Olipa kerran...
Olipa kerran joukko suomalaisia jääkiekkoerotuomareita. Siihen kuului Savolaisen Rami, Kruusin Markku, Jalarvon Jarmo. Mukana oli Pakaslahti, Favorin, Henriksson ja vaikka ketä muita. Näitä miehiä yhdisti kaksi asiaa. Ensimmäinen yhdistävä tekijä oli se, että päivät he kävivät palkkatöissä ja iltaisin vihelsivät jääkiekkopelejä. Vaan suurempi yhteys miesten välille muodostui siitä, että he olivat maksavan kiekkoyleisön mielestä huonoja tuomareita, perhanan amatöörejä, ihan jokainen ja joka ilta. Savolaisen Rami oli se kaikista huonoin, koska hän vielä erikseen suosi Jokereita.
Mutta sitten eräänä kauniina kesäpäivänä armon vuonna 2002 näistä tasottomista amatöörituomareista valittiin vähiten tasottomat ja näistä tehtiin ammattilaisia. Heidän asuntolainansa ja lastensa vaatteet maksettiin tästä eteenpäin pelkällä erotuomaripalkalla. Katso ja hämmästy. SM-liiga oli pelastettu. Savolainen, Kruus, Henriksson, Saarinen ja kaikki muut muuttuivat yhdessä yössä huipputuomareiksi. Sen lisäksi jostain kuin tyhjästä ilmestyi viisi todellista huipputuomaria, joiden kuultiin lausuvan rehellisiä sanoja siitä, kuinka "en viitsinyt ennen tätä uudistusta tulla esiin ja pelastaa suomalaista kiekkoa, mutta näissä muuttuneissa oloissa se on minun suoranainen velvollisuuteni".
Nyt Onnelassa oli taas kaikki hyvin. Tuomarihommat oli ammattilaisten käsissä. Kummallinen kitinä hävisi kevätilloista, ja jäähalleissa käytiin hyvällä mielellä. Suoraan sanottuna rauha palasi taas suomalaiseen jääkiekkoidylliin, sillä kenelläkään ei ollut enää koskaan mitään huomautettavaa suomalaisista jääkiekkoerotuomareista, vaan kaikki suomalaiset elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Tuohonko malliin homman odotetaan, toivotaan ja kuvitellaan menevän? Piip-piip-piip-piip! Herätys!
Tuomari on osa peliä nimeltä jääkiekko. Hän on ihminen niin amatöörinä kuin ammattilaisenakin. Ammattituomarilla ei ole yhtään nanosekuntia enempää aikaa miettiä ratkaisujaan nopeatempoisen pelin tiimellyksessä. Ennen kaikkea siellä katsomossa istuvat samat kriitikot ammattituomarienkin aikakaudella. Ei mistään löydy sellaista automaattia, joka viheltäisi jääkiekkopelin putkeen, kaikkia 8000 katsojaa tyydyttävästi. Tosiasiahan on, että näistä katsojista löytyy aina vähintään tuhat erilaista näkemystä tuomarilinjasta ja tuomarien onnistumisesta.
Kiistämätön tosiasiahan lienee sekin, että tuomarit tekevät yhden jääkiekkopelin virheistä vain murto-osan. Kyllä 99% pelin virheistä menee niiden pelaajien, omien pikku sankariemme piikkiin. Tuomarien haukkuminen joka pelissä ja joka pelin jälkeen on merkki kyvyttömyydestä nähdä oman joukkueen yhteydessä ja tekemisissä mitään virheellistä ja tuomittavaa, minkä lisäksi tuomarien haukkuminen tietysti on muotia ja parhaimmlla lohkaisulla saa kaverien arvostusta. Pitämällä joskus vähän naapurijoukkueenkin puolia pahoja tuomareita vastaan voi ostaa mukavasti lisää arvosteluoikeutta koskien niitä oman joukkueen kokemia kauheita vääryyksiä.
"Paskojahan niiden tuomarien on oltava, koska kaikkien joukkueiden kannattajat niitä haukkuvat." Kyllä, kyllä. Juuri näin!
Tuomarit tekevät virheitä, mutta so what. Sellaista on jääkiekko ja sellaista on elämä. Minusta ammattituomarien perään huutaminen on ratkaisun etsimistä ongelmaan, jota ei oikeasti ole edes olemassa. Mutta tsemppiä matkaan nyt kumminkin.
PS. Mitä sitten tehdään, kun ammattituomarit tekevätkin virheen, jopa kaksi samassa pelissä?