Tunnustuksia!

[Poison]

Jokaisella meistä on varmasti jonkunlaisia luurankoja kaapissa, ja voisi olla hauskaa tietää toisten luurangoista samalla kun omat kolistelevat kaapissa...

Aloitan paljastamalla pari omaani:

Tiputin kerran vahingossa aivan uuden Hermesetas (makeutusaine) purkin teemukiin. Tiesin, että eräs henkilö, joka valitettavasti myös asuu kotonani, nostaisi asiasta mielettömän metelin, vaikka kyse tosiaankin oli puhtaasta vahingosta. Siispä kylmän viileästi otin ja kuivasin purkin, ja jätin sen tiskipöydälle, jossa oli hieman vettä. Seuraavana aamuna sitten huulta purren kuuntelin kun ko. henkilö valitti "miten tuosta -tanan purkista ei tule mitään". Purkkihan oli siis kastunut sisältäkin, ja kaikki makeutusaineet menneet mössöksi sinne sisälle. Kiukuspäissään tämä ihminen sitten otti aukasi koko purkin, ja siinä olikin ihmeteltävää, kun purkki oli täynnä mössöä... Loppujen lopuksi koko homma meni sen piikkiin, että kissamme olisi jotenkin yöllä hypännyt tiskipöydälle, ja purkki oli katin pyörittelyssä kastunut niinkin pahasti... Nykyään koitan vain hymyillä erittäin viattomasti, kun tulee puhuttua tuosta ilmiöstä.

Toinen tapahtui sitten luokkaretkellämme Tallinnassa, älypäinä kaverini kanssa karkasimme hotellista illalla. Luokanvalvojamme oletti tietenkin, että nukumme kiltisti omassa huoneessamme, vaikka samaan aikaan olimme jossain pirskeissä, hotellin lähistöllä tosin. Aamiaisella nyökyteltiin sitten luokanvalvojallemme, että "kyllä joo, käytiin ajoissa nukkumaan, ja oltiin muutenkin sovittujen sääntöjen mukaisesti." Jälkikäteen ajateltunahan tuo oli todella uhkarohkea temppu meiltä, ja ajatuskin siitä, mitä olisi käynyt jos olisimme narahtaneet retkestämme, riittää nostamaan niskavilloja pystyyn. Mutta hauskaa oli, ja kerranhan me kaikki vain elämme...

Toivottavasti tämmöistä ketjua ei vielä ole, ainakaan haulla en onnistunut löytämään...


Lisäys: Älkää nyt sitten kaikki alkako ajattelemaan, että olen täysin vastuuton ja hölmö kakara. Tiedän itsekin, että tuo Tallinna temppu oli vähän turhankin iso "repäisy", ja siksi se onkin ns. luurankona kaapissa. Vaikka nythän sen kuitenkin tunnustin.

 

[pernaveikko]

Nyt ei ole aikaa alkaa tonkimaan kaappeja, mutta lahtea Tallinnan yohon olettavasti melko nuorena on melkosen tyhmaa, varsinkin, jos tosta on joitain vuosia.

Ei mikaan ihan turvallisin kylapahanen nykyaankaan, mutta meno oli kai aika lailla hurjempaa aikaisemmin.

 

[Lint]

Kuivia Domino-keksejä?

En tiedä onko tää nyt niin kova tunnustus, mutta ainakin se saa mut hymyilemään kun sitä muistelee näin jälkikäteen.

Ehkä kymmenen vuotta sitten oltiin veljen kanssa mummolassa viettämässä aikaa. Ja kuten mummoilla on usein tapana, pitäähän lapsenlapsille tarjoilla hivenen herkkuja.

Tällä kertaa herkut eivät kuitenkaan olleet aivan minun ja veljeni suuni mukaisia, sillä tarjottavana oli ainoastaan Domino-keksejä.
Molemmat meistä piti Dominoita valtavan kuivina kekseinä.
Tästä saimmekin päähänpiston syödä pelkästään Dominoiden herkullinen valkoinen sisältö.
Avasimme siis keksin, raavimme
hampailla valkuaiset pois, ja ei muuta kun keksi kiinni ja takaisin
pakettiin! Kyllä, takaisin pakettiin.

