Tuntematon sotilas 2007

[leivoja]

Kävin viime perjantaina Helsingin Kansallisteatterissa katsomassa paljon poratun Kristian Smedsin Tuntematon sotilas . Teos kesti 3,5 tuntia, mutta koskaan en ole kokenut ajan juoksevan yhtä nopeasti.

Näyttelojöiden fyysinen suoritus on vailla vertaansa, sillä koko paletti on viety sellaislla intensiteetillä läpi, ettei parempaa voi olla. Tähän kun lisätään erinomainen valojen ja näyttelijöitä seuraavien kameroiden käyttö, niin merkkiteos on valmis.

Kuulopuheiden perusteella olin jännittynyt, huolissani ja skeptinen. Kaikki tämä laukesi kun Suomi neitona esiintynyt Minttu Mustakallio astui lavalle lekan kanssa, tiineenä. Seuraavaksi lavalle tuli Muumimamma, ja vasta tämän jälkeen näytelmän ydinjoukko. Koskela, Riitaoja, Määttä ja kumppanit nousivat yleisönseasta ja astelivat pääkallopaikalle Eminemin soidessa. Tästä eteenpäin kaikki oli yhtä nautintoa, viimeiseen hetkeen asti.

Monet ovat suivaantuneet Smedsin tulkinnasta ja löytäneet siitä jopa naurettavuuteen asti meneviä provosointeja ja ylilyöntejä. Tuntematon ei provosoi, se näyttää faktat päivänvalossa ja kertoo yhteiskunnan ongelmista näytelmällisin keinoin.

Jos et "pelkää" pesukoneita, alassuin käännettyä Suomen lippua, mustaa Rokkaa, Mertarantaa, "ammutuksi" joutumista tai ammuttavia päämiehiä ja Ransua, niin tee itsellesi ja teatterille palvelus. Mene katsomaan Tuntematon sotilas. Tämä teos puhuttaa!

http://www.kansallisteatteri.fi/www/fi/ohjelmisto/index.php?we_objectID=58

 

[Osmo Rapeli]

Kuinka kauan aiemmin sinä hankit lippusi näytökseen? On tullut niitä kyseltyä viimeksi alkuvuodesta mutta silloin jonot olivat kuukausia. Kiinnostaa todellakin ja tässä on merkittävän kulttuuritapahtuman aineksia, jotka tullaan muistamaan.

 

[DAF]

Kävin katsomassa tammikuulla joskus (muistelen kirjoittaneeni palstallekin tästä), enkä ymmärrä niitä "kohuja" yhtään. Tosin onhan se kohuaminen rauhoittunut, kun oikein kansanedustajat kävivät katsomassa ja oikein tykkäsivät (tästähän oli isot jutut). Teos näyttää suurinpiirtein siltä, miten Linna juttunsa nykyaikaistaisi - ja oli erittäin uskollinen alkuperäiselle, vaikka toisin väitettiin. Kaikki klassikkokohtauksethan siinä oli kuvattuna, ja nimenomaan ideataso oli hahmotettu. Yksi parhaita visualisointeja minusta se, että Lahtinen vetää ahkion vaikka sähkötolppaan.

Hienosti tehty ja vaikuttava näytelmä.

EDIT: Leivoja, Minttu Mustakallio sai sen lapsensa kyllä jo - itse kun kävin katsomassa, oli hän äitiyslomalla.

 

[DAF]

Kuinka kauan aiemmin sinä hankit lippusi näytökseen? On tullut niitä kyseltyä viimeksi alkuvuodesta mutta silloin jonot olivat kuukausia. Kiinnostaa todellakin ja tässä on merkittävän kulttuuritapahtuman aineksia, jotka tullaan muistamaan.

Ei taida kyselyt auttaa, vaan pitää suosiolla ostaa se lippu sinne kuukausien päähän, jos lippuja vielä on. Itse ostin ennen ensi-iltaa, jolloin sai vielä kohtuullisesti lippuja, kun tämä "kohu" ei ollut alkanut, mutta ainoa sauma on varmasti vaan ostaa lippu syksylle.

 

[leivoja]

Liput hommasin tammikuussa. Silloinkin oli vain II-parven reunapaikkoja jäljellä. Nyt on myynnissä nuo syksyn liput, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

http://www.lippu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=event_13432

Reilut 25€ ei todellakaan ole minkäänlainen hinta tuosta näytelmästä. Vielä kun lätkämatseissa saisi samalla rahalla samanlaista (edes osittain) vastinetta.

Tosiaan, tuo tiineys jäi jostain kummittelemaan. Kunnolla ei parvelle lavan etummainen osa näkynyt, joten taisin keksiä ko jutun ihan itse.

