Tunnetilana Rakastuminen !

[Juhaht]

Re: Rakkaus

Viestin lähetti Routainen Sydän
Rakkaus ja sen tunteminen on vahvin tunne elämässä. Sen kuulee, kuinka kroppa janoaa rakastettuaan kokoajan lähelle. Tunneside, joka ei lähde kulumalla pois, vaan vahvistuu vain iän myötä.

Näinhän se on, ainakin toiveissa ja unelmissa. Sitä vaan ei usein edes tajua rakastuneena kuinka onnellisesti asiat ovat. Itse olen useasti syyllistynyt asioiden itsestäänselvyytenä pitämiseen, enkä ole osannut arvostaa riittävästi suhdetta ennenkuin se on ollut ohi.

Seurustelin tässä vielä vähän aikaa sitten naisihmisen kanssa, jossa näin jälkeenpäin ajatellen oli kaikki mitä naisessa voisin haluta. Enkä tainnut koskaan sanoa sitä(kään) hänelle. Pienet asiat, jotka tuolloin tuntuivat merkityksettömiltä, saavat pelkkinä muistoinakin hymyn kasvoilleni. Onpa joskus kyynelkin lähellä.

Ei tässä ihan heti ainakaan tule mieleen vastaavaa tunnetta, joka sellaisenaan antaa niin paljon, mutta toisaalta myös aiheuttaa niin paljon surua. Kumma juttu, mutta enpä ilman sitäkään kyllä elää haluaisi.

 

[Sv veinikretski]

Olipas irGGulta upea kirjoitus joka kätki niin paljon sisäänsä. Upeaa sanon minä,enkä muuta sanokkaan !

 

[Sides]

Viestin lähetti irGGu


Ted sanoi tuolla aikaisemmin, ettei halua rakastua enää. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin, miksi hän moista ajattelee. Rakkaus ei tee muutakuin satuttaa. Ainakaan rakkaus, jota tuntee elämänkumppania etsiessään. En kuitenkaan voi uskoa Tedin tarkoittavan kaikkea mitä sanoo. Rakkautta on niin monenlaista.

Tuopas siinä rakkaudessa onkin parasta ja samalla pahinta. Siis antaa sille toiselle mahdollisuus satuttaa sinua pahemmin, kuin kukaan muu voi satuttaa. Ja jos nyt joku väittää, ettei asia mene noin, mä väitän, että väittäjä ei ole koskaan ollut oikeasti rakastunut...tai jotain.

Ja V-manille voin sanoa, että lyhyet on erot sulla... oma parempi puolisko on ollut toisella puolella vitun maapalloa kaksi kk, nähdään seuraavan kerran syyskuussa... Tää on jo toisen veinin ketjun asiaa, mutta voiko liiasta runkkimisesta saada sukkarin...

Jöö...

 

[mjr]

Rakastuminen ja rakkaudessa oleminen ovat eri asioita. Monet etsivät yhä uudestaan sitä rakastumisen ensihuumaa jopa vähän addikti-tyyppisesti. Se onkin melkoinen mielentila, on vähän kuin toisessa todellisuudessa, mutta en ymmärrä miten siinä voisi olla kaiken aikaa. Nyt kun meillä tulee neljäs vuosi täyteen niin ei enää eletä missään jatkuvassa huumassa - mutta on täydellinen luottamus, läheisyys ja lämpö välillämme, rakkaus tuntuu aivan yhtä täydeltä kuin alkuaikoinakin, mutta pysyvämmältä ja realistisemmalta: se on selviytynyt ja vahvistunut arkielämästä ja sen vaikeuksista. On sekä onnellinen että onnekas olo vaimoni suhteen. Hmm, tulipas henkilökohtaista tekstiä, no, voinee poistaa jos rupeaa liikaa nolottamaan...

 

[KittyLiini]

Viestin lähetti irGGu
Yhtä poikaa olen rakastanut kerran. Kauan sitten. Erinäisten sattumusten vuoksi emme ole enää oikeastaan missään tekemisissä. Edelleen hänen näkemisensä saa perhoset liitelemään vatsanpohjassa, ja hänen ajattelemisensa saa aikaan haikean, mutta iloisen olon. Emme ole enää oikeastaan edes ystäviä. Moikkaamme kyllä nähdessämme, mutta siihen se jää. Ja parempi näin. Ei meiltä pelkkä ystävyys onnistuisikaan. Ikinä. Helpompaa molemmille vältellä toista maailman tappiin saakka.
...

Uskon kuitenkin että eräänä päivänä löydän sen prinssin joka saapuu luokseni valkealla ratsullaan. Rakastun, mutta olen huomattavasti viisaampi ja kypsempi kuin ensimmäisellä kerralla. Saamme aikaiseksi rakastavan ja tasapainoisen suhteen, toivoakseni myös perheen. Vielä jonain päivänä.