No niin, ja aikaa kului ehkä kuukausi ja tällä kertaa oltiin sitten porukalla syömässä isoäidin luona. Paikalla serkut ja muut "ihanat" sukulaiset. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä tapahtui...

Aivan, kahvipöydässä komeili kasa Domonoita.
Eikä ihan mitä tahansa Domonoita, vaan puoliksi syötyjä HERKKUKEKSEJÄ.
Siinä sitten minä ja veli hihiteltiin kun serkku avasi pelin ja vetäisi
ensimmäisen keksinraadon poskeensa... Kukaan ei valittanut ja loppupeleissä hyvin tekivät keksit kauppansa!

Nykyään jaksaa tapahtuma naurattaa.

 

[Spencer]

Mmmh. Tunnustan, uudessa Seitsemän Päivää- makasiinissa (löysin ojasta) Anna-Kaisa Hermunen näyttää mielestäni ihan hyvältä.

 

[Moto]

Kerran huijasin ilkeästi silloista vakiolevykauppaani. (Itäkeskuksessa siinä Citymarketin yläpuolella, lopetettu jo.)

Tästä on noin 10 vuotta aikaa. Olin ostanut sieltä juuri uuden CD:n ja ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen levy jai jumiin soittimeen. Se oli sellainen viiden cd:n "lettupannumainen" vaihtaja. Pienellä pyörittelyllä levy tuli pois soittimesta... pahasti vaurioituneena. Reunat olivat räjähtäneet aika pahasti ja levy ei soinut enää kunnolla. Noh, uusi, jotain 100 mk maksanut ja kerran kuunneltu levy. Minä kiikutin sen takaisin kauppaan ja väitin olleen siinä kunnossa jo avattaessa... Vakioasiakas kun olin, myyjä uskoi sen helposti ja oli oikein pahoillaan ja vakuutteli sen olevan tehtaan, ei heidän moka. Sain uuden levyn ja kaikilla oli hyvä mieli...

 

[Hese]

Kyllä, olen kerran kääntänyt savukkeita kaupasta, tästä on jo vajaa pari vuotta. Pieni aski oli tippunut siihen kassan lähelle hyllyn väliin, josta muina miehinä poimin sen taskuuni. Kaupassa ei ollut hälyttimiä. Houkutus oli silloin liian suuri.

 

[kakkonen]

Piirakka-kepponen

Joskus muinoin koulussa meillä oli myyjäiset. Sinne piti tuoda jotain ja olin sopinut että leivon (äiti leipoo) jotain känttyä. Äippä tekikin sitten kovasti duunia omenapiirakan kanssa ja mua rupesi riepomaan koska herkullinen käntty oli menossa myyjäisiin. No tilanteen teki kestettävämmäksi se että muovasin raa'asta perunasta kaksi omenan lohkojen mallista palaa jotka löin piirakkaan sekaan ennen uuniin panoa..

Kyllä helpotti tuskaa kun mietin ilmeitä kun omenapiirakkaa syödessä suuhun tuleekin puoliraaka perunanpala!


EDIT: karmean huonosti kirjoitettua suomea..

 

[Shayne]

Tulipa näistä mieleeni, että skidinä, noin ekaluokkalaisena, taisivat meikäläisen rahan/karkin ansaintakeinot olla jokseenkin kyseenalaisia...

