi ilmeisesti vain Munkkivuori ja jotkut hahmot.

Niin oudolta kuin se Munkkivuoren nähneistä voi kuulostaa, sarjalle on kehitelty jatkoa. Se oli Volasestakin aluksi järjetön ajatus. Tuotantoyhtiö ja tilaajat pyysivät harkitsemaan. Koronapaussin keskellä Volanen ja Lonka varasivat kuukauden aikaa ideointiin.

”Se oli tuskaa. Sanoin kolmantena päivänä, että pannaan pillit pussiin, ja olin menossa vessaan. Ovea avatessa oivalsin. On eri päähenkilöt, kaikki ovat vanhentuneet, tarina ja käsittelytapa on eri, piha on eri. Samaa on Munkkivuori ja osa hahmoista. Se alkoi tuntua tuoreelta, koska samaa on niin vähän.”

 

[LikainenLegenda]

Ah, juuri katselin tällä viikolla tämän mestariteoksen neljättä kertaa läpi ja vieläkin tuolta avautuu eri tavalla uusia juttuja ja yksityiskohtia, jotka aiemmilla kerroilla jääneet huomioimatta tai unohtuneet siitä kun edellisen kerran katsonut. Ja nyt sitten tulin lukemaan ilouutisen tästä toisesta kaudesta.

Täällä on mietitty tuota vuosilukua johon sarja "sijoittuu", niin huomasin tämän Olavin äidin reseptilääkkeestä, että sen sekä valmistuspäivä että reseptin päivämäärä oli päivätty toukokuulle 1982. Lisäksi puhuttiin vuodesta 1962 tuon aiemman lapsen katoamisen yhteydessä ja sitten mainittiin "tasan 20 vuotta myöhemmin". Mutta toki esimerkiksi Yön Varietee-albumi on vuodelta 1983 ja varmasti vastaavia ristiriitaisuuksiakin löytyy lukuisia, jotka estävät sarjan sijoittamisen mihinkään yksittäiseen vuoteen ja on Volanen itsekin tainnut sanoa hänen ottaneen käsikirjoitukseen ideoita omasta lapsuudestaan pitkin 80-lukua. Joka tapauksessa en ollut aiemmin ollut huomannut tuota nimenomaista vuotta 1982 tässä unilääkereseptissä.

Toinen juttu, josta varmaan onkin täällä jo keskusteltu, oli tuo metrotunnelissa ollut "kettu", joka siis oli tämän 1962 vuonna kuolleen tytön luuranko. Tarkemmin katseltuna sillä oli nuo keltaiset kumisaappaatkin jalassa, joita käytti kadotessaan ja lisäksi myös pieni ihmisen pääkallo siinä viimeisen jakson lopussa pysäytyskuvassa näkyi.

Myös tapahtumien aikajana täsmentyi tällä katselukierroksella itselleni vielä paremmin. Joitain aukkoja siihen tosin jäi, joita en enää jaksanut lähteä erikseen kelailemaan. Samoin tuon Nano-Nano -miehen kohtalo jäi edelleen mysteeriksi. Tapahtumien kulkuhan oli kutakuinkin seuraava:
1) Kale ja se talkkarimies pahoinpitelivät sen kuoliaaksi pyörävarastossa.
2) Hävittivät ruumiin yöllä lähimetsään tämän talkkarin punaisessa pakussa, käärittynä taloyhtiön mattoon.
3) Kaius löysi ruumiin
4) Selvisi, että ruumis on poissa
5) Talkkari ja Kale lähti kiireellä metsään, ilmeisesti todistamaan tämän saman
6) Talkkari palautti maton takaisin taloyhtiön rappuun

Jäin vain ajattelemaan, että mitä tuolle ruumiille kävi vai oliko se edes missään vaiheessa ruumis? Jospa se menettikin vain tajuntansa, mutta Kale & talkkari kuvittelivat tämän kuolleeksi, makoili sitten yön haudassaan, kunnes virkosi joskus sen jälkeen, kun Kaius oli käynyt vähän tökkimässä?

Sitten oli nuo taloyhtiön talkoot, joiden aikana leikittiin piiloleikkiä, Kaius piiloutui tähän samaan hautaan, kunnes joku musta hahmo kävi kurkkimassa tätä ja kohtaus loppui siihen. Jäi hämärän peittoon.

Mirkon isän poissaolo kaiketi liittyi oikeastikin johonkin työmatkaan tai sitten siihen, että tämä halusi selvitellä päätään yksinään jossain kauempana? Mirkon isähän ei tuohon viimeiseen pahoinpitelyyn osallistunut, taisi kuitenkin olla vielä kuvioissa siinä vaiheessa, kun ruumista hävitettiin lähimetsään ja sen jälkeen kadota muutaman jakson ajaksi? Nämä pitäisi kelailla vielä uusiksi tai viimeistään ensi kesänä ottaa viides katselukierros. Upea katselukokemus.

Näin Jani Volanenkin totesi haastattelussa puhuttaessa jatkosta ensimmäisen kauden aikoihin. Yhteistä olisi ilmeisesti vain Munkkivuori ja jotkut hahmot.

Niin oudolta kuin se Munkkivuoren nähneistä voi kuulostaa, sarjalle on kehitelty jatkoa. Se oli Volasestakin aluksi järjetön ajatus. Tuotantoyhtiö ja tilaajat pyysivät harkitsemaan. Koronapaussin keskellä Volanen ja Lonka varasivat kuukauden aikaa ideointiin.

