Tuntemuksia Mestaruuden jälkeen.

[Potnapekka]

En ymmärrä että tuo nyt ei niin hirveästi kolahtanu vaikka tuli käytyä kattomassa pelejä Helsinkiä ja Turkua myöten.

Olihan se hienoa että Kärpät voitti sen mestaruuden pitkästä aikaa mutta enemmän mulle kolahti se liiga nousu.Ehkä sen tunteen puuttuminen johtuu siitä kun siitä liiganousua toivoi monta vuotta oli isompia ja vähän isompia pettymyksiä kunnes se sitten tapahtui niin sitä oli onnensa kukkuloilla monta päivää.

Kaippa tässä kun sulattelee mestaruutta muutaman päinvän nin se alkaa maistumaan hyvältä.

Tänään pitää lähteä ottaan muutama olut jospa se siitä lähtis aukeamaan.
Onkohan kellään vastaavia tuntemuksia epäilen ettei taida olla.

 

[valijumi]

Tässäpä muutamia multimedia linkkejä joita yön pimeinä hetkinä tarkastelin.

Radio Suomessa Jukka Koivun haastattelu.
Radio Suomessa Sakari Palsolan haastattelu (loistava).
Radio Suomessa otteluselostuksen loppu ja Ari Vallinin haastattelu.

Kiekko-kalevan videot oli aika tukossa joten kannattaa tallettaa ne ensin kova-levylle.
Kiekko-Kalevan ottelukooste.
Kiekko-Kalevan video pukuhuoneesta (huomaa Ruotasydän kappale taustalla Aarnion haastattelussa)
Kiekko-Kalevan kuvaamia fanien tunnelmia.

 

[foobar]

Ootappa vain miltä se tuntuu kahden kauden päästä kun on kolme putkeen. Ja sitten taas parin vuoden välein jonka jälkeen uudet kolme putkeen.

 

[Eddie]

Eihän tämä vedä vertoja sille tunteelle, minkä nousu aiheutti, mutta aivan mahtava fiilis tästäkin tulee ja pitääkin tulla. Ei sitä oikeen uskonut mestaruuteen sen 5-0 tappion jälkeen, mutta jälleen kerran kärpät nousi suosta ja voitti, kun niin moni sitä epäili, kuten niin monesti näissä pleijareissa.

Tämä voitto ei päätä mitään piinaa niinkuin se nousu, mutta nyt kärpät on suomen paras joukkue seuraavan vuoden ajan vähintään.

Kiitos valijumi noista linkeistä, oli ilo kuunnella eilisiä tapahtumia.. kalevan koosteet latautuvat vielä tuskaisen hitaasti.

 

[Vesuri]

Tämä ylittää nousun jälkeiset tunteet joka suhteessa. Liiga oli päättänyt jo ennen karsintoja, että Kärpät ja Pelikaanit pelaa seuraavan kauden liigassa. Nyt ei kabineteista tullut tietoa, että TPS ja Kärpät jakavat mestaruuden finaalien lopputuloksesta riippumatta.

 

[Stonecold]

Kyllä kolisi niin maan perusteellisesti, ensin suti sekunnin tyhjää ja sitten jysähti :) Tähän liittyy kuitenkin niin paljon erilaisia tuntemuksia, ettei vastaanotin pystynyt käsittelemään koko asiaa. Hyvä jos vieläkään. Nostalgiaa. Huumaa. Hei hulinaa, ei hullumpaa!

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti Stonecold
Kyllä kolisi niin maan perusteellisesti, ensin suti sekunnin tyhjää ja sitten jysähti :) Tähän liittyy kuitenkin niin paljon erilaisia tuntemuksia, ettei vastaanotin pystynyt käsittelemään koko asiaa. Hyvä jos vieläkään. Nostalgiaa. Huumaa. Hei hulinaa, ei hullumpaa!