Yksi keino liittyi tyhjien pullojen "palauttamiseen". Aikoinaan, ainakaan meidän ostarin kaupassa, ei ollut mitään pullonpalautuskonetta, vaan asiakkaan kuului latoa palautuspullonsa kaupan nurkassa sijaitseviin tyhjiin koreihin. Pullojen määrä sitten mainittiin kassalla (myöhemmin tuli käyttöön systeemi, että ensin mainittiin lihatiskillä, josta sai "kuitin" kassaa varten). No, eihän mulla yleensä ollut ensimmäistäkään pulloa mukana kauppaan mennessäni, kunhan vain pyörin siellä vähän aikaa. Ulos lähtiessäni kuitenkin lunastin kassalta noin kahta pullokassia vastaavan rahamäärän. Okei, ei tämä loputtomiin asti toiminut...myöhemmin käskivät mun näyttää ne pullot heti kun tulen kauppaan..

Talvella oli helppo saada kaupasta pitkulaisia puikkojäätelöitä...kun talvihanskoissa oli joka sormelle oma "kolonsa", niin näihin mahtui juuri sopivasti jäätelö joka sormeen. Sitten vain hanskat kourassa (ei siis käsi hanskan sisällä) ulos kaupasta.

Pullojenpalautukseen liittyy toinenkin juttu...nimittäin ennenhän R-kioskit olivat luukullisia, "ei sisäkiskoja". No, Ärrälle kun vei pulloja, niin kioskitätihän sitten lähti takahuoneeseen latomaan niitä koreihin. Tällä välin sitten kahmittiin taskut täyteen kaikkea, mihin suinkin vain ylettyi tuosta luukusta. Tämä toki edellytti, ettei kioskilla ollut jonoa.
Kun kioskitäti oli pullot laskenut, niin sitten tietysti niistä kertyneillä rahoilla vielä pystyi ostamaan jotain, mihin ei luukusta itse ylettynyt.

Näitä juttuja riittää kyllä vaikka kuinka paljon...ehkä palaan asiaan, kunhan ensin vähän verestelen kultaisia muistoja.

 

[Ande]

Pullojenpalautusasiaa täältäkinpäin.

Ennenmuinoin pullonpalautuskoneet eivät välttämättä olleet kiinteinä seinässä vaan koneen sivulta saattoi nähdä liukuhihnan, jossa pullorivistö eteni. Hihnalle ulottui myös helposti käsi, joten laittamalla yhden ison pullon koneeseen, ottamalla sen liukuhihnalta pois ja takaisin koneeseen, saattoi tienata ihan kivasti vain yhdellä pullolla.

Toinen juttu muistuu mieleen niiltä ajoilta, kun oli tuo 18-vuoden maaginen ikä lähestymässä.
Menimme erääseen maalaiskauppaan, jossa oli n. 70-vuotias mamma tiskillä (kauppaa ei enää ole). Kassiin lapattiin kaljaa ja siideriä ja sitten ilmoitettiin mummolle, mitä kassissa oli ja kuinka paljon. Arvaatte varmasti jo, miten toimimme:

"Siellä on viisi Lapinkultaa ja kolme Golden Cappia"

Tosiasiassa kassissa saattoi olla 10 siideriä ja 10 kaljaa, eikä mummo koskaan katsonut kasseihin.

 

[mission16W]

Olen pari kertaa ollut ilkeä lehtimyyjille. Lisäksi olen kerran käskenyt yhden haistaa paskat ja vetää itsensä jojoon. Poikaparka oli kyynelten partaalla.

Löysin myös Lidlin aulasta varmaan 6 euron edestä pulloja. Lidlin palautuskone oli ollut rikki päivällä ja joku turhautunut asiakas oli jättänyt pullot aulaan. Odottelin vartin verran ja palautin sitten pullot.

Ostin viime kesänä Prismasta tuplapaketin Pepsi Maxia. Joku ääliö tönäisi minua ovella ja korkit jotenkin pettivät sillä seurauksella, että korkin alta tulvi Pepsiä. Kun sain ostokseni kerättyä maasta, tönäisijä oli häipynyt enkä voinut häneltä enää vaatia korvauksia. Menin siis takaisin Prismaan suljettujen pullojen kanssa ja sanoin että niissä ei ollut hiilihappoa, pyytäen uusia tilalle. Sain myös.

