Kuten Suomen Cupin voittokin viimeistään osoitti, ovat TUTOn taustavoimat saaneet jälleen koottua iskukykyisen joukkueen tähän sarjaan. Ja sehän nimenomaan riittää, että on paras osallistuja sarjassaan, koska mistään muusta ei pelata.
Maalivahtikaksikkoa pidän sarjan parhaana. Ainahan kauden mittaan joistain joukkueista nousee esiin molareita, jotka tuntuvat jossain vaiheessa ottavan kaiken kiinni, mutta TUTOlla on nimenomaan sellainen parivaljakko, ettei yhtenäkään iltana pitäisi olla huolen häivää.
Oletin, että pakistossa olisi lähinnä muutamalla täytemiehellä tuettu viime kaudelta jatkavaa nelikkoa (Virkki, Valtola, Suominen ja Karlsson), mutta nythän puolustuspäätä on vahvistettu siinä määrin, että tämä nelikko on vain osa joukkueen puolustusta. Toinen kausi on monesti vaikea, koska odotukset kasvavat, mutta silti odotan Valtolan olevan jo sarjan johtavia puolustajia, joka kisaa pakkien pistepörssin voitosta. Vai oliko viime kausi vain pakkiparina olleen Tuohilammen ansiota? Lähes jokainen puolustuspään hankinta on tullut joukkueeseen kiekollisen puolustajan tittelillä, joten sen osaston pitäisi olla kunnossa. Huolissaaan sen sijaan voi aina vaan olla siitä, missä ovat ne pakit, jotka siivoavat oman maalin edustan ja tarvittaessa kantavat vastustajan hyökkääjät alueelta pois. Maalien edustoilla TUTO on keväisin perinteisesti hävinnyt ottelut, eivätkä hyvin luistelevat pikku-ukot sitä asiaa muuta.
Hyökkäyksessä näyttäisi olevan sopiva sekoitus käsiä ja jalkoja. Tuosta nimilistasta pystyy rakentamaan kolmekin iskukykyistä ketjua ja jäljelle jää vielä duunariosastoakin. Hyökkäykseenkin pätee sama asia, kuin pakistoonkin, eli tietyiltä joukkueessa jatkaneilta pelaajilta tyyliin Juho Virtanen pitää odottaa jo tehojakin. Pelkkä pärjääminen ja ihan kivasti pelaaminen ei enää riitä. Näppiin, Arkiomaahan, Wileniukseen ja Juuselaan kohdistuvat kovat odotukset. Runkosarjassa varmasti verkko heiluu, mutta miten käy keväällä. No, perinteiseen tyylliin Keinänen jo kertoi haastattelussa sen minkä joka kesä aiemminkin, eli että viime keväästä jäi huono maku, ja nyt on treenattu sitä silmällä pitäen, että oltaisiin keväällä parhaimmillamme. Ei siis mitään uutta.
Joten hyvältä näyttää. Vai näyttääkö?
Edustusjoukkueesta lähti Pulliaisen, Karhun ja Sillanpään myötä taas iso määrä tutolaisuutta ja samalla ovesta lappaa sisään naapuriseuran miehiä. Paljon puhetta herättäviä lainapelaajia on toki vain kaksi, mutta Elomo on käytännössä koonnut Kupittaalle aikoinaan Tepsissä valmentamansa A-junnujoukkueen rungon, joten voisi sanoa, että Troijan puuhevonen on jo aika tukevasti TUTOn muurien sisäpuolella. Farmista puhuminen on TUTOn yhteydessä tietysti kirosana samalla, kun TPS Koivun suulla visioi Turun alueen yhteistä pelaajapolkua, mikä perustuu TPS:n ja TUTOn tiiviiseen yhteistyöhön. Kevään 2015 A-junnujen Suomen mestareita taitaa olla TUTOn riveissä nyt jo enemmän kuin naapuriseurassa. Mutta minkäs teet. Pelaajapolku omista junioreista edustukseen laitettiin poikki Niukkasen aikana, eikä sitä ole uudestaan saatu avattua muuta kuin juhlapuheissa.
Vielä viime vuosikymmenellä Pulliainen ja Tuomainen varattiin NHL:ään TuTosta, ja esim. Tapio Laakson tasoinen pelaaja pysyi seurassa 22-vuotiaaksi asti. Edellämainittua kolmikkoa yhdistää sekin, että jokainen heistä nousi TuTon edustusjoukkueeseen alaikäisenä ja kuului 18-vuotiaana jo vakiokokoonpanoon. Nyt TUTOn lahjakkuudet siirtyvät viimeistään 14-15-vuotiaina Tepsiin ja vastaavasti omasta A-juniorijoukkueesta edustuksen paikkaa kärkkyi viime keväänä 22-vuotias pelaaja. Nähdäänkö alkavalla kaudella se tilanne, ettei TUTOn kokoonpanossa ole yhtään omaa kasvattia? Kasvatilla tarkoitan tässä pelaajaa, joka on tullut seuraan viimeistään 13-14-vuotiaana ja pelannut siitä eteenpäin juniorikäluokat läpi edustukseen asti. Toivotaan, että A-junnujen SM-sarjapaikka piristää koko TUTOn jääkiekkotoimintaa ja avaa taas polun junnuista edustukseen.