 

[Paul Kemp]

Suorastaan palan halusta nähdä tämän teoksen ja jos olosuhteet suinkin vain ovat suotuisat, niin kesäkuukausien aikana luultavasti tämä tuleekin koettua. Todella mielenkiintoiselta ja terveesti rajoja rikkovalta vaikuttaa Smedsin tulkinta Tuntemattomasta ja ainakin näytelmän jo nähneiden ystävieni mielestä kyseessä onkin suurin tapaus suomalaisessa kulttuurissa ja etenkin teatterissa pitkiin aikoihin.

 

[Snakster]

Mielestäni teos oli varsin pätevää modernia teatteria, jossa oli hienolla tavalla vedetty klassikotekstin teemoja nykyaikaan. Lisäksi hienoa oli yritys karsia kaikki glooria nationalistiselta hehkutukselta liittyen ko. tapahtumiin sekä joihinkin nykypäivän ilmiöihin.

Kuitenkaan en tuon perusteella vielä Smedsistä neroa leipoisi, sillä niin paljon ärsyttäviäkin piirteitä näytelmässä oli. Esimerkiksi tietty hajanaisuus ja suomalaisen teatterin tyypillinen kohkaamalla ja huutamalla haettu intensiteetti.

Mutta kaiken kaikkiaan vitun hyvä pläjäys. Ei täydellinen, mutta hyvä.

 

[Fordél]

Itse kävin katsomassa Ryhmäteatterin Tuntemattoman sotilaan Suomenlinnassa, mutta Kansallisteatterin versiota en ole nähnyt. Joka tapauksessa Ryhmäteatterin versio oli kyllä hyvä. Parasta antia näytelmässä olivat pienet ratkaisut, joilla saatiin mielenkiintoisella tavalla kuvattua eri tapahtumia. Tällaisia oli esim. hiekkakakuista tehty palava Petroskoi ja betonimyllyn käyttäminen tankkina. Muutenkin lavastus ja äänet toimivat hyvin. Persoonallisuutta oli tuotu esiin erilaisilla musiikkiosuuksilla, jotka nekin pääsääntöisesti toimivat vaikka itse olen vähän perinteisemmän linjan kannattaja.

Huumoriakin oli kylvetty mukaan ihan mukavasti ja nuoret näyttelijat suoriutuivat hyvin rooleistaan. Varsinkin Hietasta näytellyt (näyttelijän nimeä en tiedä) veti hyvä roolin. Koskelana Turkka Mastomäki oli vakuuttava. Esitys alkoi hyvin, mutta lopussa ehkä katosi se ydin kun edettiin nopealla tahdilla kohtauksesta kohtaukseen. Alussa oli hieman rauhallisempi meno ja silloin esityksestä sai enemmän irti. Joka tapauksessa esitys kannatti katsoa ja suosittelen sitä Tuntemattoman faneille!

Onko muilla kokemuksia ko. näytelmästä?

 

[Osmo Rapeli]

Ei taida kyselyt auttaa, vaan pitää suosiolla ostaa se lippu sinne kuukausien päähän, jos lippuja vielä on. Itse ostin ennen ensi-iltaa, jolloin sai vielä kohtuullisesti lippuja, kun tämä "kohu" ei ollut alkanut, mutta ainoa sauma on varmasti vaan ostaa lippu syksylle.

Jep, no nyt on, lokakuulle vasta mutta parempi myöhään kuin liian aikaisin. Odotan innolla.

 

[Seymon]

Itse kävin katsomassa Ryhmäteatterin Tuntemattoman sotilaan Suomenlinnassa, mutta Kansallisteatterin versiota en ole nähnyt. Joka tapauksessa Ryhmäteatterin versio oli kyllä hyvä. Parasta antia näytelmässä olivat pienet ratkaisut, joilla saatiin mielenkiintoisella tavalla kuvattua eri tapahtumia. Tällaisia oli esim. hiekkakakuista tehty palava Petroskoi ja betonimyllyn käyttäminen tankkina. Muutenkin lavastus ja äänet toimivat hyvin. Persoonallisuutta oli tuotu esiin erilaisilla musiikkiosuuksilla, jotka nekin pääsääntöisesti toimivat vaikka itse olen vähän perinteisemmän linjan kannattaja.

Huumoriakin oli kylvetty mukaan ihan mukavasti ja nuoret näyttelijat suoriutuivat hyvin rooleistaan. Varsinkin Hietasta näytellyt (näyttelijän nimeä en tiedä) veti hyvä roolin. Koskelana Turkka Mastomäki oli vakuuttava. Esitys alkoi hyvin, mutta lopussa ehkä katosi se ydin kun edettiin nopealla tahdilla kohtauksesta kohtaukseen. Alussa oli hieman rauhallisempi meno ja silloin esityksestä sai enemmän irti. Joka tapauksessa esitys kannatti katsoa ja suosittelen sitä Tuntemattoman faneille!