Olen myös uhkaillut pikkunassikkaa. Kyllästyin 15-vuotiaisiin naskaleihin, joilla on kovat katujätkä-kuteet ja paha asenne. Yksi sellainen tuli illalla kaupungilla vastaan "Minulle ei vittuilla"-paita päällään. Yo yot kuuluivat puolen korttelin päähän. Nappasin nassikkaa kraivelista ja totesin, että nyt sulle vittuillaan. Tee jotain. Tekihän se, alkoi itkeä. Paskamainen temppu ja tosi tyhmää käytöstä, mutta olin jumalattoman huonolla tuulella.

Kaipa näitä olisi enemmänkin. Pienen ihmisen on pakko taistella systeemiä vastaan pienin keinoin :)

 

[Michelle]

Hih, kyllähän sitä muistuu mieleen jos jonkinmoista tunnustettavaa - varsinkin lapsuudesta, josta on vierähtänyt jo turvallisen pitkä aika!

Yksi tunnustus tulee tässä.
Olimme noin kymmenvuotiaina serkkupoikani kanssa mummin luona kylässä, ja sattumoisin löysimme kaapin kätköistä ison rasiallisen lakkaliköörikonvehteja. Se tumma suklaa ei miellyttänyt lapsen makua (en vieläkään tykkää tummasta suklaasta!), mutta konvehtien sisus houkutteli; makeaa ja hyvää kun oli. Miten siis saada konvehdin sisältä neste ilman pahaa suklaata? Vastaus löytyi mummin ompelukorista: nuppineula! Sillä kun kaiversi konvehdin reunaan tai pohjaan pienen reiän, pystyi imemään täytteen ilman sitä kamalaa suklaata. Kun täyte oli "juotu", ei muuta kuin käärittiin konvehti takaisin paperiin. Tuolla tavalla käsittelimme koko rasian, työnsimme sen kaappiin ja jäimme odottamaan seurauksia. Ne tulivatkin melko pian: tuskin kukaan aikuisista olisi huomannut mitään, ellei fiksu serkkuni olisi liian viattomana kysynyt, että miltä se likööri maistuu... Siinä vaiheessa porukka tajusi, että konvehdit olivat pelkkiä kuoria. Tuli äkkilähtö serkkupojan kanssa..!

 

[Rocco]

Tulipa mieleen yksi tapaus jonka pari seudun "pahista" teki pahimman murrosiän keskellä. Aikaa tästä on n. 15 vuotta. Monessa kaupassa ei vielä tuohon aikaan ollut kylmäkaappia oluelle, toisessa lähiön kaupassa sellainen oli. Kaverit ottivat muutaman pullon kylmää olutta, menivät vieressä olleen olut- ja limsakorikasan sekaan, joivat oluet siellä jemmassa pois ja sitten vielä samasta kaupasta lunastivat rahat tyhjistä pulloista.

Tämä on kyllä tavallaan röhkeyden huippu.

 

[Chip]

Hyi, kun mua ihan nolottaa kertoa tätä....

Meillä on siis kotona (ihan kotonakotona,ei täällä Turuus) semmonen juttu yläkerran vessassa, että vessanpöntössä ei ole kantta. Ja hammasharjoilla on kätevästi siinä pöntön yläpuolella telineet. Mun pikkusisko tykkää säilyttää hammasharjaansa mukissa, joka ei oikein sovi siihen telineeseen, vaan on vähän kiikkerä. No, minäpä sitten näppäränä tyttönä kerran huitaisin siskon hammasharjamukia. Seurauksena oli sillä kertaa lattialle tippumisen sijaan se, että harja lenti vessanpönttöön (se oli onneks tyhjä!!). No, eipä siinä muu auttanut, kun onkia se sieltä ylös ja sitten mä jynssäsin sen saippualla ja huuhtelin oikein hyvin - ja laitoin takaisin paikoilleen. Sisko sitten pesi sillä harjalla onnellisen tietämättönä hampaitaan vielä muutaman viikon.

