Ison menestyksen siemeniä kylvämässä- TUTO Hockeyn hieno kausi 2012-2013
Oma TUTO-kannattajuuteni juontaa juurensa 90-luvun puolivälin tienoille, jolloin olin vielä pikkupoika ja aloin isoisäni kanssa käymään Tovereiden peleissä. Olen seurannut TUTOa aktiivisesti nyt reilut 15 vuotta ja voin aivan rehellisesti sanoa, että päättynyt kausi 2012-2013 on minulle henkilökohtaisella tasolla ehkä vahvimpia kokemuksia tarjonnut kausi, eniten positiivisia elämyksiä tarjonnut kausi ja myös kausi, jonka aikana suhde joukkueeseen muodostui läheisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Mestaruuskausi 2008 saattaisi muuten kiilata edelle, mutta silloin armeijanvihreisiin astuminen suurelta osin pilasi minulta TUTOn voitokkaan kevään seuraamisen.
Suuri syy tähän on tietenkin TUTO-kortti. En ollut ennen tätä kautta koskaan raaskinut ostaa TUTOn kausikorttia vaan kävin mieluummin katsomassa sen 10-15 ottelua opiskelijairtolippujen hinnalla, mutta tällä kaudella TUTO-kortin lähes ilmainen hinta aiheutti sen, että sellainen eksyi myös minun lompakkooni jo ennen kauden avauspeliä. Kortin ansiosta tuli käytyä katsomassa neljää peliä lukuunottamatta kaikki kotipelit, joten joukkueen otteita tuli tarkasteltua hyvinkin kattavasti.
Runkosarjan osalta hienoimpia todistamiani hetkiä olivat Iiro Vehmasen vaatimaton tuuletus kauden avausmaalin jälkeen (jonka voi muuten nähdä eräänlaisena symbolina TUTOn uudelle tulemiselle: Uusi TUTO Hockey ei lymyä varjoissa vaan on vahvasti esillä, ottaa yleisönsä ja voittaa) Jesse Winchesterin avausottelu TUTOn paidassa (Jolloin vielä tuntui että miehelle ei löydy Mestiksestä pysäyttäjää) ja tammikuisen perjantain huikea Jukureiden nylkeminen kauden ennätysyleisön edessä. (silloin olisin voinut lyödä vaikka vetoa TUTOn mestaruuden puolesta). Koko kauden hienoin hetki oli luonnollisesti 2-1-voittomaali Peliittoja vastaan viidennessä puolivälierässä. En edes muista, koska aiemmin olen riehaantunut niin totaalisesti yhden TUTOn tekemän maalin vuoksi.
Runkosarjan harmittavimpiin hetkiin kuului alkukauden sulaminen K-Vantaata vastaan 3-1-johdosta 3-5-tappioon, tammikuinen karmea HCK-ottelun ensimmäinen puolisko, kun sarjajumbo höykytti TUTOa Kupittaalla ja alkukaudella pelattu Jokipojat-ottelu, jota TUTO hallitsi mielin määrin mutta joutui tyytymään jatkoaikatappioon kun kiekkoa ei saatu mistään sisään. Luonnollisesti koko kauden karmaisevammat todistamani hetket olivat kaksi jatkoaikatappiota Peliitoille puolivälierissä.
Kahdessa vuodessa TUTO on noussut taloudellisesti vaikeuksista olevasta, Mestiksen heikoimmasta ja Suomi-Sarjan porteilla käyneestä joukkueesta sarjan ehdottomaan eliittiin millä tahansa mittarilla mitattuna. TUTO on nostanut profiiliaan Turussa, tullut lähemmäksi kannattajiaan ja alkanut menestyä kaukalossa. Kehitys on ollut valtavan nopeaa mutta edelleen täytyy muistaa, että tämäkin kausi oli vasta siementen kylvämisen aikaa. Sadonkorjuun aika tulee vasta myöhemmin. Kiirettä TUTOlla ei ole, eikä sellaista saa keinotekoisesti luoda. Maltti pitää säilyttää ja kasvattaa organisaatiota ja kannattajapohjaa pienin, mutta määrätietoisin askelin. Tällä kaudella aloitettu kannattajien lähentyminen Facebookin ja Legenda-klubilla näytettyjen pelien kautta on loistava alku. Jos TUTO jatkaa organisaationa ja joukkueena kehittymistään vielä muutaman vuoden, alkaa SM-liiga olemaan jo hyvinkin realistinen tavoite.
"SM-liiga"- nimisten siementen kylväminen jatkuu tulevallakin kaudella. Tämänhetkisen joukkueen runkopelaajista toivottavasti ainakin suurin osa jatkaa, sillä jatkuvuudessa piilee menestyksen avain. Pelaajahankintojakin on tehtävä, mutta ei liian isoin riskein. Vahvat huhut tuovat Aki Uusikartanoa kotiin ensi kaudeksi, mikä olisi TUTOlle lottovoittoon verrattava asia, etenkin jos miehen palkkaaminen ei edellytä liian suurta taloudellista riskiä. Eittämättä TUTO tarvitsisi vielä vahvistusta puolustusosastolle jotta pronssia voitaisiin lähteä toden teolla kirkastamaan, mutta kaikkein tärkeintä on jatkaa kehittymistä organisaationa. Varainhankinta, kannattajapohjan kasvattaminen ja joukkueen imagon edelleen kehittäminen ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin liigakarsintapaikan riskillä hakeminen heti ensi kaudella. TUTO on oikealla tiellä ja siltä ei nyt saa harhautua nopean gloorian toivossa.
Se tulevasta. Tämän kauden TUTO Hockey on joukkue, jolla tulee aina olemaan iso paikka sydämessäni. Antti Virtasen huikeat soolot ja oivallukset, Lauri Kärmeniemen karmeat pommit taka-Ivaloon, Tommi Virtasen maagiset torjunnat, Anrei Hakulisen ja muiden raatajien tahtomaalit maistuvat makeilta vielä jälkikäteenkin muisteltuina.
Kiitän TUTO Hockeyn 2012-2013 jokaista pelaajaa unohtumattomista hetkistä, Juhani Tammista loistavasta viihteestä ja hyvästä valmennuksesta ja koko TUTO Hockeyn organisaatiota loistavasta työstä, jolla TUTO Hockey on nostettu takaisn varteenotettavaksi toimijaksi turkulaisella kiekkokartalla. Koko Turulle ja sen jääkiekkomaineelle on hyvä asia, että Ruissalon puuhastelijat eivät määritä kaikkea sitä, mitä Turussa jääkiekon saralla tapahtuu.
Kiitos TUTO Hockey!
