Musiikkimaku koetaan henkilökohtaisesti, mutta tätä keskustelua seuranneena en enää voi olla hiljaa. Olen jättänyt Jatkoaikaan kirjoittamisen kokonaan, mutta nyt en malta olla kirjoittamatta. Täältä saa lukea ihan ihmeellisiä viestejä.
Ensin oma mielipiteeni: Tuska 2017 oli heikko välivuosi, mutta liput menivät kaupaksi. Jätin menemättä, kun kiinnostavat bändit olivat harvassa ja tarjonta jäi pahasti vuosien 2015 ja 2016 vastaavista. Tulevaksi kesäksi Tuska on kuitenkin kasannut niin väkevän esiintyjäkaartin, että ostin early crow -lipun jo varhain. Niin ovat tehneet myös monet muut, sillä Tuska on myynyt enemmän ennakkolippuja kuin koskaan aiemmin.
Parkway Drive lienee nu metalia eli kuulematta paskaa.
Tiesin Parkway Driveltä yhden biisin ennen Tuskan julkistusta. En innostunut, kun en ollut perehtynyt. Nyt, muutama kuukausi myöhemmin, odotan kyseistä bändiä eniten koko festareilta. Parkway Drive ei ole nu metalia. Suosittelen antamaan mahdollisuuden, bändi on kuuleman mukaan äärettömän hyvä livenä. Audiona olen jo todennut PD:n yhdeksi suosikkibändeistäni.
En muutenkaan jaksa ymmärtää tuollaista ahdasmielistä asennetta, mutta ymmärrän, että joskus pitää ylikorostaa saadakseen viestinsä paremmin perille.
Esimerkiksi juuri lauantain ja sunnuntain pääesiintyjät puuttuvat vielä kokonaan..
Kommentoin vanhaan viestiin, Gojira tuli lainatun tekstin jälkeen. Mutta sunnuntain pääesiintyjä on ollut jo pitkään tiedossa, se on Parkway Drive − ja hyvä niin.
Aivan samalla logiikalla Arch Enemy voisi olla perjantain pääesiintyjä, se on kuitenkin vielä isompikin bändi kuin Gojira. Eihän tässä muuta, mutta nyt on niin pahasti välivuoden makua, että Tuska ihan suotta alentaa itsensä festivaalina sinne jonnekin itäisen Euroopan pienempien festivaalien tasolle, jossa tämän tason bändit kulkevat pääesiintyjän statuksella.
Lainatussa osuudessa on kaikki niin pielessä kuin voi olla. Totean tähänkin, että kyse on toki makuasioista. Silti, välivuoden makua? Kuten mainittu, Tuska on myynyt eniten ennakkolippuja aiempiin vuosiin verrattuna "välivuoden" bändijulkistuksilla. Mitä tulee omaan makuuni, kattaus on tavattoman hyvä ja pyyhkii juhlavuoden
himeillä ja
sabatoneilla lattiaa. Body Count, Gojira ja Parkway Drive ovat todella relevantteja pääesiintyjiä, ja lisäksi mukana on The Charm The Furyn ja Stick to Your Gunsin kaltaisia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ulkomailta.
"Arch Enemy on isompi bändi kuin Gojira" menee luultavasti tietämättömyyden piikkiin. AE on ollut kuvioissa pitkään ja Gojira on noussut ihmisten tietoisuuteen myöhemmin. Silti pidän Gojiraa merkittävämpänä tekijänä tämän hetken metalliskenessä. Bändi ei suotta ollut Magma-albuminsa tiimoilta ehdolla kahteen Grammyyn. Magma oli ehdolla parhaan rock-albumin kategoriassa ja Silvera yhtenä kiekon singleistä oli ehdolla best metal performance -kategoriassa. Gojira ei suotta lämmitellyt Metallicaa isoilla areenoilla Magman julkaisun jälkeen. Jos oli paikalla Tuskassa 2016, tietää, että Gojira on lauantain pääesiintyjän slottinsa ansainnut.
Edelleen ihmetyttää se selkeä pääesiintyjä mitä tuonne kaipailette. Judas Priest ja vaikka Megadeth sellaisia olisi olleet, mutta sitten kun tulee jotain Volbeateja ja Accepteja, niin toiveet on kyllä alunperinkin toisenlaisessa festarissa kuin mitä Tuska yrittää olla.
Itse ainakin nautin Tuskan linjasta, jossa pyritään hankkimaan (metalli!)musiikillisesti kunnianhimoisia ja relevantteja bändejä, kuin massoihin vetoavaa kaljanjuontimusiikka.
Sanasta sanaan samaa mieltä.
Päässyt Gojira aika unelmapaikkaan nyt näyttämään ja houkuttelemaan lisää faneja, onhan toi nyt ihan vitun hyvä bändi. Harmi vaan että sinne festarille menee nää heput hihattomissa tribaalipaidoissa jotka haluaa nähdä joka kesä samat 40 vuotta vanhat bändit jotka ne on nähny jo 20 kesää putkeen eikä anna Gojiralle minkäänlaista mahdollisuutta. "Vittu tää on ihan paska bändi ku ei tää oo yhtään niinku Metallica, laita Marko liekkilippis päähän niin mennään juomaan minigrip-pussissa munissa salakuljetettua kaljaa tonne bajamajan taakse". Perjantaille on ehdottomasti lippu hankittava koska Meshuggah ei petä koskaan ja Crowbar kiinnostaa.
Tässä myös samaa mieltä, vaikka Meshuggah ja Crowbar eivät olekaan omat suosikkini.
Body Count, Gojira, Parkway Drive, Arch Enemy, Kreator, At The Gates, Moonsorrow, Emperor, Ihsahn, The Charm The Fury, Stick to Your Guns, Leprous... Tuskalle iso kiitos!