”Se oli tuskaa. Sanoin kolmantena päivänä, että pannaan pillit pussiin, ja olin menossa vessaan. Ovea avatessa oivalsin. On eri päähenkilöt, kaikki ovat vanhentuneet, tarina ja käsittelytapa on eri, piha on eri. Samaa on Munkkivuori ja osa hahmoista. Se alkoi tuntua tuoreelta, koska samaa on niin vähän.”

Eli siis joku White Lotuksen kaltainen ratkaisu, jossa mahdollisesti on mukana joku yksi tai kaksi samaa hahmoa ensimmäiseltä kaudelta? Periaatteessa voisi kai liittyä siihen vuoteen 1962 ja tapahtumiin, jotka johtivat siihen ja tätä seurata hieman eri perspektiivistä, mutta tuskin kuitenkaan.

Eli olisiko siis vain 80-lukua eri hahmoilla ja eri tarinalla sekä perspektiivillä, tällä kertaa esimerkiksi jonkun "Kaiuksen mummon" näkökulmasta? Tai sitten joku M/S Romantic -tyylinen ratkaisu eri näkökulmilla leikkien.

Mistä muuten löytyy tietoa tuosta, että ovat kartoittamassa asuntoja TV-sarjan tuotantoa varten Munkkivuoresta? Tullut viestiä johonkin paikalliseen fb-ryhmään tms vai jotain ns. "virallisempaa" tiedotetta? Olisi hauska hakeutua tähän johonkin sivuroolin sivuroolin sivurooliin avustamaan kuvauksissa, jos joskus tällaisia etsivät ja jossain tästä ilmoittavat :D

 

[ace]

@LikainenLegenda

Paikallisessa FB ryhmässä ilmoittivat, siinä taisi olla yhteystiedotkin mukana joten siitä vaan ilmottautumaan. Itse en ole FB:ssä joten en pysty linkkaamaan, toivottavasti löydät sen.

 

[Moto]

...
Täällä on mietitty tuota vuosilukua johon sarja "sijoittuu", niin huomasin tämän Olavin äidin reseptilääkkeestä, että sen sekä valmistuspäivä että reseptin päivämäärä oli päivätty toukokuulle 1982. Lisäksi puhuttiin vuodesta 1962 tuon aiemman lapsen katoamisen yhteydessä ja sitten mainittiin "tasan 20 vuotta myöhemmin". Mutta toki esimerkiksi Yön Varietee-albumi on vuodelta 1983 ja varmasti vastaavia ristiriitaisuuksiakin löytyy lukuisia, jotka estävät sarjan sijoittamisen mihinkään yksittäiseen vuoteen ja on Volanen itsekin tainnut sanoa hänen ottaneen käsikirjoitukseen ideoita omasta lapsuudestaan pitkin 80-lukua. Joka tapauksessa en ollut aiemmin ollut huomannut tuota nimenomaista vuotta 1982 tässä unilääkereseptissä.

Toinen juttu, josta varmaan onkin täällä jo keskusteltu, oli tuo metrotunnelissa ollut "kettu", joka siis oli tämän 1962 vuonna kuolleen tytön luuranko. Tarkemmin katseltuna sillä oli nuo keltaiset kumisaappaatkin jalassa, joita käytti kadotessaan ja lisäksi myös pieni ihmisen pääkallo siinä viimeisen jakson lopussa pysäytyskuvassa näkyi.
...

Sarjassa on tosiaan selvästi tarkoituksella yhdistelty 80-luvun alkupuoliskon vuosien tapahtumia niin, ettei sitä pysty täysin yhteen kesään yhdistämään. Jos joku vuosi pitäisi valita, niin varmaankin 1982 olisi parhaiten sopiva. Olen miettinyt, että tuo saattaa johtua siitäkin, että käsikirjoittajat Jani Volanen ja Pirjo Lonka ovat molemmat syntyneet 1971 ja olettaisin, että sarjan keskeiset tyttöhahmot olivat ehkä pari vuotta poikia vanhempia, niin tapahtuisiko sitten poikien tarina tavallaan noin vuodessa 1982 ja tyttöjen noin 1984?

Bond jota käytiin katsomassa teatterissa ja on selkeästi tunnistettavissa Älä kieltäydy kahdesti-leffaksi, sai Suomen ensi-iltansa (ainakin Wikipedian mukaan) joulukuussa 1983, niin tuokin on niitä "liian myöhäisiä tapahtumia". Bondit on enemmän poikien hommia, mutta kun Taina oli siellä mukana, niin ehkä pohjautui johonkin Longan treffimuistoon.

Yksi "hyytävä yksityiskohta" liittyen tuohon "ketunraatoon", johon kiinnitin huomiota uusintakierroksella. Taisi olla se uskovan isän poika, joka esitteli muille jotain luunpätkää ja muut kysyvät, mikä luu se on. Vastaus oli jotain "en mä tiedä, varmaan ketun tai jotain". Ja eikös lopussa käynyt ilmi, että poika oli käynyt usein siellä tunnelissa?

Itse asiassa tuon uskovan perheen kuvioista voisi olla kyllä aihiota seuraavalle kaudelle ainakin sivujuoneksi. Ei tainnut oikein kunnolla selvitä, mikä se äidin kuvio oikein oli.