Päiväkävelyllä naapurustossa pikkupoikia oli pelaamassa pihalätkää, mikä tuntuu nykyaikana hämmentävän harvinaiselta näyltä. Poikien oman pelin selostuksessa jopa vilahteli Turuset, Anttilat ja kumppanit. Itse pelailin pihalätkää kavereiden kanssa 80-90-lukujen taitteeseen asti, jolloin omissa peleissä vilisi Kamesit, Lapparit ja Riihijärvet. Jäi jotenkin hieno, ehkä nostalginenkin fiilis poikien pelejä ohimennen pienen vilauksen seuraten ja kuunnellen. Ennen kaikkea upeaa huomata, että tämä seura edelleen merkitsee niin monille niin paljon.
Oma kannatus on alkanut kaudesta 83-84, kun Pakkalan kentälle menin 5-vuotiaana katsomaan velipojan peliä, joka pelasi tietysti HauVe:ssa Kärppiä vastaan, mutta itse painoin päähäni sen kaikista komeimman punaisen kärppäpipon. Oma kannatus jatkuu hamaan tappiin saakka, mihinpä sitä raidoistaan pääsee, kävi tänään miten kävi.
Kahteen vanhempaan omaan poikaani en ole kiekkoinnostusta saanut tartutettua ja mikäpä siinä, jokainen meistä omanlaisensa, nuorimman kanssa kyllä innolla seurataan, hän tosin useimmiten kannattaa vastustajaa, minkä jotenkin tulkitsen olevan ironinen kirsikka tämän tuskaisan kausikakun päällä.
Ja sitä tämä kausi on kyllä ollut, merkillisen vaikea. Muistoissa on toki putoaminen Liigasta -89, vuosikymmen divaria ja epätoivoiset nousuyritykset, mutta pitkään aikaan tämä on ollut toivottomin kausi, vaikka paperilla hyvänoloinen nippu kasassa onkin ollut.
Tänään saadaan joko jatkoa kevääseen tai homma päättyy kuin seinään ja päästään jännittämään ensi kauden joulkueen muotoutumista.
Itseen kasaan itseeni tänään lapsenomaistakin uskoa, että kevät tästä vielä jatkuu ja HIFK kaatuu.
Joka ukko ja akka, tyttö ja poika, tänään - olitpa etänä tai likinä, kotikatsomossa, radion ääressä, Raksilassa tai kuppilassa tuopin äärellä - huuetaan tänään elläimen raivolla Kärpät voittoon! Kunhan joukkue jättää kaiken jäälle niin itsekin voi siihen olla tyytyväinen, hyväksyä sen, että tähän asti tämä riitti, olipa lukemat taululla pelin loppuessa mitä vaan. Kun kaikki laitetaan viimeistä hikipisaraa myöten likoon, niin saattaa hyvin kevät jatkuakin.
Se on varmaa, että huomennakin pihapeleissä kuuluu turuset ja ohtamaat ja homma jatkuu, tavalla tai toisella, joko tällä tai ens kaudella.
Logolle!
TULTA MUNILLE!