Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ensi tiistaina julkaistaan menneenä kesänä menehtyneen Texasin blueslegendan, Johnny Winter, uusi albumi nimeltään "Step Back" postuumisti. Koska virtuoosi itse vaihtoi hiippakuntaa ja siirtyi yläkerran jameihin, niin tällä levyllä on varmasti erityinen merkitys koko Winterin uran joutsenlauluna sekä myös faneille tottakai. Johnny pystyi levytysrintamalla vankkana vanhoihin päiviin asti, vaikka fyysinen kondis oli jo alenemaan päin lähes koko ajan. Gibsonia tämä legenda osasi kuitenkin kurittaa ihan viimeisiin päiviin saakka persoonallisella soittotyylillään ja sitä varmasti tällä tulevalla ja Winterin uran viimeiseksi jäävällä levyllä vielä kerran kuullaan. Winter piti imagostaan kiinni loppuun saakka niin kuin uskottava blues-mies tekee. Siitä kertoo levyn kansikin, Texasin stetsoni, pitkä vaalea tukka ja kitara, siinä se.
Livenähän homma oli loppuvaiheissa melko lailla pelkkää riffittelyä Paul Nelsonin hoitaessa soolopuolen, mutta se on sivuseikka sinänsä, Johnny on näyttönsä antanut ja siitä puhuu lista laadukkaista pitkäsoitoista sekä urauurtava musiikillinen työ bluesin eteen. Levyllä on legendan arvolle varsin kovaniminen vieraslista, niin kuin yhteisöllisessä bluesissa on ollut tapana usein uutta kiekkoa tehtäessä. Ben Harper, Jason Ricci, Eric Clapton, Brian Setzer, Billy Gibbons, Leslie West, Dr. John, Joe Perry ja Joe Bonamassa eivät esittelyjä kaipaa. Ikämiehillä on varmasti ollut mukavaa biisien teossa, se on selvä. Kaikkien bluesin ja bluesrock-fanien kannattaa ehdottomasti hakea Winterin Step Back, laittaa kiekko kuuluvasti soimaan ja korkata viski tai muu vastaava juoma mestarin muistolle.
Mainittakoon samassa viestissä vielä, että ensi vuoden puolella Thin Lizzyn uusi reinkarnaatio Black Star Riders julkaisee lisää uutta musaa ensi keväänä. Ex-Lizzyläisten Scott Gorhamin ja Ricky Warwickin johtama orkesteri julkaisi sellaista uusvanhaa Thin Lizzy-musaa debyyttilevynä nykysoundein viime vuonna ja homma toimi kuin junan vessa yksinkertaisella kaavalla. Ei tämä Thin Lizzyä ole edes paperilla, koska bändi päätti vaihtaa nimensä selvyyden vuoksi, joka oli varmasti pitkässä juoksussa järkevin ratkaisu. Lynottin aikakautta kutsuttakoon Thin Lizzyksi, koska sitähän se oli. Vahvasti tästä kuitenkin Lizzy-vaikutteet puskevat niin kuin tavallaan pitääkin mutta ei missään nimessä vanhojen aihioiden kierrätysmielessä. Thin Lizzy-fanies pakko-ostos.
Livenähän homma oli loppuvaiheissa melko lailla pelkkää riffittelyä Paul Nelsonin hoitaessa soolopuolen, mutta se on sivuseikka sinänsä, Johnny on näyttönsä antanut ja siitä puhuu lista laadukkaista pitkäsoitoista sekä urauurtava musiikillinen työ bluesin eteen. Levyllä on legendan arvolle varsin kovaniminen vieraslista, niin kuin yhteisöllisessä bluesissa on ollut tapana usein uutta kiekkoa tehtäessä. Ben Harper, Jason Ricci, Eric Clapton, Brian Setzer, Billy Gibbons, Leslie West, Dr. John, Joe Perry ja Joe Bonamassa eivät esittelyjä kaipaa. Ikämiehillä on varmasti ollut mukavaa biisien teossa, se on selvä. Kaikkien bluesin ja bluesrock-fanien kannattaa ehdottomasti hakea Winterin Step Back, laittaa kiekko kuuluvasti soimaan ja korkata viski tai muu vastaava juoma mestarin muistolle.
Mainittakoon samassa viestissä vielä, että ensi vuoden puolella Thin Lizzyn uusi reinkarnaatio Black Star Riders julkaisee lisää uutta musaa ensi keväänä. Ex-Lizzyläisten Scott Gorhamin ja Ricky Warwickin johtama orkesteri julkaisi sellaista uusvanhaa Thin Lizzy-musaa debyyttilevynä nykysoundein viime vuonna ja homma toimi kuin junan vessa yksinkertaisella kaavalla. Ei tämä Thin Lizzyä ole edes paperilla, koska bändi päätti vaihtaa nimensä selvyyden vuoksi, joka oli varmasti pitkässä juoksussa järkevin ratkaisu. Lynottin aikakautta kutsuttakoon Thin Lizzyksi, koska sitähän se oli. Vahvasti tästä kuitenkin Lizzy-vaikutteet puskevat niin kuin tavallaan pitääkin mutta ei missään nimessä vanhojen aihioiden kierrätysmielessä. Thin Lizzy-fanies pakko-ostos.