En usko, että on olemassa ihmistä joka ei usko rakkauteen. Hän ei ole vain löytänyt sitä vielä. Hän löytää uskonsa vielä jonain päivänä. Varmasti. Älkää kukaan menettäkö toivoanne, ja muistakaa kertoa rakkaimmillenne kuinka paljon he teille merkitsevät. Sitä ei voi sanoa liian usein. Älkääkä vain sanoko, näyttäkää se, osoittakaa kaikilla teoillanne.

Tiedän kyllä täysin tuon tunteen, että vaikka suhde on täysin loppuunkäsitelty ja aikaa mennyt jo melkoisesti suhteen jälkeen, niin ei 'se' tietty tunne ko. henkilöä kohtaan koskaan katoa. Minulla meni kauan aikaa myöntää itselleni, että tulen yhtä ex-poikaystävääni rakastamaan varmaankin ikuisesti, mutta eri tavalla. Sellaisella bittersweet -tunteella. Se oli ihanaa, se on loppu, mutta hän on vielä ainakin toistaiseksi elämäni rakkaus. Haluan uskoa, että voin vielä rakastua ja löytää sen miehen, joka antaa minulle sen turvan, onnen, kodin ja perheen, jota kaipaan.

Sitä tapahtumaa odotellessa nautin kavereitteni seurasta ja annan aikaa itselleni kehittyä siksi ihmiseksi, miksi haluan tulla, jotta olen sitten valmis, kun se joku vetäisee maton jalkojeni alta :)

Yksi ystäväni on jo totaalisesti luovuttanut rakkauden suhteen... Ja miesten... Se on surullista. Mutta kyllä se Cupido vielä ampuu sen nuolensa häneenkin, uskon niin :)

Pelätä rakkautta on yhtä kuin pelätä elämää, ja ne jotka pelkäävät elämää, ovat jo lähes kuolleita. -Bertrand Russell

 

[Dante]

Viestin lähetti Sides
Siis antaa sille toiselle mahdollisuus satuttaa sinua pahemmin, kuin kukaan muu voi satuttaa.

Tässä tiivistyy loistavasti rakkauden paradoksi! Jos rakastuu ja alkaa rakastaa, niin suojauksen on pakko pudota. Muuten rakkaus ei ole täydellistä, koko elämän täyttävää. Jos suhteessa toinen nojaa jo täysillä, mutta toinen jurottaa leveässä haara-asennossa, on kynsille tulemisen riski suuri. Kaikki eivät koskaan pysty pudottamaan suojauksiaan, avaamaan itseään ja luottamaan. Ja sitä kautta rakastamaan. Heitä säälin. Ensimmäisellä kerralla tuo on yleensä vielä helppoa, mutta kun kerran pari saa siipeensä niin rupeaa olemaan hankalampaa.

On kesä. Rakastakaa ja rakastelkaa toisianne, ihmiset!

 

[Sv veinikretski]

Viestin lähetti Dante
.

On kesä. Rakastakaa ja rakastelkaa toisianne, ihmiset!

Mutta käykää välillä veinin sukupuolitauti ketjussa, ettei unohdu elämän tosiasiat !

Ps, Toivoo ilonpilaaja !

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti irGGu

Ted sanoi tuolla aikaisemmin, ettei halua rakastua enää. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin, miksi hän moista ajattelee. Rakkaus ei tee muutakuin satuttaa. Ainakaan rakkaus, jota tuntee elämänkumppania etsiessään. En kuitenkaan voi uskoa Tedin tarkoittavan kaikkea mitä sanoo. Rakkautta on niin monenlaista.

Ole kyllä asian ytimessä.

Kieltämättä kommenttini voi olla ja kuulostaa aika kitkerältä ja epäuskottavalta. Sitä se voi ollakin.

Olet aivan täysin oikeassa, että rakkaus ei ole sidoksissa mitenkään parikumppaniin, tai jos sanon rakastavani jotakuta, se meinaisi myös samalla että minulla on seksuaalinen suhde hänen kanssaan, tai tahdon seksiä hänen kanssaan. Ei se noin todellakaan mene. On myös olemassa lähimmäisrakkautta ja takuulla voin sanoa, että esim. äitini on minulle rakas ihminen (jota en kyllä perisuomalaisesta ujosta luonteestani johtuen osaa hänelle koskaan ääneen sanoa). Niinikään moni mainio lemmikki on ollut rakas ja on edelleen, vaikka majailevatkin kuolleidenkartanoissa (rauha heidän muistolleen).

Eli noin, rakkaus on oma asiansa. Rakastan edelleen entistä tyttöystäväänikin hyvänä ystävänä ja ihanana ihmisenä, jolle toivon hyvää.