Onko muilla kokemuksia ko. näytelmästä?

Kyllä. Kävin heinäkuun puolella väijymässä Suokissa sen ja ihan tyytyväinen olen näkemääni. Samaa mieltä Hietasesta. Myös Rokkaa näytellyt veti aika hyvin, vaikka olisi habitukseltaan sopinut paremmin Viirilän rooliin. Honkajoki oli myös piristävä ilmestys.

 

[scholl]

Olen samaa mieltä siitä, että se oli erinomainen näytelmä. Enkä pettynyt, kun sinä iltana "kuolleiden" joukossa oli lähinnä vain nilkkejä. Etukäteen pelkäsin, että mitä sitten jos Halonen säästyykin sinä iltana, mutta pelko oli aiheeton. Itseasiassa Halosen kuritus oli pääsyy mennä katsomaan tuo näytelmä.

Ainoa mikä harmitti todella paljon oli tauko. Se on todella rasittavaa hengata se aika. Varsinkin jos on yksin liikenteessä kuten minä. Ei todellakaan jaksa katsoa eläkeläisten pullan syöntiä.

Kuinka kauan aiemmin sinä hankit lippusi näytökseen?

Itse kävin ko. näytelmän katsomassa varmaan joskus tammikuussa. Ehkä kuukauden päivät aiemmin ostin lipun netistä. Niitä ei toki ollut joka illalle vapaana.

Jotenkin sellainen tunne, että tästä asiasta on jo ketju vai kuvittelenko vain, että olen teatterikokemuksestani jonnekin kirjoittanut.

 

[BigRedBob]

Kävin Smedsin Tuntemattoman katsomassa silloin heti tuoreeltaan ja pidin kovasti. Päräyttävin teatterikokemus ikinä. Minä en todellakaan ole mikään teatterin ystävä, vaikka jonkun verran olen esityksiä nähnytkin, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Teki lähtemättömän vaikutuksen. Ja onneksi satuin näkemään "version", jossa oli Minttu Mustakallio raskaana. Se toi vielä jonkun lisäsäväyksen muutenkin järjettömän vaikuttavaan esitykseen.

Tekisi mieli mennä uudestaan katsomaan, mutta se tuskin tuntuisi enää samalta.

 

[Vaughan]

Molemmat versiot on nähty - sekä Ryhmäteatterin että Kansallisteatterin. Suomenlinnan esitys on nuorine näyttelijöineen varsin aidon oloinen, ja muutama taiteellinen kikkakin toimi hyvin (esim. ryyppäyskohtauksen näyttäminen "tosti-tv" -tyyppisesti videoscreeniltä samaan aikaan, kun upseerit dokasivat näyttämöllä). Hidastetun luodin käyttäminen Koskelan kaatumisen yhteydessä lisäsi sopivasti dramatiikkaa yhteen kirjan huippukohdista. Kokanaisuudessa esitys oli varsin perinteistä teatteria, kuten vaikkapa Pyynikin kesäteatterin versio muutamaa vuotta aikaisemmin.

Kävin katsomassa Ryhmäteatterin Tuntemattoman jo viime kesänä, eli ennen kuin Kansallisteatterin produktiosta oli mitään tarkempaa tietoa. Niinpä Kansalliseen lippuja ostaessa oli ennakkoajatus, että Suomenlinnan versio oli "se kokeellisempi" ja Kansallisessa olisi odotettavissa lähinnä Edvin Laineen Tuntemattomaan henkisesti nojautuva siloiteltu kansalliseeppos. Mietin jo mielessäni, miten ne saisivat esityksen toteutettua mustavalkoisena...

Enempää ei olisi voinut olla väärässä! Tuntematon sotilas on aina ollut minulle tärkeä kirja. Luin sen ensimmäisen kerran 10 vuotiaana (varmasti kaikkea ymmärtämättä) ja viimeksi muutama vuosi sitten Saksassa opiskeluvaihdossa, jolloin kahlasin "Sotaromaanin" läpi kahdesti puolen vuoden aikana.