Vaikka katsoin kyyneleet silmissä palkintojenjakoa, olen "ilonen" siitä, että niin moni oululainen ystäväni sai kokea mestaruuden voittamisen uskomattoman hetken. Suurin suru meni lopulta ohi jo viime yönä, jonka valvoin kokonaan miettien konjamiinilasin ääressä.

Omalle kohdalleni tuo maaginen hetki on lyönyt kokonaista yhdeksän kertaa ja lisäksi kahdesti Euroopan mestaruuden merkeissä. Noissa kaikissa tilanteissa on ollut jotain ainutalaatuista. Muistan ne kaikki kuin eilisen päivän. Niissä on ollut jotain sellaista, jota ei saa kuin täysin ja pyytettä omaa seuraansa ja lajia rakastamalla. Kukaan pinnallisesti asiaan suhtautuva ei voi koskaan ymmärtää tunnetta.

Tappiot ovat arvokkaita siksi, että ne opettavat nöyryyttä. Sitä kautta ne ovat vielä arvokkaampia kuin voitot. Olen kiitollinen tästäkin ottelusarjasta monessa mielessä. Silti näky oman seuran kapteenin nostamasta Kanada-maljasta tai Suomen urheilun arvokkaimmasta palkinnosta omissa käsissä syöpyy muistiin ikuisesti.

Nauttikaa mestaruudestanne siellä tervakaupungissa. Teidän joukkueenne oli paras tänä vuonna. Jättipotti sattuu kohdalle harvoin. Parhaimmillankin väli kestää vuoden. Useinmiten monia.

 

[Patelan pipomies]

Kyllähän tämä menee ihan samaan kastiin liiganousun kanssa. Ei niitä voi paremmuusjärjestykseen pistää. Kertakaikkiaan upea fiilis.

 

[Stonecold]

Viestin lähetti Oloneuvos
Suurin suru meni lopulta ohi jo viime yönä, jonka valvoin kokonaan miettien konjamiinilasin ääressä...

--mutkia suoristaen--

...Nauttikaa mestaruudestanne siellä tervakaupungissa. Teidän joukkueenne oli paras tänä vuonna. Jättipotti sattuu kohdalle harvoin. Parhaimmillankin väli kestää vuoden. Useinmiten monia.

Kiitos Oloneuvos. Näin se on, että suru väistyy lopulta, aurinko paistaa aina seuraavanakin päivänä. Tätä jättipottia naatiskellaan nyt hartaasti, sietää kohottaa maljat ylipäätänsä jännittäville playoffspeleille ja kannattajien väliselle kanssakäymiselle!

 

[Polliisi]

Kuten johnny sanoi tuossa ylempänä, niin se liiganousuhan kuitenkin "tiedettiin" jo etukäteen. Mutta, olihan silloinkin, neljä vuotta (+ yksi päivä, heh) sittenkin upea fiilis. Aivan niinkuin nytkin.

Itselläkin meinasi usko loppua, ja loppuikin monta kertaa näiden play-offien aikana. Niin vaan Kärpät nousi sillasta aina mestaruuteen asti. Kun sieltä Turusta, voittamisen kulttuurin suuresta kaupungista sanotaan, että nauttikaa tästä, niin minä nyt nautin. Pakkohan tässä on kuitenkin jossain vaiheessa rauhoittua, ehkäpä tilanne tässä viikon päästä normalisoituu. Tekisi mieli päästä spekuloimaan jo ensi kauden joukkueesta, mutta annetaan sen nyt olla vielä vähän aikaa.

 

[Mats Bedö]

Kertokaas kaverille, jonka joukkue ei ole "noussut ei tippunut" ja sita kautta ei tajua nousuhuumasta mitaan, niin miten SM-liigaan nouseminen voi tuntua paremmalta kuin mestaruus itse? Siis joukkueelta, jonka olisi pitanyt aina Liigassa pelatakin, eika koskaan sielta pois tippua??

Akkinaisemmalle nouseminen voisi tuottaa vaan "huh huh, vihdoinkin!" tuntemuksen ja kovat odotukset vihdoinkin kovista peleista...