Viestin lähetti KittyLiini

Mutta kyllä se Cupido vielä ampuu sen nuolensa häneenkin, uskon niin :)

Niinhän se on ja voihan se ampua. Ei se ole mahdotonta kenenkään kohdalla, edes minun. Ja hieman masusta kutitteli tässä, mutta minkäs teet jos nuolen saat, mutta se toinen ei? Voihan sitä aina ihastua ja rakastua, mutta se vastakaiun saaminen siltä toiselta onkin pulmaa sitten. Silloin se nuoli on osunut hukkaan ja tilanne on kaikkea muuta kuin ihana. Valitettavasti nämä jutut ei mene niin kuin satukirjoissa, ei ainakaan aina, ei ainakaan minulla.

 

[laKu_a]

Viestin lähetti Dante
Kaikki eivät koskaan pysty pudottamaan suojauksiaan, avaamaan itseään ja luottamaan. Ja sitä kautta rakastamaan. Heitä säälin. Ensimmäisellä kerralla tuo on yleensä vielä helppoa, mutta kun kerran pari saa siipeensä niin rupeaa olemaan hankalampaa.

On kesä. Rakastakaa ja rakastelkaa toisianne, ihmiset!

No, enhän minä nyt sääliä sentään kaipaa... :)

Totta kyllä, kun "muutamia kertoja" saa siipeensä, niin alkaahan se usko horjua itsekullakin. Lähipiiristä löytyy kuitenkin niin paljon hyviä esimerkkejä siitä, kuinka se rakkaus pääsee sitten kuitenkin yllättämään loppujen lopulta, vaikkei siihen enää pitkään aikaan olis uskonutkaan.

Itse tällä hetkellä rakastan musiikkia, vapautta, mukavaa työtä ja sitä kautta kohtuullista toimeentuloa, kesää ja valoa.

Noilla pärjää jo aika pitkälle, "sitä oikeaa" en sen sijaan enää viitsi etsiä tai siitä unelmoida, se tulee joskus jos tulee.

 

[Sv veinikretski]

Kerrotaanpa juttu siskonpojastani joka työskenteli sairaalassa hoitajana, hän rakastui silmittömästi erääseen hoitajatyttöön, hän ei kuitenkaan kehdannut pyytää tyttöä ulos eikä muutenkaan osoittaa tunteitaan. Sanotaan että tytön nimi oli vaikka "Pirkko", hän päätti kuitenkin että kun hän pääsee töistä kotiin hän soittaa tytölle ja kertoo asian. Niinpä hän kotiin päästyään otti härkää sarvista ja soitti sairaalaan ja pyysi "Pirkkoa" puhelimeen, no Siskonpoikani alkoi selostamaan asiaa Pirkon saavuttua puhelimen luurin päähän, hän kertoi tunteistaan ja ajatuksistaan (toisessa päässä kuunneltiin)vuolaasti ja lopuksi myös pyysi ulos, toisesta päästä vastattiin "voi voi kun olen jo kuudenkymmenen enkä oikein tiedä" :) No väärä Pirkko mutta varmasti tuli hänellekkin hyvä mieli !

Ps. Rakkaus on sellainen tunneleikki ihmisten !

 

[V-man]

Rakkaus ei ole ilmaista. Näin minä aina itselleni hoen kun sattuu. Rakastuminen/rakastaminen/rakastetuksi tuleminen tuntuu uskomattoman hyvälle ja sydänsurut taas pahimmillaan helvetillisen pahalle. Rakkaus on kuitenkin niin huikean hienoa että kyllä se riski kannattaa aina ottaa että saattaa tulla kynsille.

Kyllä se Ted Raikaskin taas jonain päivänä näkee pelkkiä kukkasia ja sydämiä. Ei epäilystäkään.

 

[M@rko77]

Meikäläinen ihastuu aina sellaisiin, joita ei voi saada (eli suomeksi ovat "varattuja"). Ihastuin ala-asteella, ylä-asteella, lukiossa ja nyt yliopistossa. Niin joo, tämä oli rakastumis-ketju, sori..

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti V-man

Kyllä se Ted Raikaskin taas jonain päivänä näkee pelkkiä kukkasia ja sydämiä. Ei epäilystäkään.

Ei se löytäminen ole välttämättä se ongelma. Taisin jo tässä (melkein) löytää, mutta se ei oikein riitä jos löytää toispuoleisesti. Pitäisi olla se toinenkin osapuoli mukana keitoksessa ja hämmentämässä sitä soppaa.

Näillä eväillä.

 

[Lone Wanderer]

Nyt pitää kyllä rehellisesti sanoa, etten ole ikinä ollut rakastunut, kaikenlaista paskaa on ollut, mutta kunnon rakkautta ei ikinä!