Ja kyllä, se oli meidän luokka, joka "sitoi" luokan oven niin, että opo ei päässyt sisään vaan lähti itkien huoneeseensa.

 

[Rocco]

Niin no kun Chip tuon opettajan (tai siis opinto-ohjaajan eli opo:n) mainitsit niin ollaan mekin pari kertaa tehty opettajille kiusaa. Kerran olimme sytkärillä kuumentaneet ovenkahvaa pari minuuttia ennen tunnin alkua. Kun väijymiehemme näki että opettaja tulee niin ei muuta kuin hemmetin äkkiä muka "juttelemaan" käytävän toiseen päähän rinnakkaisluokkalaisten kanssa. Ai että se ope kiljaisi kivasti kun tarttui kahvaan

* SARVET PÄÄSSÄ IVALLISESTI VIRNUILEVA HYMIÖ *

 

[iikki]

Viestin lähetti Ande
Pullojenpalautusasiaa täältäkinpäin.

Ennenmuinoin pullonpalautuskoneet eivät välttämättä olleet kiinteinä seinässä vaan koneen sivulta saattoi nähdä liukuhihnan, jossa pullorivistö eteni. Hihnalle ulottui myös helposti käsi, joten laittamalla yhden ison pullon koneeseen, ottamalla sen liukuhihnalta pois ja takaisin koneeseen, saattoi tienata ihan kivasti vain yhdellä pullolla.

Toinen juttu muistuu mieleen niiltä ajoilta, kun oli tuo 18-vuoden maaginen ikä lähestymässä.
Menimme erääseen maalaiskauppaan, jossa oli n. 70-vuotias mamma tiskillä (kauppaa ei enää ole). Kassiin lapattiin kaljaa ja siideriä ja sitten ilmoitettiin mummolle, mitä kassissa oli ja kuinka paljon. Arvaatte varmasti jo, miten toimimme:

"Siellä on viisi Lapinkultaa ja kolme Golden Cappia"

Tosiasiassa kassissa saattoi olla 10 siideriä ja 10 kaljaa, eikä mummo koskaan katsonut kasseihin.

Hei ande, toi kuulostaa aika tutulta..ollaankohan me asioitu teineinä mahdollisesti samassa paikassa....

 

[Rok]

Kävimme tuossa taannoin erään kaverin kanssa muuan Popeda-orkesterin keikan jälkeen tekemässä rituaalimaisia reviirinmerkintätoimenpiteitä kyseisen orkan keikkadösän päälle. Ei mulla mitään kyseistä bändiä vastaan ole, varmaan tuli joku käsky ihan tuolta ylemmältä (geenien) taholta tehdä noin. Ei kukaan sattumalta ole kuullut poikien vaihtaneen kulkuneuvoaan rungon happanemisen tahi ruostumisen takia?

Olen myös joskus penskana eksynyt Maarianhaminan pimenevään iltaan. Olimme siis joskus Ahvenanmaalla pelaamassa 11 vuotta täyttäville järjestettävää Ålandi Cup -turnausta, ja ottelun jälkeen lähdimme veljeni ja kaverini kanssa talsimaan täysin vastakkaiseen suuntaan hotelliimme nähden, löytäen itsemme aivan vieraalta puolelta tuota metropolia. Siinä sitten aikamme hapuilimme ja hätääntyneinä pompimme ympäriinsä (silloinhan ei ollut kännyköitä), kunnes sitten päätin kysellä tietä vastaantulijoilta. Pitkän aikaa sain itku kurkussa juoksennella ympäriinsä, ennen kuin löytyi ensimmäinen Suomen kielen taitava maanmatonen. Tämä avulias HJK:n koutsi sitten lupautui heittämään meidät takaisin hotellillemme (onneksi muistin kyseisen mestan nimen). Faija ei vieläkään tiedä asiasta, hehheh. Mikäli joku tunnistaa itsensä tuoksi Klubin valmentajaksi, haluan kiittää häntä näin jälkikäteen.