Luettuani ennakkotiedot Kansallisteatterin Tuntemattoman kokeellisuudesta, odotin sitä lähinnä kauhun sekaisin tuntein. Erehdyin toisen kerran. Pakko myöntää että Smeds on nero. Ihan jokainen taustaidea ei avautunut ensimmäisella katsomiskerralla, mutta selvästi Smeds tuntee tarinan, siihen sisältyvän symboliikan ja jopa pienet knopit tekstistä. Hän on selvästi hylännyt ajatuksen Tuntemattoman sotilaan tarinan kertomisesta, koska se lienee kaikille tuttu. Sen sijaan hän on lähtenyt lähes sarjakuvamaisesti visualisoimaan Linnan ajatuksia - tai niitä tulkintoja, joita ne hänessä ovat herättäneet. Tarkoitus ei varmasti missään vaiheessa ollutkaan, että kaikki olisivat tulkinnoista samaa mieltä, mutta joka tapauksessa Smedsin tuntematon on kuin novellikokoelma irrallisia kohtauksia, joista jotkut ovat hauskoja, jotkut järkyttäviä, jotkut "outoja" - ehkä lähinnä ne jotka eivät avautuneet minulle...

En yleensä ole kokeellisen teatterin ystävä, koska en ymmärrä siitä mitään - ja minä haluan aina ymmärtää. Tässä tapauksessa "kokeilevuus" kuitenkin toimi, koska sekä tarina että teksti olivat ennalta hyvin tuttuja. Symboliikka avautuu paljon paremmin, jos voi yhdistää sen mitä ennalta tietää Linnan Tuntemattomasta siihen, mitä näyttämöllä näkee. En missään tapauksessa suosittele Smedsin Tuntematonta sellaiselle, joka ei tunne alkuperäistä kirjaa.

Kansallisteatterin väliaikaa minunkin on pakko arvostella: sieltä ei saanut olutta!

 

[scholl]

Parasta antia Smedsin tulkinnassa on mielestäni se, että esitys vetää uutta yleisöä teatteriin. Perinteiset kappaleethan ovat yleensä melko kulahtaneita, joten alle viiskymppiset menevät sinne harvoin muuten kuin sen takia, että teatterissa kuuluu käydä. Niinpä esitykset, jotka ovat oikeasti hauskoja, ovat erittäin tervetulleita koko teatterin tulevaisuuden kannalta.

 

[MustatKortit]

Itse kävin katsomassa Ryhmäteatterin Tuntemattoman sotilaan Suomenlinnassa, mutta Kansallisteatterin versiota en ole nähnyt. Joka tapauksessa Ryhmäteatterin versio oli kyllä hyvä...
...Onko muilla kokemuksia ko. näytelmästä?

Miltä näin mutulta monien kirjoituksiesi johdosta tuntuu, sanoisin (jos kärjistetään), että ajattelemme monista asioista samalla tavalla. Tässä olen kuitenkin kanssasi osittain eri mieltä.
Minunkin mielestäni tässä versiossa oli vallan mainioita näyttelijänsuorituksia ja hyvää komiikkaa, en kuitenkaan pitänyt ohjaajan tavasta tulkita teosta.

Varsinkin lopun tappiomielialaa lietsova ilmapiiri oli minusta vastenmielinen ja - ainakin oman lukukokemukseni mukaisesti - täysin Linnan omien ajatuksien vastainen. Oikean "Tuntemattoman" lopusta henkii esiin vuosia jatkuneen sodan päättymisen mukanaan tuoma helpotus, mutta samalla ahdistus ja pelko tulevasta. Hyväntahtoinen aurinko kuitenkin hyväilee heitä ja katseet on asetettava kohti tulevaa, yhä edelleen itsenäisessä ja vapaassa Suomessa.

Kaikkein vastenmielisintä näytelmässä on mielestäni Lammion hahmon muuttaminen TÄYSIN. Totta on, että Lammio on ärsyttävä niuhottaja, joka haluaa Rokan asettamaan kiviä korsupolulle. Lammio on kuitenkin myös älykäs ja ennen kaikkea rohkea, joka onkin juuri se seikka, mikä miehistössä eniten ärsyttää (mm. Lehto juuri tästä syystä raivon partaalla)
Ryhmäteatterin tulkinnassa Lammiosta on tehty täysi sössöttävä pelle, jolle yleisö nauraa, kaiken kruununa Lammio muka näytelmän lopussa AMPUU VIIRILÄN..(?!?), vaikka todellisuudessahan Karjula tämän ampuu. Näin ihmeellistä asiavirhettä minun on mahdotonta laittaa minkään "tulkinnallisten seikkojen" piikkiin, vaikuttaa enemmänkin monin osin, että kirjaa ei ole luettu loppuun ollenkaan.

Joku saattaisi sanoa, että ohjaajalla on oikeus tällaisiin valintoihin. Minua tällainen totaalinen piittaamattomuus alkuperäistekstistä häiritsee todella paljon.

