Yhtään peliä en maalivahtina ole pelannut, mutta ajatuskin rikkinäisellä lonkalla pelaamisesta aiheuttaa kylmiä väreitä (ei hyviä). Upea ura Tuukalla ja varmasti jossain uudemmassa seurassa paita nousisi kattoon, toivottavasti myös Bostonissa.
Cupia ei pelaavana veskarina päässyt nostamaan, mutta en tässä tapauksessa pidä sitä mitenkään suurena miinuksena, koska edessä oli silloin ehkä sarjan paras molari (välikommenttina, että näin jälkikäteen ajateltuna aivan käsittämättömän kova tandemi ollut Bruinsilla reilu kymmenen vuotta takaperin) ja toisaalta 2013 ja 2019 Rask oli ehkä joukkueensa paras pelaaja, kun Bruins eteni finaaleihin saakka.
Tuukasta ensimmäinen muistijälki on 2006 junnukisat, kun yksin torjui joukkueen mitaleille. Silloin heräsi ajatus, että tässä on seuraava maailmanluokan suomalaisveskari tulossa, jolla ei päätä palele kovimmissakaan paikoissa. Hieman samat fiilikset on viime vuosina herättänyt oikeastaan vain Saros (ehkä vähän myös Luukkonen).
Harmittavan vähäiseksi jäi Tuukan maajoukkuepelit ottaen huomioon että yli 10-vuotta pelannut maailman huipulla. Bruinsin menestys ollut suurin "syyllinen" MM-kisoista puuttumiselle ja best-on-best edustuksiakin vain Sotshista ja World cupista, joissa Suomen sukupolvenvaihdos oli pahasti vaiheessa. Noissakin turnauksissa Raskin statistiikat sai muuten hieraisemaan silmiä kun pitkästä aikaa niitä kertasin.
Ei tätä oikein voi muuten yhteenvetää, kuin sanomalla kiitos Tuukka ja leppoisia eläkepäiviä! Uskomattoman kova ura takana.