Mestaruus on kuitenkin "se" juttu mista pelataan, ei mikaan muu...

 

[Eddie]

Viestin lähetti Punainen 18!
Kertokaas kaverille, jonka joukkue ei ole "noussut ei tippunut" ja sita kautta ei tajua nousuhuumasta mitaan, niin miten SM-liigaan nouseminen voi tuntua paremmalta kuin mestaruus itse? Siis joukkueelta, jonka olisi pitanyt aina Liigassa pelatakin, eika koskaan sielta pois tippua??

Akkinaisemmalle nouseminen voisi tuottaa vaan "huh huh, vihdoinkin!" tuntemuksen ja kovat odotukset vihdoinkin kovista peleista...

Mestaruus on kuitenkin "se" juttu mista pelataan, ei mikaan muu...

Et taida käsittää kuinka pitkä aika 11 vuotta on. Jos nousu olisi tullut silloin 90 luvun alussa niin se olisi tuntunut siltä että näinhän tässä pitikin käydä ja nyt taas voidaan unelmoida pojasta. MUTTA 11 vuotta se kesti. Kärpät ryömi sen syvimmän pasko-ojan pohjan kautta takaisin huipulle. Ensinnäkin konkurssi joukkueelle, jonka piti olla niin kova, että nousun piti olla lähes varma(Jalonen, Sinisalo, Arbelius, Rautio..) Sitten vuosi 2 divarissa ja sekin oli tuskaisen työn takana, että nousu ykköseen varmistui. Siihen aikaan ei tainnut kukaan edes haaveilla "pojasta" näillä leveyksillä. Silloin katsottiin haikeana hn pelejä ja mietittiin syvimmissä unelmissa, että ois se hienoa jos kärpätki ois tuolla. Sen jälkeen alettiin pikkuhiljaa kohottamaan kasvoja ja joukkue oli vuosi vuodelta kovempi. Kun päästiin siihen pisteeseen, että oltiin selvästi divarin paras ja talouskin alkoi olla käsittämättömän hyvällä mallilla törmättiin karsinnoissa 2 kertaa kalpaan erittäin tiukkojen taistojen jälkeen. Ensimmäinen ei hirveästi vielä vituttanut, koska koko kausi oli positiivinen yllätys, mutta se 2. kerta jo vitutti. Sitä seuraavalle kaudelle kaiken piti olla petattuna ja varma nousu kiinis kaikkien silmissä. Mutta kuinka ollakkaan herralle nimeltä Pekka Mäkitalo sattui "hasek" sairaus sille keväälle ja kärppäpelaajille iski kaikille rannetulppa. Siinä vaiheessa alkoi jo usko mennä, kun kovempaa joukkuetta ei divariin yksinkertaisesti enään pysty kasaamaan. Tässäkään vaiheessa kukaan tuskin edes mietti jotain "poikaa". Kabinettinousu puheet alkoivat ilmeisesti näillä main pulpahdella esiin, mutta mitään varmaa ei tietenkään kuulunut. Sitten vihdoin koitti se pelicans sarja ja vain voitto tiesi varmaa nousua. Kun toinen peli hävittiin oulussa 5-1, tuli tunne että eikai taas vai pelastaako kabinetti tälläkertaa. Mutta kun nousu varmistui pelaamalla tuntui se helvetin vapauttavalta ja mahtavalta. Yli 10 vuotta oli turhaan toivonut suosikkien nousua ja käynyt peleissä vain sen takia, että kausi huipentuisi nousuun. Mestaruus tuntuu ainakin minulle tämän rinnalla pienemmältä asialta. Se vain on varmistanut, että kärpät on todellakin todistanut kuuluvansa suomen eliittiin. Ja mietippä mitä vittuilua kärpät ja fanit saisivat tälläkin ja varsinkin tällä hetkellä niskaansa näiltä kateellisilta, jos nousu olisi tullut kabineteissa.