 

[Fordél]

Varsinkin lopun tappiomielialaa lietsova ilmapiiri oli minusta vastenmielinen ja - ainakin oman lukukokemukseni mukaisesti - täysin Linnan omien ajatuksien vastainen. Oikean "Tuntemattoman" lopusta henkii esiin vuosia jatkuneen sodan päättymisen mukanaan tuoma helpotus, mutta samalla ahdistus ja pelko tulevasta. Hyväntahtoinen aurinko kuitenkin hyväilee heitä ja katseet on asetettava kohti tulevaa, yhä edelleen itsenäisessä ja vapaassa Suomessa.

Tämä on kyllä täysin totta nyt kun näin jälkikäteen vielä asiaa tarkeemin pohdin. Mitä pidemmälle esityksessä mentiin niin sitä vähemmän se jotenkin enää nappasi ja nopean temmon lisäksi yksi syy lienee juuri tässä. Tosin täytyy muistaa, että ryhmäteatterin esitys loppui Koskelan kuolemaan, joten siinä ei edes käsiteltyä tätä kuvaamasi vaihetta, jossa sotilaat kokevat väsymyksen lisäksi myös helpotuksen ja auringon paisteen.

Kaikkein vastenmielisintä näytelmässä on mielestäni Lammion hahmon muuttaminen TÄYSIN. Totta on, että Lammio on ärsyttävä niuhottaja, joka haluaa Rokan asettamaan kiviä korsupolulle. Lammio on kuitenkin myös älykäs ja ennen kaikkea rohkea, joka onkin juuri se seikka, mikä miehistössä eniten ärsyttää (mm. Lehto juuri tästä syystä raivon partaalla).

Tämäkin totta, että näinhän Lammio kuvattiin. Tosin luin sotaromaanin tuossa vuosi sitten enkä nyt ihan tarkalleen muista, että miten Lammio käyttäytyi sodan lopussa Linnan teoksessa. Sitä ennen hän kyllä oli tosiaan lähinnä vain se ärsyttävä niuhottaja. Mutta tämä asia pitiäisi ihan tarkistaa.

Ryhmäteatterin tulkinnassa Lammiosta on tehty täysi sössöttävä pelle, jolle yleisö nauraa, kaiken kruununa Lammio muka näytelmän lopussa AMPUU VIIRILÄN..(?!?), vaikka todellisuudessahan Karjula tämän ampuu. Näin ihmeellistä asiavirhettä minun on mahdotonta laittaa minkään "tulkinnallisten seikkojen" piikkiin, vaikuttaa enemmänkin monin osin, että kirjaa ei ole luettu loppuun ollenkaan.

En ole varma, mutta voisiko olla niin, että Lammio ei ammu Viirilää vaan juuri Karjula, jota kuitenkin näyttelee Lammion näyttelijä? Itse sain tällaisen käsityksen ja luulin koko ajan, että Karjulahan se siinä riuhuu ja ampuu Viirilän. Voin kyllä olla väärässäkin.

Hitto tässä muuten alkaa taas Tuntemattoman kuume yltyä, joten täytyy jossain vaiheessa kattoa tuo uudempi versio tällä kertaa.

 

[MustatKortit]

...

Niin, voihan tosiaan olla, että tuossa Viirilän tapauksessa "rooli" oli vaihtunut, tuotahan tuossa näytelmässä esiintyi jonkin verran. Valitettavasti - jos tuollainen vaihto tehtiin - se oli tuolla kertaa kyllä toteutettu todella huonosti, sillä myös vieressä istuvat ihmettelivät kyseistä asiaa. Siitä olen lähes satavarma, että nimeä Karjula ei näytelmässä koskaan kukaan ääneen sanonut. Parhaiten selviäisi tutkimalla ohjelmalehtistä.

Periaatteessa se, että näytelmä päättyi jo Koskelan kuolemaan, tukee hyvin mielipidettäni siitä, että ainakin näytelmä lopetettiin liian kielteisissä merkeissä.

Tästä kaikestakin toki voisi todeta, että taiteenhan onkin tarkoitus puhuttaa.

Ainoa asia mitä absoluuttisesti en hyväksy on kuitenkin tuo Lammion muuttaminen lähes tunnistamattomaksi hahmoksi.

 

[Fordél]

Periaatteessa se, että näytelmä päättyi jo Koskelan kuolemaan, tukee hyvin mielipidettäni siitä, että ainakin näytelmä lopetettiin liian kielteisissä merkeissä.

Palataas astialle, sillä katsoin juuri Molmbergin version Tuntemattomasta ja eipä siinäkään tapahdu Koskelan kuoleman jälkeen juuri mitään. Samoissa kielteisissä tunnelmissa sekin siis loppuu ja mitään helpotuksen ilmapiiriä ei tuoda esille. Itselle on myös jäänyt kirjaversiosta kuva, että pienoinen helpotus siitä syntyy kun rauha vihdoinkin tulee. En sitten tiedä miksei sekä Molmberg eikä Ryhmäteatteri halunnut versioissaan tuoda tätä esille?

