Pantse67 kirjoitti:
Perussääntöhän menee siten, että jos toinen loukkaantuu ja on noudatettu lajin sääntöjä, ei lajin ulkopuolisia seuraamuksia tule. Jos taas on rikottu lajin sääntöjä ja toinen loukkaantuu, saattaa tapauksesta seurata lajin ulkopuolisia seuraamuksia, eli sakkoa, vankeutta jne.
Perussääntö on tietysti tuo, mutta sillä ei vielä kovin pitkälle päästä. Eli kuten Gags kysyi, mihin sitten vedetään raja näissä jälkimmäisissä tapauksissa joissa pelaaja loukkaantuu ja sääntöjä on rikottu? Läheskään kaikki tapaukset kun eivät käräjille päädy.
Tästä on muistaakseni aikaisemminkin tullut puhuttua, mutta rajanvetotilanteessa tärkeä käsite on "pelin henki". Korkein oikeus on parissa aihetta käsittelevässä ennakkoratkaisussaan tehnyt selväksi, että kovat otteet kuuluvat jääkiekkoon, tiettyyn rajaan asti. Ja se raja menee niissä väkivallanteoissa, jotka katsotaan pelin henkeen kuuluviksi, joten esim. kampitukset tai poikittaiset mailat maalin edessä pelin ollessa käynnissä eivät syytekynnystä ylitä. (Vahingonkorvausvastuu on tietysti asia erikseen ja siihen en uskalla ottaa kantaa, mutta perustellulta tuntuisi, että vakuutus kattaisi ainakin suurimman osan normaaleissa pelitilanteissa tapahtuneista loukkaantumisista.) Niissä tapauksissa, joissa pahoinpitelytuomioita on annettu, on muistaakseni ollut kyse varsinaisen pelitilanteen ulkopuolisista väkivaltaisuuksista eli on käyty tavalla tai toisella vastustajan pelaajan kimppuun pelin ollessa poikki. [edit. TBK toikin jo omalta osaltaan asiaa esille.]
Mitä pelin henkeen sitten viime kädessä kuuluu, on tietysti hyvä kysymys. Niin kuin rikosoikeudellisessa arvioinnissa on tavallista, rajanveto on viime kädessä häilyvä - on helppo määrittää tilanteita, jotka ovat selvästi rajan toisella puolella, suuntaan tai toiseen, mutta rajan tarkan paikan löytäminen on hankalampaa. Tällä palstalla on aikaisemmin tarjottu pelin hengen määritelmän apuvälineeksi pelaajien mielipidettä, ts. pelin henkeen kuuluu se, mitä pelaajien enemmistö pitää lajiin kuuluvana. Tämä tuntuisi aika hyvältä lähtökohdalta, vaikkei se varmaan kaikkia potentiaalisia ongelmatapauksia ratkaisekaan. Tätä perustelua voisi myös tarjota lehdistölle silloin, kun jääkiekon väkivaltaisuus nousee lööppeihin - kuka tahansa SM-liigapelaaja tietää, että kentällä voi joutua tappelemaan, tai että yv-kentällisen maskipelaaja saa takuuvarmasti poikittaista mailaa selkäänsä.
Tuntuisi kieltämättä tietyllä tavalla hyvältä idealta saada ennakkoratkaisu tappeluita koskien, sillä ip-lehtien jeesustelu asialla käy jossain määrin hermoille. Näissä tilanteissa esitetään tavallisesti se perustavaa laatua oleva kysymys, miksi jääkiekossa on sallittua tapella joutumatta raastupaan, kun muualla yhteiskunnassa näin ei ole. Tähän kysymykseen vastaaminen ei ole kovin vaikeaa, mutta kovin harvoin olen huomannut, että joku olisi sen pystynyt tekemään. Ennakkoratkaisu tarjoaisi asiaan arvovaltaisen tahon antaman vastauksen.
Toisaalta erkkikään ei jaksaisi sitä porua, minkä oikeuskäsittely Jatkoajan keskusteupalstalla aiheuttaisi. Eikä siitä tietysti täyttä varmuutta ole, mikä ennakkoratkaisun lopullinen sisältö olisi. Jääkiekossa tapahtuneet väkivaltaisuudet tulisi lähtökohtaisesti kyetä käsittelemään lajin sisällä, eikä vallitseva kurinpitolinja mitenkään erityisen sallivasti ole tappeluihin suhtautunut.