 

[JokeriJätkä]

Minulla on tunnustettavaa!
Tuossa hulvattomassa murrosiän tiimellyksessä sitä tuli monena viikonloppuna tyhjättyä useita kaljapulloja/mehukattipurkkeja. Onnistuin kuitenkin pimittämään tämän vanhemmiltani aina täysi-ikäisyyteen asti, jolloin järkevä ryyppääminen on tietysti myös vanhempien mielestä ihan OK.

Muistelen vain kuinka monta kertaa äiti kehui minua koko suvulle että kun se meidän poika ei ryyppää eikä rällästä ei ikinä ole kodin ulkopuolella viinaa ottanut jne. Samalla minä ajattelin "voi jos vain tietäisit..."

Ja pikkupoikavuosilta mainittakoon kyllä se olin minä, joka rikkoi ala-asteen ikkunan!

 

[JokeriJätkä]

Minulla on tunnustettavaa!
Tuossa hulvattomassa murrosiän tiimellyksessä sitä tuli monena viikonloppuna tyhjättyä useita kaljapulloja/mehukattipurkkeja. Onnistuin kuitenkin pimittämään tämän vanhemmiltani aina täysi-ikäisyyteen asti, jolloin järkevä ryyppääminen on tietysti myös vanhempien mielestä ihan OK.

Muistelen vain kuinka monta kertaa äiti kehui minua koko suvulle että kun se meidän poika ei ryyppää eikä rällästä ei ikinä ole kodin ulkopuolella viinaa ottanut jne. Samalla minä ajattelin "voi jos vain tietäisit..."

Ja pikkupoikavuosilta mainittakoon kyllä se olin minä, joka rikkoi ala-asteen ikkunan! (Mutta se oli vahinko.)

 

[Anton]

Olin hieman yli parikymppinen, koska raflaankin pääsin. Tulin koripallotreeneistä kaverin kanssa ja päätimme kaydä nappaamassa vain sen "yhden" tuopin eli tarina, jonka kaikki tietävät... Jossain vaiheessa, ties monennenko oluen jälkeen, täytyi siirtyä urinaalin äärelle vapauttamaan oluen jumalatar. Nousimme kaverin kanssa pöydästä suht samaan aikaan, hän ensin minä hieman perässä. Toimitettuani asiat veeseessä huuhtelin kädet ja alan kuivaamaan niitä, kun kuulen ähkimistä vieressä olleesta veeseekopista. Koppi oli ylhäältä ja alhaalta avonainen ja kurkistettuani alapuolelta näen kengät ja niiden ympärillä alaslasketut farkut. Ahaa, että kaverihan pitää täysistunnon - hyvä! Otin pesualtaiden vieressä olevasta paperitelineestä valtavan nipun käsipapereita, kastelin ne läpimäräksi ja pyöritin sen palloksi. Ja hoplaa, valmiina on koripallon kokoinen serlamöykky, joka oli vetänyt itseensä litrakaupalla vettä. Otin valuvan pallon käsiini ja koska olimme harjoitusten jälkeen kilpailleet paremmasta donkista, huusin: Ja nyt vuorossa donkkikisan grandefinaale! Ja päästin raikuvat Monty Pythonmaiset nenäfanfaarit. Muutaman askeleen vauhti, ponnistus ja iskin katonrajasta olevasta kaistaleesta pallon koppiin alaspäin niin lujaa kuin pystyin, kohti paikkaa jossa oletin kaverini pään olevan.
Voi Jeesus, sitä karjumista mikä kopista lähti. Jätin hulluna kiroilevan ja varmasti läpimärän kaverin sekä rajut röhönauruni vessaan ja lähdin tilailemaan seuraavaa tuoppia. Mietin matkalla omaan pöytään, että miten raflassa saa vaatteet kuiviksi ja onnittelin itseäni loistavasti onnistuneesta jäynästä. Matkalla näin myös treenikaverini vasta menevän vessaan, sillä hän oli jäänyt matkalla juttelemaan jonkun kamunsa kanssa.