Ainoa asia mitä absoluuttisesti en hyväksy on kuitenkin tuo Lammion muuttaminen lähes tunnistamattomaksi hahmoksi.

Molmbergin versiostakaan en saa kyllä sitä käsitystä, että Lammio olisi mitenkään rohkea hahmo. Johtunee siitä, että Lammiota ei näy kertaakaan missään missä tapahtuu vaan vasta kun likaiset hommat on tehty, astuu Lammio aina estradille jämäkässä ja siistissä olemuksessaan. Itsellä ainakin tulee kuva niuhottavasta ja ylitarkasta luutnantista, joka tosin myöhemmin ylennetään kapteeniksi. Jotenkin hänestä on tehty täysi vastakohta Koskelalle, joka ottaa rennommin, mutta on sodittaessa rohkea. Tiedä sitten mitä Linna on ajanut takaa Lammion hahmolla, mutta kyllähän Linna oli mukana molemmissa versioissa, joten tuskin niissä pahasti mennään metsään.

Mitä tulee ylipäänsä Molmbergin versioon Tuntemattomasta niin onhan se aivan helvetin hyvä. Juuri sellainen kun itsekin tarinan kuvittelisi vailla vanhemman version yliampuvaa näyttelemistä. Toki se on oman aikansa tuote ja klassikko, mutta muuten uudemmassa vara parempi. Näyttelijäsuoritukset ovat kertakaikkisen hienoja. Ainoastaan Kariluodon roolin vetävä nuorukainen on jäässä. Onkohan tätä kaveria muuten nähty sen jälkeen missään? Muuten Tuorila, Petelius, Väänänen, Koivula ja kumppanit vetävät todella hienot roolisuoritukset. Jäyhiähän nuo kaikki ovat, mutta äärimmäisen aitoja. Yksi kaikkien aikojen parhaista leffoista, ei voi muuta sanoa ja onneksi tuli sekin katsottua taas.

 

[Sistis]

Kävin viikonloppuna katsastamassa tuon kansallisteatterin version. Edellisestä teatterivisiitistä olikin jo aikaa varmaan about kymmenen vuotta, joten jo oli aikakin käydä katsastamassa näyttämötaidetta. Ennakko-odotukset olivat kovat, olihan tätä Smedsin ohjausta milloin hehkutettu kriitikoiden puolesta, milloin haukuttu tiettyjen tahojen tiimoilta. Odotin, että luvassa on jotain miltei ennennäkemätöntä.

---------------------------------------------------
VAROITUS: Tästä eteenpäin luvassa on spoilereita!!!!
---------------------------------------------------

Noh oliko se sitten maineensa veroinen? Oli kai. Olihan se erikoinen tulkinta, jossa edetään melko lailla kirjan juonen mukaisesti; joskin kerronta on kuitenkin melko lailla valokuvien katselua muistuttavaa - pätkä sieltä, pätkä täältä. Jos pilkkua viilataan, niin ainakin se poikkesi kirjasta, että kiljua ryystettiin jo ennen Petroskoihin pääsyä ja Lahtinen taisi elää loppuun asti.

Itse kohtaukset olivat oikeastaan joka kohdassa niin överiksi vedettyjä, kuin osasi odottaakin. Suurin osa niistä oli oikein hienosti toteutettuja, mutta joistain jäi jopa oikein huono maku, vaikka laskenkin itseni varsin liberaaliksi ja kultturelliksi. Näistä mainittakoon esimerkiksi Honkajoen hahmo. Jotenkin koen jollain tapaa huonon maun vastaiseksi huumorin tekemisen erittäin vaikeasti CP-vammaisista - olkoonkin, että Honkajoki lopulta vain esitti tällaista. Mutta tämä nyt on vain henkilökohtainen mielipide (tai no, emäntä oli samaa mieltä). Toinen, mitä en ihan täysin ymmärtänyt oli Adolf Ehrnroothin ampuminen loppukohtauksissa. Jotenkin tuon sodan kokeneen hahmon näkeminen uudempien kanssallisten symbolien tai "symbolien" (kuten Lenita Airiston) joukossa ihmetytti. Ilmeisesti tällä oli kuitenkin haettu sitä, että mikäli asiat olisivat menneet toisin, emme tietäisi kenraali Ehrnroothista sen enempää, kuin Lenitasta, Tarjasta tai Ransu-koirasta. Tässä mielessä tuon kuvan käytön ymmärtää.

