Hieno ja kattava analyysi, Devon. Tuohon ei paljoa lisäämistä ole, ellei halua märehtiä +/- -tilastoilla, jotka olivat runkosarjassa huippuluokkaa, ja vain parilla pelaajalla oli hitunen miinusta - pudotuspeleissä taas ainoastaan yhdellä miehellä eli Jari Kestillä oli plussaa (+2), kolmos- ja neloskentät pääsivät nollille ja ykkös- ja kakkoskentät kyntivät tasakentällisin todella syvällä: Keinänen on Mestiksen play off -pelaajista jaetulla toiseksi huonoimmalla sijalla, sijalla 155. M. Pelkonen sijalla 152, Salo sijalla 148 ja Virpiökin sijalla 146, oltuaan vielä runkosarjassa sijalla 13 lukemalla +20.
Tasakentällisin peluu pudotuspeleissä - puhumattakaan alivoimasta, sillä alivoimamaali ratkaisi pronssipelinkin - vaatii oikeasti huomiota sekä valmentajalta että pelaajalta. Tason romahduksen syitä pudotuspeleissä on syytä miettiä tarkkaan, sillä samantapaista se oli viime kauden välierissäkin. Samalla kaavalla puskeminen yhä uudestaan ei oikein toimi.
Takaisin pelaajien analyysiin, eli käsittelen lyhyesti nekin miehet, jotka joko aloittivat TuTossa, lopettivat TuTossa tai kävivät muuten vain kääntymässä TuTossa. Tämä lähinnä sen takia, että vaikka joukkue tuntuikin yhtenäiseltä perheeltä runkosarjan kevätpuolella, loppujen lopuksi nyt viimeistä kertaa yhdessä pelannut TuTo on kovin erinäköinen kuin mitä se oli esimerkiksi alkukaudella, ja sitä myötä myös monien (minunkin) ennakkoarviot joukkueesta ja ketjuista heittivät häränpyllyä. Saapa nähdä, kuinka ensi kauden joukkue muotoutuu, ja kuinka moni ennen kautta mukana olleista jatkaa loppuun asti.
Puolustajat:
Juhamatti Hietamäki: "liigavahvistus", pelasikin puolet runkosarjasta mutta ei jatkanut kautta loppuun vaan palasi Ässiin. Vahvistaa käsitystäni siitä, että vaikka huipulla erot liigajoukkueiden ja Mestis-joukkueiden välillä voivat olla suuria, ne eivät ole sitä liigan heikompien joukkueiden ja varsinkaan näiden peruspelaajien suhteen. Hietamäki ei yksinkertaisesti mahtunut TuTon pakistoon, vaan joutui tyytymään liigapaikkaan...
Tommi Heinonen: asenne ei riittänyt, ei millään. Kauden alussa odotukset olivat kovat, mutta pettymykseksi jäi Heinonenkin.
Saku Vaihinen: merkitty yhteen otteluun kokoonpanoon, ei tainnut pelata. Tulevaisuuden miehiäkö?
Hyökkääjät:
Tomi Laurila: Laurilan uran lopetuspäätös oli itselleni henkilökohtaisesti kova paikka. Mies oli parhaimmillaan todella hyvin pelaava, aina tsemppaava taistelija, mutta into kiekkoiluun ei enää riittänyt. Parasta onnea Tomille jatkossa kaukaloiden ulkopuolella!
Oskar Essen: Essenille itselleen oli hyvä siirtyä FPS:n riveihin, sillä turha näin taitavaa miestä on penkin päässä tai neloskentässä tuhlata. Ensi kaudeksi paluu Turkuun ei olisi välttämättä huono ajatus, jos pelipaikka löytyisi esim. kakkoskentästä. Essenistä tulee mieleen Arno Köhler, joka teki päinvastaiset ja siirtyi K-Vantaan ykkösestä TuTon neloseen. Arnon on ensi kaudella joko otettava paikka ylemmistä kentistä ja tehtävä siellä tehoja, tai sitten Köhlerinkin kannattaisi harkita ihan uransakin kannalta siirtoa FPS:n kaltaiseen seuraan, jossa peliaika olisi taattu. Toista viiden pisteen kautta ei kannata enää ottaa putkeen, vaikka mies olikin pudotuspeleissä paikallaan.
Aleksandr Naurov: Kauden ainoa ulkomaanvahvistus, toinen liigavahvistus ja "melkein-NHL"-vahvistus, ja samalla ehkä huonoin TuTossa pelannut ulkomaalainen koskaan. Rattijuoppo-Naurov sai näytönpaikkoja tarpeeksi, tuloksena viisi kakkosta viidessä pelissä. Jos tällä asenteella oikeasti pyritään NHL:ään tai pelataan SM-liigassakin, niin silloin erot liigan ja Mestiksen välillä ovat suuret - Mestiksen eduksi. Eipä kyllä Ässätkään miestä katsellut, vaan Naurov lähti rapakon taakse. Maailma on kyllä epäoikeudenmukainen ja julma, jos tämä mies saa miljoonasopimuksen taalakaukaloihin, ja TuTon sisukkaat ikitaistelijat saavat vain lämmintä kättä ja Paviljongin ilmaisen pihvin.
Ville Tuomola, Olli Lieskivi: kahdessa ottelussa kokoonpanossa, ei tehomerkintöjä. Haistelemassa ilmapiiriä, mitenkä ensi kausi?