 

[Carlos]

Ollessani 6. luokalla harjoittelin koulun luistelukentällä tulista lämäriäni, kun se suuntautui hiukan yli maalin, noin 15metrin päässä sijaitsevaa koulun ikkunaa kohti, sen läpi, läpi seuraavankin lasin, ja pysähtyi vasta kolmanteen lasiin. Se oli ilta-aikaa ja henkilökuntaa ei ollut paikalla enää, joten kävin vähin äänin noukkimassa kiekkoni sieltä lasin seasta ja lähdin kotiin. :-) En kertonut kenellekkään mitään. Mitäs olivat jättäneet aukon siihen verkko-aitaan maalin taakse, pässit.

 

[Turnipsi]

Viestin lähetti Rocco
Niin no kun Chip tuon opettajan

Opettajista tuli itsellekkin mieleen.

Aikoinaan yläasteella kuvaamataidon tunnilla tuli löydetty rasiallinen nastoja. No siitähän syntyi varsinainen älynväläys, kostutetaan sieni jolla taulu pyyhitään ja isketään niitä sinne. Näin tehtiin ja jäynän tehostukseksi kirjoitettiin taululle joku iskevä lausahdus että se varmasti siitä pyyhitään. No, ei mennyt aikaakaan kun opettaja tuon huomasi ja suuntasi kohti sientä. Arvaatte varmaan mitä seuraavaksi tapahtui..O:-o

 

[Cemetery Gates]

Onpas saatanan vaisuja tunnustuksia!

Ketjun otsikon nähtyäni tuli välittömästi mieleen, että täältähän saattaa mehukkaita stooreja löytyä. Paskan marjat.

Johtunee siitä, ettei täällä mitään todellista anonyymiteettiä(lieneekö suomea??) ole nimimerkkien käytöstä huolimatta. Meikäläiselläkin piisais noita luurangon tynkiä kaappikaupalla, muttei pysty pahemmin paljastelee ku näädät lukee ja raportoi kaiken johtoportaaseen asti. Perkele.

Jatketaan nyt tätä nöösilinjaa sitten, kun ei oo mullakaan munaa (tää ei ollu tunnustus, vaan kaikkien tiedostama fakta) kertoa TOSIMIESTEN juttuja...

Yks juttu kalvaa omatuntoa kerta toisensa jälkeen kun sitä ajattelee. Pääsin intistä keväällä 2000 ja pari päivää kotiutumisen jälkeen oli ohjelmassa tj-risteily, jossa meno oli odotetun kosteaa. Laivalta palattuani piti lähteä Kallioon hakemaan auto broidin kämpän kulmilta ja ajaa se Pukinmäkeen. Laivalla tuli siis nautittua muutakin ku luottamusta ja ajokondis ei ollu ihan paras mahdollinen.

Olen siis rattijuoppo, periaatteessa ainakin. Ajoin auton Helsingin Kalliosta Pukinmäkeen, vaikka fiilis oli sellainen, että olis kantsinu jättää ajot ajamatta. Viimeistään auton ratissa sen huomas. Oli pakko skarpata kovemmin ku koskaan, ajoin mahdollisimman hiljaa ja jarrutin helvetin herkästi, eikä koko matkalla tapahtunu lopulta mitään. Mutta kyllä se omantunnon päälle kävi kovasti, käy yhä edelleenkin, sillä halveksin rattijuoppoja yli kaiken.

Itte en aiheuttanu vahinkoa sillä kertaa, mutta se on varmaa, että jatkossa en ratin taakse istu jos on pienintäkään epäilystä liiallisista promilleista. Ja jokaisen rattijuopon käräytän jos suinkin näen, olkoon kyseessä ihan kuka tahansa. Vaikka minä itse.

