Kännykkä on perusolemukseltaan mitä mainioin keksintö. Pienehkö, mukana kulkeva yhteydenpitoväline, jonka käyttö ja ylläpito tänäpäivänä on jopa ihan kohtuuhintaista.
Mutta viimevuosina näihin vempeleisiin on ruvettu lisäämään jos jonkinlaista aivan turhanpäiväistä koristetta, helistintä ja himmeliä joilla saadaan ks. värkin hintaa nostettua ja aiemmin myyntiin tulleiden mallien "statusarvoa" (sehän se lienee kuitenkin suurin syy nykyään uuden kännykän hankkimiselle, ainakin suomessa...?) laskettua.
Mielestäni tärkeimmät ominaisuudet (ja ainoat tarvittavat) GSM-puhelimessa ovat: soitto, puhelun vastaanotto sekä tekstiviestimahdollisuus molempiin suuntiin. Nämä ominaisuudet taisivat löytyä jo 90-luvun alun puhelimista, joita ei tietenkään enää ole kohta kymmeneen vuoteen ollut olemassa kuin ehkä pari kappaletta museossa. Eikös nykyään yli kuukauden vanhat kännykät ala keräämään antiikkiarvoa...?
Mielestäni siis yksi suurimmista turhakkeista on tuhanteenkahteensataankolmeenkymmeneen kertaan keksitty GSM-puhelin värinäyttöineen, wappeineen, idols-soittoäänineen, kimiräikkös-taustakuvineen ja java-peleineen.
Se malli mikä mahtui vuonna -93 mukavasti taskuun, millä pystyi puhumaan puheluita ja lähettämään tekstiviestejä, ajaisi mielestäni saman asian tänäkin päivänä. Harmi vaan ettei nuo vehkeet (siis gsm-puhelimet yleensä) kestä normaalia käyttöä yleensä kuin korkeintaan pari vuotta. Sattumaako...?
ilman isompia perusteluja, sangen turhia laitteita ovat myös:
Televisio (Maksaa paljon, käytöstä pitää maksaa paljon, mutta ks. laitteen anti ainakin allekirjoittaneelle on lähes olematon.)
Ei onneksi ole enää ajankohtainen, mutta muistatteko nämä jaappanialaiset virtuaalilemmikit, mitkälie tamakotsit...? (Ei voi muuta todeta kuin että: "miksi...?")
Lopuksi väittäisin että kenenkään elämää ei voi myöskään merkittävästi parantaa nenäkarvojen poistaja tahi autoon asennettavat mini-joulukuuset.