Ei vittu mitä vässyköitä meidän johdossa on. Läski esitti jonkun puolivillaisen anteeksipyynnön ja se hyväksyttiin sellaisenaan ja asia on muka loppuunkäsitelty.
Itse asiassa tässä on vain julkisuuteen ammuttu totuus ja kerron nyt mitä oikeasti tapahtui.
Tämä elämä, jota elän täällä Jatkoajan palstalla on osa minun työnkuvaani. Tämä palstahan on siitä varsin kätevä, että täällä saa hyvinkin helposti tiedon siitä, mitä mieltä kansa on. Tästä syystä minun kanssa samaan agenttitoimistoon kuuluva nimimerkki M10 järjesti tämän äänestyksen, selvittääkseen kansan tahdon. Äänestyksen tulos oli varsin selvä: 100% kaikista kannatti Suomen hyökkäämistä Uuteen-Seelantiin ja tällöin minä lähdin matkaan. Myöhemmin sain tiedon kulkuneuvooni eli Vanhan Lenin lentävään penikseen, että kyseiseen topiciin oli käynyt äänestämässä vain kaksi henkilöä ja tästä syystä äänestyksen tulos oli mitä oli. Minä olen vain luonteeltani sellaisia miehiä, että kun työkeikka kutsuu niin ei sitä enää hetkeä myöhemmin aleta perumaan.
Saapuessani perille Uuteen-Seelantiin ensimmäinen tehtäväni oli löytää tie Mordoriin (paikallisille Wellington). Valitettavasti koko Tomin homostelu Lahdessa (tienviitassa luki varsin selkeästi Tom Bowling Bay) ei ollut yhtään ainoaa ihmistä! Onneksi viimein tapasin jonkun pummin ja vesikidutin häntä alkoholilla viisi tuntia putkeen, kunnes sain selville, että paikalliset olivat nukkumassa tähän aikaan. En luonnollisesti uskonut häntä, olihan hänkin valveilla. Uskoin, että paikalliset suunnittelivat salaista homosteluhyökkäystä minuun mutta silti matkaa oli jatkettava hinnalla millä hyvänsä ja kaiken lisäksi tarvitsin jostain luotettavan oppaan. Kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut, päädyin valitsemaan matkaseurakseni jo aiemmin tapaamani pummin.
Lähtiessämme kohti Mordoria koin pahoin pelkäämäni yllätyshyökkäyksen. Paikalliset tekivät juuri sen, mitä pelkäsinkin eli homosteluhyökkäyksen. Hyökkäys vaikutti hieman neppailulta ja huomasinkin nopeasti, että paikalliset eivät tulleet muna pystyssä kimppuumme niin kuin pitäisi ja tämän avulla onnistuimme karkaamaan tilanteesta. Myöhemmin matkallani pohdinkin, että vastassa taisi olla paikallinen Kärppien joukkue.
Pitkän ja armottoman taistelun jälkeen saavuimme vihdoin Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin eli meille suomalaisille Mordoriin. Tavoitteenani oli päästä huomaamattomasti Brownleen asunnolle yllättää hänet sieltä. Olin ketterä kuin lapamato suolistossa ja onnistuin livahtamaan turvamiehien ohi Brownleen makuuhuoneeseen. Pummin olin jo aiemmin jättänyt paikalliseen pubiin odottelemaan lisäkäskyjä. Vihdoin se sitten tapahtui. Brownlee astui makuuhuoneeseen ja telkesin hänet hetkeä aikaisemmin naisten alushousujen joukosta löytämilläni käsiraudoilla sänkyyn kiinni. Löysin samasta kaapista, mistä löysin myös käsiraudat ison vihreän kumisen munan ja työnsin sitä hetken Brownleen suuhun. Se ei ollut osa kidutussuunnitelmaani, tein sen vain siksi, kun se näytti niin pirun hauskalta. Lopulta oli aika tehdä asiat selviksi. Mutta yllätyinkin, kun hän tarjosi minulle miljoonaa Uuden-Seelannin dollaria, kunhan jättäisin hänet rauhaan. Hyväksyin tarjouksen ja lähdin pois.
Paluumatkalla kaappasin vanhan tutun pummikaverini matkaan ja kävimmekin sitten lähempänä Tomin homostelu Lahtea hieman bordellissa. Minulle koko homma oli ilmaista, olihan maineeni luonnollisesti jo kaikkien uusi-seelantilaisten tiedossa ja kaiken lisäksi olin ulkomaalainen. Pummikaverini kertoi olevan kyseisen bordellin omistajan hyvä kaveri, joten hänellekään homma ei maksanut mitään. Naiset siellä oli sopivan pyöreitä ja karvoitus oli suurimmalla osalla vaaleaa myös upeita brunetteja löytyi joukosta. Ainoa ero suomalaiseen naiseen oli se, että siinä missä suomalainen nainen harrastaa voihkimista uusiseelantilaiset naiset määkivät. Suosittelen kokeilemaan!