 

[Lare]

Viestin lähetti Punainen 18!
Kertokaas kaverille, jonka joukkue ei ole "noussut ei tippunut" ja sita kautta ei tajua nousuhuumasta mitaan, niin miten SM-liigaan nouseminen voi tuntua paremmalta kuin mestaruus itse?

Nousu divarista SM-liigaan oli kuin olisi astunut ihan eri maailmaan. Kärpät sai houkuteltua parempia pelaajia, jokainen vastustaja oli nousun jälkeen todella kiinnostava, verrattuna FPS:iin ja Ahmoihin, runkosarjassa sai oikeasti jännittää Kärppien sijoitusta, liki jokaisesta Kärppien pelistä näkyi nyt jonkinlainen kooste valtakunnallisilla tv-kanavilla ja liiga on yleensäkin se sarja, jota suuri yleisö seuraa. Päästiin B-luokan makkaroista parhaaseen A-luokkaan.

Liiganousu oli siis iso mullistus kiekkoa seuraavalle Kärppien kannattajalle. Nyt voitettu mestaruus ei kuitenkaan tarkoita oikein mitään ensi kauden kannalta. Ehkäpä kovien pelaajien houkutteleminen Kärppiin käy taas aavistuksen helpommaksi, mutta vastapainoksi ulkomaat saattavat rokottaa ankarastikin nykyistä mestarijoukkuetta.

Mestaruuden myötä ei siis muutu oikeastaan mikään, mutta liiganousussa uudistui heti kaikki. Liiganousu oli kuin kotitalo olisi vaihtunut syrjäisestä lautahöskästä hienostoalueen lukaaliin, kun taas mestaruudessa saa vain tunnustusta nykyisistä oloista.

 

[eagle]

Varokaa krapulaa, siis mestaruussellaista. Itselläni tuo vaikutti niin että maha tuli täyteen, SM-liiga ei jaksanut kiinnostaa(kun se mestaruuskin oli pitkästä aikaa saatu ja totesin kuinka tylsiä ne pelit oikeastaan ovatkaan) ja kertaakaan en halliin mennyt katsomaan liigaa. Tippuminen playoffseissa ei harmittanut oikeastaan ollenkaan ja koko kaudella ei kertaakaan vituttanut häviö, kun edellisellä kaudella huonot voitotkin vituttivat. Toisaalta ensi kaudella voi jo helpottaa, jos jotain mukavia nimiä tulisi NHL'stä Suomeen(kin).

 

[Euro71]

Erään kannattajan tilinpäätös

Heh, alkaa pikkuhiljaa taas toipumaan - Ei, riehakkaasta juhlinnasta ei ole kyse, vaan pelkästään tavallista suuremmasta euforiasta :-)

- - -
Ajattelin aikoinaan, että liiganousu kuittaisi menneet "kalavelat", mutta niin ei käynyt. Ajattelin, että mestaruus kuittaisi menneet, mutta ei käynyt niinkään. Kyllä se vaan on niin, että ainoastaan aika ratkaisee.

Niin, mitkä kalavelat? Noh, case-Jokerit (liigakarsinta -89). Case-Kames. Tutostrofi. Kyllä nuo taitavat ainakin mulla kuulua kannattajan arkeen vielä pitkään. Tämä oli "divarijoukkueen"(*) mestaruus :-D

Mutta on sillä mestaruudella merkityksensäkin. Eräs aikakausi on nyt sitten ohi, se, joka alkoi vuonna 2000. Kun paluu liigaan oli tosiasia, vastassa olivat uudet haasteet ja uudet pelot - enää ei tarvinnut jännittää keväisen murhenäytelmän (karsinta) tulosta, vaan sitä, pystyykö Kärpät ottamaan itselleen kuuluvan paikan liigakartalta.

- - -
Nyt ovat sitten vastassa uudet haasteet. Oliko mestaruus vain yhden kauden onnenkantamoinen? Alkaako tästä alamäki, joka päättyy liigan jumbosijoille? Vai jatkuuko kova työ ja kannu vierailee täällä poronhoitoalueen rajalla useammankin kauden jälkeen?