Muilta osin mitään valitettavaa en keksi. Päin vastoin. Näytelmästä löytyi kaikkea komedian ja tragedian väliltä. Lisäksi siinä oli runsaasti piirteitä muun muassa musikaaleista. Osassa kohtauksia oli selkeästi havaittavissa tahallista kesäteatterin tai jonkun "koululaisnäytelmän" piirteitä. Yhtä kaikki, paletti pysyi hyvin kasassa lukuunottamatta ehkä hienoista tunnelman laskua väliajan jälkeen. Tämä korjaantui kuitenkin nopeasti.

Ihmeteltävääkin toki jäi. Miksi Koskela oli kaikkea muuta kuin vaitelias? Entä missä oli Jorma Kariluoto?

 

[soros]

klips...
Itse kohtaukset olivat oikeastaan joka kohdassa niin överiksi vedettyjä, kuin osasi odottaakin. Suurin osa niistä oli oikein hienosti toteutettuja, mutta joistain jäi jopa oikein huono maku, vaikka laskenkin itseni varsin liberaaliksi ja kultturelliksi. Näistä mainittakoon esimerkiksi Honkajoen hahmo. Jotenkin koen jollain tapaa huonon maun vastaiseksi huumorin tekemisen erittäin vaikeasti CP-vammaisista - olkoonkin, että Honkajoki lopulta vain esitti tällaista. Mutta tämä nyt on vain henkilökohtainen mielipide (tai no, emäntä oli samaa mieltä).
...klips

Muilta osin mitään valitettavaa en keksi. Päin vastoin. Näytelmästä löytyi kaikkea komedian ja tragedian väliltä. Lisäksi siinä oli runsaasti piirteitä muun muassa musikaaleista. Osassa kohtauksia oli selkeästi havaittavissa tahallista kesäteatterin tai jonkun "koululaisnäytelmän" piirteitä. Yhtä kaikki, paletti pysyi hyvin kasassa lukuunottamatta ehkä hienoista tunnelman laskua väliajan jälkeen. Tämä korjaantui kuitenkin nopeasti.

Ihmeteltävääkin toki jäi. Miksi Koskela oli kaikkea muuta kuin vaitelias? Entä missä oli Jorma Kariluoto?

___Spoilereita täälläkin_____


Noin kuukausi sitten kävin katsomassa tämän parin vanhemman henkilön kanssa, ja yllättäen kaikki olivat erittäin tyytyväisiä, mikä oli ehkä yllättävää kun toinen kyseisistä henkilöistä on tietääkseni aikamoinen puristi Linnan tuntemattoman suhteen.

Minulle ja muille taas Honkajoki toimi, ylipäänsä hahmot ja niiden ominaisuuksien kärjistäminen ja ylikorostaminen olivat mielestäni näytelmän parasta antia (Sotamies Susi(!)). Plussaa myös tuosta kameroiden ja kankaan käytöstä, toimi hyvin tässä ja vaatii hyvää yhteispeliä näyttelijöiltä ja kameramiehiltä. En oikein tiennyt mitä odottaa mutta loppujen lopuksi kyseessä oli eräs viihdyttävimmistä teatterielämyksistä ikinä, suosittelen syvästi!

 

[Sistis]

Minulle ja muille taas Honkajoki toimi, ylipäänsä hahmot ja niiden ominaisuuksien kärjistäminen ja ylikorostaminen olivat mielestäni näytelmän parasta antia (Sotamies Susi(!)). Plussaa myös tuosta kameroiden ja kankaan käytöstä, toimi hyvin tässä ja vaatii hyvää yhteispeliä näyttelijöiltä ja kameramiehiltä. En oikein tiennyt mitä odottaa mutta loppujen lopuksi kyseessä oli eräs viihdyttävimmistä teatterielämyksistä ikinä, suosittelen syvästi!

-Spoilerivaroitusta tässäkin-

Kameroiden ja kankaan käyttö oli aivan loistavaa. Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Sotamies Susi herätti tosiaan huvitusta meidänkin suunnalla. Sehän oli lähes Kummeli-tasoinen vitsi, mutta ehdottomasti oikein toimiva sellainen. Lisäksi Hietasen suorittama "tankin" tuhoaminen oli varsin huvittava, mutta samalla hyvinkin nerokkaasti ylilyöden suoritettu kohtaus. Ihmettelenpä vaan, mitä viattomat ohikulkijat ovat mahtaneet ajatella sinä yönä, kun tuo oli tehty. Jos kameramiehet olisivat jääneet sattumalta huomaamatta, olisi poliisi saattanut saada useammankin ilmoituksen ohikulkijoilta Ladaa tuohoavista huligaaneista...

