Tuomari Nurmio

[Evil]

Eikö maamme merkittävimmälle musiikintekijälle ole omaa ketjua?

Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio iskeytyi suomalaisten musiikinkuuntelijain tietoisuuteen vuonna 1979. Kohdusta hautaan, ja tuhannen kapakan kautta. Jukeboksit rallattivat, mutta Nurmio ei tahtonut jäädä maineensa vangiksi. Maailmanpyörä paloi, ja vuonna 1981 julkituli ehkäpä paras tässä maassa tehty rocklevy, Lasten Mehuhetki. Vasiten käännetyt rumpukompit, väkivaltainen kitarismi, viistot tarinat... ”Lapsoset, mikä on talojen välissä valuva sikaari?” No se on raitiovaunu, ylhäältä katsottuna.

Ramona toi Tuomarin toivelevyvihkoihin ja mahdollisti irstaatkin kokeilut. Hullu Puutarhuri, Luuta ja Nahkaa... kompromissittomia, loistavia äänitteitä. Välillä vedettiin Karaokekuningasta kun pankkitilin saldo pieneni, mutta koskaan, koskaan Nurmion puolesta ei ole tarvinnut hävetä. Kaiken se on tehnyt tyylillä.

Korkein Oikeus. Loistava bändi, loistava levy. Nurmio, Viksten ja Hillilä. Kuuntele Hurja Poika. Tom Waits ja Johnny Cash potenssiin sata.

Ukko jaksaa edelleen. Viimeisin levy, Dumarillumarei, laittaa nykyajan paskat asiat kontekstiinsa. Joutavia jorinoita, niitä täällä riittää...

Linkki: https://youtu.be/81AdjOdt-dw

Linkki: https://youtu.be/cGnQFGktt-I

Linkki: https://youtu.be/kbcy_PhlV_8

 

[Individual]

Kiitos tästä @Evil
Hieno artisti kyseessä. Tässä yksi suosikki Dumarin tuotannosta, eli Rion Satamassa. Karuselliurku ja Affe Forsman rummuissa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=cKcas0qAB5A

Kaksi kertaa ollut kunnia nähdä hänet keikalla. Ensimmäinen oli Vastavirta-klubilla Tampereella ja toinen Kotkassa. Soolovetoja molemmat ja mukana se kuulu laatikkokitara, joka toimittaa soundipoliittisesti kyllä bändin virkaa.

 

[Evil]

Paras Handen keikka, jolla olen ollut, tapahtui Joensuun Kerubissa keväällä -95. Artisti käveli sisään iltapäivällä toisessa kädessä kitaralaukku, toisessa kuppainen styrkkari. Esitteli itsensä baarimikolle, ”mulla ois täällä keikka illalla”. Istahti sitten pöytään jossa istuin. Moi, mä oon Hande. Joi kahvin ja kaljan. Sitten lähti lepäämään hotelliin, valitteli krapulaa. Illalla tuli soittamaan ja niitti koko salin hiljaiseksi. Harvoja keikkoja, kun olen vain tuijottanut suu auki. Vittu, miten se tekee sen?

 

[Evil]

Ei tullut muuten silloin mieleenkään, että olisin tehnyt jotain niin banaalia kuin pyytänyt nimmaria. Hande istahti pöytään ihan luontevasti, ja kohteli minua ja kaveriani (Murto, Varkaudesta) vertaisinaan. Ei sellaiseen tilanteeseen sovi mikään sankarinpalvonta. Ihan tavan piereskelijöitä nämäkin sankarhahmot ovat. Ismo Alankokin, maailman mukavin ja vaatimattomin kaveri, ei mitään starailua vaikka hänellä jos jollakin olisi siihen munaa ja ruutia. Vaan ei, ystävällinen ja mukava mies siviilissä.

Handestahan monet sanovat, että olisi vittumainen mies ja paha suustansa. En minä sellaista miestä tavannut, vaan mukavan - joskin vaisuhkon - ja keskustelualttiin yksilön. Muistan että puhuttiin Bill Clintonista, taisi olla se Lewinsky-skandaali ajankohtainen. Handen tuomio oli, että jos et pysty edes kyrpääsi kontrolloimaan, niin miten voit kontrolloida 600 miljoonan ihmisen kansakuntaa.

 

[Sistis]

Vittu, miten se tekee sen?

Karismalla. Ja kokemuksella. Tai jollain muulla myyttisellä taidolla.

Joskus se vain toimii. Oma vastaava kokemukseni on vuodelta 1998. Silloin olin juuri 18 vuotta täyttänyt, ja asuin vielä vanhempieni luona pienen maalaispaikkakunnan taajamassa. No, yllättäen eräänä arki-iltana rupesi kännykkä piippailemaan. Sana kiersi ympäri kylää, että Andy McCoy oli tullut yllättäen paikalliseen räkälään ja oli tarjoutunut vetämään ilmaisen yllätyskeikan. Niin tapahtui. Pubi oli täynnä ja Andy veti hyvän keikan. Tuo oli ainoita kertoja tuolla, kun yleisö oli noin keskittynyt keikkaan.