Uudet haasteet ja uudet ilot ja surut odottavat. Uskotaan, että työ joukkueen eteen jatkuu ja menestystä tulee myös tulevaisuudessa.

Kovaan paikkaan Kojo joutuu. Ei täältä Oulusta puukot lopu ;-)

- - -
(*) Divarijoukkue -nimitys ei tarkoita sitä, että pitäisin Kärppiä divarijoukkueena, vaan sitä, että historiaa ei pysty pyyhkimään pois noin vain.

- - -
EDIT: Lainaan "SePuree" -nimimerkin ansiokasta historiatilastoa tuolta "Kelle mestaruus, jos ei omille tule" -ketjusta. Tiivistettynä kannattajan elämä viimeiseltä 15 vuodelta:

SePuree (hieman muokattuna)

Kärppien ei tarvitse enää taistella paikasta kiekkokartalla:

1989 divariin (Jokerit)
1991 karsinnoissa kuokkaan (Lukko)
1992 karsinnoissa kuokkaan (Tappara)
1994 II-divariin
1995 divariin
1997 karsinnoissa kuokkaan (Kalpa)
1998 karsinnoissa kuokkaan (Kalpa)
1999 tuto-katastroofi

Kärpät (pohjoinen kiekko) herää painajaisestaan:
2000 Liigaan (Pelicans)
2001 Jokerit lomille - 4s.
2002 tiputtiin Mestari Jokereille - 6s.
2003 Hopeaa
2004 Kärpät on Kultaa!

EDIT2: Lisätään tähän vielä yksi hieno muisto. Oli syksy 2000, takana jännittynyt kesä ja edessä pitkän tauon jälkeen LIIGAPELI. Vastaan asettui hallitseva mestari TPS. Peli 4-4 ja keväällä vihollisen leiristä siirtynyt Lievers räjäyttää Raksilan tekemällä voittomaalin läpiajosta! Sitä voittoa juhlittiin pitkälle yöhön :-D

 

[hokkineito]

Kyllähän nämä tuntemukset on aivan jotain mahtavaa!!! Ja hienoa oli nähdä, kun se mitali tuli Pesosenki kaulaan ja ekalla liigakaudella.

Mutta olipa pojilta hieno viimoinen matsi... ...meinas vaan aina noi Turuun poijjaat aiheuttaa sydämentykytyksiä, mutta onneks Nicke kesti kuin kestikin maalilla.

Nyt sitten vaan innolla oottelemaan noita MM-rynnistyksiä ja taas ens kaudella seuraillaan, mitä tuleman pitää. Otettaisko vaikka se kaikkien aikojen kolmas mestaruus ihan näin toisen perään;)

Mutta näissä hillittämän hyvissä tunnelmissa kohti kesää...

 

[SePuree]

We are Free!

Kärppien ei tarvitse enää taistella paikasta kiekkokartalla:

-edit-

1989 divariin>>> korpivaellus alkaa>>>
1990 kynnyksellä kuokkaan ja ei liigaan "Paha pelkäsi palata"
1991 karsinnoissa kuokkaan (Lukko)
1992 karsinnoissa kuokkaan (Tappara)
1993 ei lähellekään karsintoja... 7:s
1993 Hullut päivät - Kärpät HT (Jalonen, Sinisalo) johti konkkaan.
1994 II-divariin
1994 Arponen ottaa konkkalaivan johdon, Pappa R ohjaa...
1995 divariin...
1996 tunnustelua, omat pojat projekti...
1997 JJ astuu remmiin, Bouchard & Hebert (kunnon vahvistukset)
1997 karsinnoissa kuokkaan (Kalpa)
1997 satsaukset alkaa: Robbins, Jokiharju, Reksa, talvella Papu Sakke ja Virta...
* Projekti: "tie liigaan alkaa"...
1998 karsinnoissa kuokkaan (Kalpa)
1998 satsaukset vain paranee: Joenväärä, Bergeron, Aho, Rousu ja Aurinkokuningas Tamminen!
1999 "tuto-katastroofi"
1999 prkl : Hagman, Haapakoski, Fandul, Korhonen..
* Nyt, tai ei koskaan!

