Perjantain ensimmäisessä erässä Kupittaalla nähtiin suvereenisti kauden huonoin vierasjoukkue. Se ei karvannut, eikä se oikein puolustanutkaan. Silti erätauolle mentiin 1-1 lukemissa. Se kertoo kaiken oleellisen Tuton tämän hetken pelaamisesta. Heikkoa vastustajaa vastaan saadaan kyllä vetoja maalia kohti, mutta käytännössä todelliset maalintekotilanteet syntyvät vain Ronkaisen kautta. Välillä pelaaminen on ihan uskottavan näköistä, mutta paketti hajoaa totaalisesti hetkessä. Hyvin vaikea on uskoa, että penkin takaa löytyy ratkaisuja tähän tilanteeseen.
Ottelutapahtuma on uneliaisuudessaan omaa luokkaansa. Kuinka moni perjantaina paikalla ollut mahtoi edes huomata, että teknisten ongelmien takia ei musiikkia pystytty soittamaan pelikatkojen aikana ensimmäisessä erässä. Reilu kuukausi sitten joukkueen jättänyt Jani Lampinen pyörii edelleen kokoonpanoesittelyssä. Rispaantunut ja moneen kertaan solmittu sulkunauha toimii ties jo kuinka monetta vuotta anniskelualueen ja fanikatsomon erottajana. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Pieniä asioita, joista muodostuu kokonaisuus, joka antaa toiminnasta erittäin amatöörimäisen kuvan. Puheenjohtajaa Haanpäätä lainatakseni: "Ei syytetä ketään, mutta asiat on vaan hoidettu huonosti." Siihen, kun vielä lisää sen, että ainakin perjantaina katsojien keski-ikä pyöri jossain 55-60 paikkeilla juniorien ja lapsiperheiden loistaessa poissaolollaan, niin tämähän vaikuttaa ihan täysin auringonlaskuun ratsastamiselta.