 

[Prof. Puck]

Tunnusta syntisi - luurangot liikkeelle

Vaikka vitutusketju - jonka voisi laittaa avoimen puolen pysyvien viestiketjujen joukkoon - onkin jo olemassa, niin luulisi Suomen kaltaisessa periluterilaisessa maassa olevan tarvetta myös ketjulle, jonne voi paljastaa synkimmätkin salaisuutensa? Jatkoaika instituutiona olkoon tästä eteenpäin Suomen katolinen kirkko!

Käyttäkäämme siis Jatkoajan tarjoamaa anonymiteettia - ne, joilla se vielä on - hyödyksi tunnustaen pahimmat sähläilymme, elinikäiset häpeäpaalumme tai muut kevyemmän luokan mokailut, jotka ovat jääneet syystä tahi toisesta mieltä painamaan? Nyt voitte arvoisat palstaveljet ja sisaret tulla ulos kaapista ilman, että kaverinne käyttävät paljastuksianne ikuisina lyömäaseina teitä vastaan.

Ja pidemmittä puheitta kannan oman korteni kekoon semi-raskailla paljastuksilla - sillä onhan jaettu kärsimys kaksinkertainen kärsimys:

- Olen autossa laulaja! Kun näette esim. liikennevaloissa viereisen auton kuskin, joka aukoo idioottimaisen näköisenä suutaan, voi kyseessä hyvinkin olla allekirjoittanut, joka estoitta avaa äänijänteitään esim. Nylon Beatin tahdissa (jota en kyllä muutoin kuin autossa radiossa kuultuna kuuntele - joku raja näille tunnustuksillekin...)

- Olen paskantanut Tampereen Koskikeskuksen asiakasvessan niin tukkoon, että pönttöä vetäessäni vesi - ja ehkä jotain muutakin - lainehti lattialle. Mainittakoon, että tämän kyseisen manööverin tekijä ei ennen tätä valtakunnallista paljastusta ole koskaan aikaisemmin tunnustanut kyseistä tekoaan, vaikka se on kalvanut mieltä yli vuosikymmenen ajan. Anteeksi sinä, joka jouduit siivoamaan kyseisen vessan! Kurja homma kertakaikkiaan.

- ja paskajutuista tulikin mieleeni tunnustukseni vielä syvemmältä menneisyydestä; Anteeksi Kimmo! Minähän se olin, joka pieraisi silloin siinä kassajonossa ja vieritin syyn kovaäänisesti sinun tekosiksi. Ymmärrän nyt, että herkässä esimurrosiässä sellainen ansaitsematon syytös saattoi tuntua ikävältä ihmisten nauraessa sinulle? Minäkin nauroin!

Eiköhän tässä ole yhdelle kertaa. Heti on paljon vapautuneempi olo. Vielä päälle kymmenen Ave Mariaa ja syntini ovat anteeksiannetut.

 

[jerry]

Joo

Kyllähän se täälläkin käy, mutta tätä varten on http://tunnustusten.luola.net/
Ja itse en tunnusta mitään.

 

[Miguel]

- Olen autossa laulaja! Kun näette esim. liikennevaloissa viereisen auton kuskin, joka aukoo idioottimaisen näköisenä suutaan, voi kyseessä hyvinkin olla allekirjoittanut, joka estoitta avaa äänijänteitään esim. Nylon Beatin tahdissa (jota en kyllä muutoin kuin autossa radiossa kuultuna kuuntele - joku raja näille tunnustuksillekin...)

Se suun aukoja voin olla myös minä. Olen viimein tunnustanut itselleni olevani sen verran huono laulaja, että äänijänteiden käyttöä kannattaa harjoitella yksin rauhallisessa tilassa. Auto sopii tähän mitä parhaiten, koska silloin ei ole edes riskiä naapureiden häiriköimisestä. Usein pistän radion hiljaiseksi ja hoilotan ilman säestystä jotain mieluisaa kappaletta.

Tälle ketjulle on muuten olemassa mitä ihastuttavin sukulainen. Suosittelen lämpimästi:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=6038&page=1&highlight=kuollakseni