Kärpät (pohjoinen kiekko) herää painajaisestaan:
2000 Liigaan (Pelicans)
2000 Liiga alkaa ja heti upea voitto (Pertti 3+0)
2001 Jokerit lomille - Kärpät heti 4s.
2002 Tiputtiin Mestari Jokereille - lievä pettymys: 6s.
2003 Hopeaa!
2004 Kärpät on Kultaa!!!

Tuskan vuodet 1997-1999 asuin savossa... voitte kuvitella.

Liigan alkutaipaleet taisteltiin Line5:ssa ja nyt Raksilassa (oululaisena) todistamassa "jotain aivan käsittämätöntä kliimaksia"... HUH

Matka jatkuu...

 

[Sakallio]

Mestaruus

Pitkä korpivaellus on päättynyt ja poika on palannut Raksilaan.

Ensimmäisten mestaruusjuhlien aikaan olin neljä vuotias eikä sen aikaisista tapahtumista ole suoraa muistikuvaa. Sen jälkeen mestaruuspelin nauhaa on kyllä tullut pyöriteltyä ahkerasti. Ensimmäisen kerran astelin Raksilaan vuonna 1982. Peliä en muista, mutta sen jälkeen ei ollut enää paluuta. Kahdeksankymmentä luvun mitalit tuli koettua paikan päällä ja ne olivat kova homma pienellä nassikalle. KooJii, Jupe, Konna, Linkku, Arppi, Tuppurainen, Suikkanen, Torkkelit, Kamppuri, Yamerchuk tjsp., Artsi Ruotanen. Siinä vain osa niistä kavereista, joita tuli jäljiteltyä Patelan pihapeleissä illasta toiseen. Miehet vaihtuivat, pihapelit jäivät, mutta Kärpät pysyi mukana.

Tippuminen divariin oli kova isku eikä mitkään merkit ilmaisseet, että nousu olisi niin vaikeaa. Seuraavan kauden Paha palaa takaisin- slogani sai nolon lopun ja vaellus jatkui. Silti usko ei mennyt, vaikka sitä koetiltiin jo pian konkurssin muodossa. Siitä oli nouseva uusi entistä mahtava Kärppä, joka lähti etenemään ylöspäin kakkosdivarista. Legendaarinen kakkosdivarikausi Marko Saukkosineen ja Eka-Kiekko peleineen on valettu Raksilan ikijäähän. Sieltä nouseminen korkeimmalle tasolle vaati monta kyyneltä, mustelmaa ja ylämäen ylittämistä. Pelimiehet vaihtuivat, Kärpät sai uuden sikariportaan, yleisö löysi Kärpät ja paljon muuta merkittävää tapahtui. Kristian Taubert paukautti Tero Ihantolan senkat nenästä, Killeri Sahlstedt pelasi ilman maalivahtia, Lyly yllytti yleisöä, Tami sai nakit berberille ja paljon muuta muistorikasta tapahtui ennen kuin päivyrissä oli 11.4. 2000. Sillloin Oulu oli sekaisin ja itse mukana.

Tami ulos. Jokerit ulos. Neljäs sija. Pettymysten kausi. Kuudes sija. Jyp ja Jokerit ulos. Toinen sija. Tappiin asti. Kultainen kevät.

Monta otteluohjelmaa ja kaakaota on tässä 27 vuoden aikana kahlattu läpi ennen kuin tavoite saavutettiin. Useampi sata alkulämmittelyä on värjötelty katsomassa ympäri Suomea. Satoja Stenkan selostuksia on kuunneltu ties missä. Pettymyksiä on koettu ja upeita ihmisiä on tavattu tämän harrastuksen kautta. Usko on horjunut, mutta toivo ei ole koskaan mennyt. Joskus on pyöritty kuin tuuliviiri ja joukkue valmentajineen on saanut kuulla kunniansa. Satoja viestejä on pistetty menemään eri palstoilla, kun tavoitteena on ollut kokea kultainen kevät.