Vanhemman väestön suhtautumisesta näytelmään voisin mainita sen verran, että meidän takana olleella rivillä istui (Heikki Salon ohella) arviolta 85-90-vuotias herrasmies, joka oli erittäin todennäköisesti sotiemme veteraaneja. Hän seurasi ensimmäisen puoliajan aika vaivautunut ja paljon kysyvä ilme kasvoillaan. Toiselle puoliajalle hän ei enää edes saapunut. Todennäköisesti hän ei siis osannut kuvitellakaan, mitä olisi luvassa.

 

[Gentleman]

Katselin tänään boxilta tuon eilen esitetyn TV-version Smedsin tulkinnasta. Vaikka esitys oli varmasti kärsinyt karsimisesta, oli se silti ajatuksia herättävä tulkinta tuntemattomasta. Sen avautuminen toki vaatii että on lukenut ainakin tuntemattoman sotilaan ja mielellään myös "täällä pohjantähden alla".

Erinomaisia suorituksia, päällimmäisiksi jäivät mieleen Lammio, Lahtinen ja Rokka.

Myöskin Koskelan yleisön laulattaminen ja Hietasen versio nykyajan Suomen sankareista purivat.

Kaiken kaikkiaan ilman ylilyöntejä ei olisi hieno tulkinta julkisuutta luultavasti saanut. Ja toisaalta nuo ylilyönnit (julkisuuden henkilöiden ampumiset) taas vievät huomiota muuten hienilta suorituksilta.

Suosittelen.

 

[Sistis]

Katselin tänään boxilta tuon eilen esitetyn TV-version Smedsin tulkinnasta. Vaikka esitys oli varmasti kärsinyt karsimisesta, oli se silti ajatuksia herättävä tulkinta tuntemattomasta. Sen avautuminen toki vaatii että on lukenut ainakin tuntemattoman sotilaan ja mielellään myös "täällä pohjantähden alla".

Eipä tuo pahasti karsittu kuitenkaan ollut. Lähinnä nuo pesukoneiden pieksemiskohtaukset olivat lyhennettyjä ja jokunen varsin turha kohtaus oli jätetty pois, mutta mitään olennaista ei puuttunut. Lisäksi nyt saatiin tehokkaammin hyödynnettyä lähikuvia kuvanneen kameran filmimateriaalia.

Molemmat versiot olivat vaikuttavia.

 

[Fordél]

Ihan hyvähän tuo Smedsin versiokin oli ja parasta siinä oli se, että Tuntematon uskallettiin tehdä erilailla. Helppohan se on tehdä jokin suomalaisille merkityksetön näytelmä eri tavalla kuin on totuttu, mutta Tuntomattoman päivittäminen nykypäivään vaatii munaa. Tässä onnistuttiin mun mielestä erinomaisesti vaikkakin pidän silti Mollbergin elokuvaversiota parhaimpana (mikäli on mahdollista verrata teatteriversiota elokuvaan). Mollberg Tuntematon kertoo mielestäni parhaiten sen mitä Väinö Linnakin on romaanillaan halunnut viestittää. Tähän päästään ammattitaitoisilla ja oikeanikäisillä näyttelijävalinnoilla sekä kuvauksella, joka on todentuntuinen.

 

[Ramchester]

Kaiken kaikkiaan ilman ylilyöntejä ei olisi hieno tulkinta julkisuutta luultavasti saanut. Ja toisaalta nuo ylilyönnit (julkisuuden henkilöiden ampumiset) taas vievät huomiota muuten hienilta suorituksilta.

En minä noita nyt minään ylilyöntinä pitänyt. Kuvasti hyvin sitä asiaa miltä tuntuisi, kun sodan jälkeen suomalaisia päättäjiä julistettiin sotasyyllisiksi:


* Risto Ryti, tasavallan presidentti (10 vuotta kuritushuonetta)
* J. W. Rangell pääministeri (6 vuotta vankeutta)
* Edwin Linkomies pääministeri (5,5 vuotta vankeutta)
* Henrik Ramsay ministeri (2,5 vuotta vankeutta)
* Väinö Tanner ministeri (5,5 vuotta vankeutta)
* Antti Kukkonen ministeri (2 vuotta vankeutta)
* Tyko Reinikka ministeri (2 vuotta vankeutta)
* T. M. Kivimäki, suurlähettiläs (5 vuotta vankeutta) -

Vähintään yhtä uskomattomalta tuo varmasti on tuntunut sen aikaisille suomalaisille kuin se, että nykyisten Suomen päättäjien kuvia ammutaan teatteriesityksessä.

Televisioesitys oli kyllä erinomainen. Parasta antia Suomen teatterin historiassa. Täytyypä yrittää päästä katsomaan näytös oikein teatteriin saakka.