Kaverini taas kertoi nähneensä joskus vuosituhannen vaihteessa Lahdessa, kuinka Dave Lindholm olisi vetänyt suhteellisen päissään huikean soolokeikan. Keikan alku olisi ollut näyttävä. Parin tahdin jälkeen Dave olisi kaatunut baarijakkaralla selälleen, ja könynnyt sitten baaritiskille tilaamaan kaljan. Kun hän oli nähnyt maassa kitaran ja sen vieressä vahvistimen, hän oli kysäissyt baarimikolta, että soittaako täällä joku tänään. No, noiden alkuhaasteiden jälkeen keikka oli mennyt kunnialla loppuun asti. Karisma ja kokemus auttoivat tässäkin.

Takaisin Tuomari Nurmioon. Olen nähnyt hänet livenä kerran. Olisiko ollut vuoden 2008 DBTL? Hyvä keikka kyllä.

Kertaalleen vuosia sitten olin oman bändini kanssa keikalla Tampereen Semaforissa. Roudauksen aikana katselimme, kuinka Tuomari Nurmion näköinen mies käveli sisään ja tilasi oluen. Valitettavasti hän poistui ilmeisesti junalle jo ennen soundcheckin alkua, joten emme saaneet selville, että oliko kyseessä aito Tuomari, vai vain hänen kaksoisolentonsa. Jälkikäteen veikkaan kyllä valitettavasti jälkimmäistä, jo ihan vaatetuksen perusteella. Mutta oli se silti hyvin lähellä, etten voisi sanoa Tuomari Nurmion olleen meidän keikalla.

 

[Evil]

Daven olen tavannut kerran. Oksensin hänen kengälleen. Tämä tapahtui junassa. Olin just sellainen vittumainen fani, joka selittää ja tietää kaiken pienestä ja hennosta otteesta. Dave kuunteli kohteliaasti näkemykseni, ja lopuksi viina vei Eviliä ja yrjösin Ralf Henrikin käärmeennahkabootsille. Hain vessapaperia ja selvitin tilanteen, sen verran kuin sitä selvittämään pystyi.

 

[Individual]

Tässä toinen suosikkini, eli tarkkanäköinen kuvaus perusperheen sunnuntaikävelystä Helsingissä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=X4bt7DQG27o

 

[finnjewel]

Maailmanpyörä paloi, ja vuonna 1981 julkituli ehkäpä paras tässä maassa tehty rocklevy, Lasten Mehuhetki. Vasiten käännetyt rumpukompit, väkivaltainen kitarismi, viistot tarinat... ”Lapsoset, mikä on talojen välissä valuva sikaari?” No se on raitiovaunu, ylhäältä katsottuna.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Tuohon vielä lisää "Punainen planeetta", niin kärkikolmikko on kasassa. Tuomari on osannut uudistua ja vaihtaa tyylejä, ei ole jäänyt junnaamaan paikoilleen.
Lisään tähän vielä oman suosikkini ehkä juuri aina ajankohtaisen sanoituksensa osalta:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=_vWEjYpOtJI

 

[Evil]

Takaisin Tuomari Nurmioon. Olen nähnyt hänet livenä kerran. Olisiko ollut vuoden 2008 DBTL? Hyvä keikka kyllä.

Kertaalleen vuosia sitten olin oman bändini kanssa keikalla Tampereen Semaforissa. Roudauksen aikana katselimme, kuinka Tuomari Nurmion näköinen mies käveli sisään ja tilasi oluen. Valitettavasti hän poistui ilmeisesti junalle jo ennen soundcheckin alkua, joten emme saaneet selville, että oliko kyseessä aito Tuomari, vai vain hänen kaksoisolentonsa. Jälkikäteen veikkaan kyllä valitettavasti jälkimmäistä, jo ihan vaatetuksen perusteella. Mutta oli se silti hyvin lähellä, etten voisi sanoa Tuomari Nurmion olleen meidän keikalla.

Meidän bändi pääsi johonkin nuorison taidetapahtumasysteemin finaaliin vuonna 92. Pohjois-Karjalasta siellä oli kokonaista kaksi yhtyettä, me ja Sydänyö, josta sikisi sittemmin levyttänyt 51 Kloo- eikun Koodia. Tapahtumassa oli noin 30 bändiä ympäri Suomea, ja ne pisteytettiin kuin Levyraadissa. Me tultiin viidenneksi. Kuudenneksi sijoittui heinolalainen punkbändi Apulanta.

Sittemmin urakaaremme ovat kulkeneet eri suuntiin.

 

[Sistis]

Daven olen tavannut kerran. Oksensin hänen kengälleen. Tämä tapahtui junassa. Olin just sellainen vittumainen fani, joka selittää ja tietää kaiken pienestä ja hennosta otteesta. Dave kuunteli kohteliaasti näkemykseni, ja lopuksi viina vei Eviliä ja yrjösin Ralf Henrikin käärmeennahkabootsille. Hain vessapaperia ja selvitin tilanteen, sen verran kuin sitä selvittämään pystyi.

Vahva suoritus, mutta kaipa nuo osaavat tuon huumorilla ottaa. Eräs kaverini kertoi tapauksesta, missä hänen tuttunsa olisi humalaspäissään todennut Kauko Röyhkälle: "Moro Kake! Sä olet mun suurin fani!". Röyhkä otti kuulemma tilanteen huumorilla.

 

[Evil]

Foorumilla kuraläppä lentää
Mutta jättäkää jo käyttämättä sentään
Ihonväriin kohdistuvat solvaukset
Plus raiskaus- ja tappouhkaukset

Voiko sen enää selvemmin sanoa.