Koko 27 vuoden ajan oli tavoitteena kokea Raksilan valloitus paikan päällä. Perjantaina lähdettiin täyttämään tavoitetta Elyseelle, mutta tuloksena oli vain Via Dolorosa. Sunnuntaina unelman toteutuessa, olin 230 kilometrin päässä Raksilassa nykyisessä asuinpaikassani rakkaimpani kanssa. Osa hurmiosta jäi näin kokematta, mutta olosuhteille ei voi mitään. Heti mestaruuden jälkeen olo oli kertakaikkisen tyhjä. Mestaruus ei oikein tuntunut miltään. Muutaman päivän makustelun jälkeen kaikki alkaa hieman kirkastua ja mestaruus tuntua mestaruudelta. Näillä höyryillä mennään vielä pitkälle.

Nyt saa nauttia!

Ensi vuonna uudestaan. Silloin ollaan ja asutaan toivottavasti takaisin Oulussa. Kultainen kevät on nähtävä paikanpäältä.

Tämä mestaruus on meidän kaikkien. Tätä ei voida ottaa meiltä pois. Nautitaan, kun siihen on aihetta. Pohjoinen viima on puhunut!

Tuokaa pojat Poika Raksilaan! Dynastian alku on tässä! On vain yksi Oulun Kärpät!

Raksilassa ja torilla tavataan!

 

[Tunkki]

Ruikahti sohvatyynylle, kun Valliini teki maalin.

 

[Giwt]

Ei tätä vieläkään oikein käsitä. On tämä niin kova juttu. On se mahtava kun jääkiekkolehdessä on vihdoin Kärppien mestarijoukkuejuliste!

 

[Osmo Rapeli]

Kun Tapparalta oli tulossa 0-5 pataan karsinnoissa 1992 huusin siellä päätykatsomossa notta "vielä tästä noustaan".

Otti oman aikansa mutta oli se sen arvoinen...hyvältä tuntuu.

"ihanasti kävi maalissa"

 

[jakumia]

Huusin ainakin viisi minuuttia suoraa huutoa, kun Vallinin "ei aina tarvitse lämätä" meni verkkoon. Aivot eivät saaneet tarpeeksi happea, joten vaurio päässä jäänee pysyväksi. Liiganousu oli huima kokemus, mestaruus huimin. Vastaavaa ei enää koe, vaikka Poika muuttaisi pysyvästi Ouluun.

Juhlat jatkuvat. Nyt on menossa neljäs päivä. Jotkut ovat pitäneet meikäläistä inhorealistina, ellei pessimistinä. Tunnustaudun kuitenkin korkeintaan realistiksi. Vai mitä sanotte siitä, että talviloman otin tälle viikolle! Pessimisti ei niin tekisi.

Greendanger opetti talven pimeydessä meikäläiselle realismin aakkosia. Kun korostin tuolloin olevani siitä eteenpäin optimisti, tuli heti kuokkaan niin että rusto rutisi. GD heitti, että siinä sinulle sitä ihteään. Ja kun masennus vaivasi huonosti menneiden matsien jälkeen, GD väänsi tikaria kyljessä, ja suolaa päälle. Tämä kaikki tapahtui hyvän huumorin merkeissä.

Asiaan takaisin: ei vedä mikään vertoja tälle tunteelle, vaikka käsittelenkin sitä noin promille humalassa. Töihin tarttee palata vasta ensi viikolla. Tänään valistan entisiä työkavereitani täällä zadissa Kärppä-aatteesta. Pitäkää te torilla hauskaa meikäläisenkin puolesta.

 

[valijumi]

Ja poika jäisen pohjoisen tuo
pojan pohjoiseen.

Vieläkin kun kuuntelee ton niin repii rinnasta ja tippa tulee linssiin.. huh huh