Viestin lähetti Eddie
Analyytikko kirjoitti kyllä hifk fanina hienon viestin. Kyllä täällä suurinosa näkisi Aaltosen esim. "laput silmillä" haatajan tilalla. Mutta onhan niitäkin "tepa", jotka mielummin ihailevat Haatajan mitäänsanomatonta kouhotusta ja Sihvosen (50%) aloitusvoittoja. Itse olen nähnyt Aaltoselta jämäminuutteja tällä kaudella liigassa ja mies ehti haastamaan vastustajaa enemmän kuin haataja yhteensä urallaan(kärjistetysti) ja usein vieläpä ihan näyttävästi. A-nuorissa (1 peli perusteella) hän oli kärppähyökkääjistä ainoa, joka piteli kiekkoa luovasti ja säväytti. Loput oli enemmän ja vähemmän näitä muottipelaajia.
Muistaa kirjoittaa mielipiteesi.
Mähän yritän vaan saada miehen meille ensi kaudeksi. Saatte paluupostissa vaikka Fagerstedin, jos suostutte. Herrat Aaltonen ja Karalahti voisivat sitten yhdessä tutustua Helsingin yöelämään, niin oppisi Aaltonenkin talon tavoille.
No niin asiaan.. Eli tällaisia kavereita ei ole mielestäni varaa menettää yhtään kappaletta, näillä kavereilla on mahdollisuus ratkoa Suomella mitaleita arvokisoissa+muissa turnauksissa. Mä väittäisin, että suurin osa lupaavista kundeista lopettaa nimenomaan sen takia, ettei harjoittelu kiinnosta/tai ei vaan jaksa paria kertaa päivässä pyöriä jäällä. Useimmiten lahjakkailta pelaajilta vaaditaan enemmän kuin muilta. Tämä lienee sinänsä ymmärrettävää, mutta onko tämä se menestysresepti. Tuleeko esim. harjoittelusta mieluista, jos sitä tehdään tuplamäärä toiseen kaveriin verrattuna?
Uskoisin, että suurin osa pelaajista joko pääsee huipulle tai luovuttaa ns. pään kestävyydestä riippuen. Tässä hommassa ei mielestäni auta se, että sulle taotaan kuinka paljon huipulle päästäksesi täytyy tehdä töitä ja lahjakkuus ei yksin auta jne.
Antaa kaverin pelata ja treenata oman ikäisten kanssa ja käydä haistelemassa liigailmapiiriä, mutta mielestäni typerintä on laittaa lahjakas kaveri pelaamaan jämäminuutteja satunnaisesti liigajoukkueen nelosketjussa. Mitä se muka tästä oppii, jotain nöyryyttä vai?
Jääkiekko on näille taitavimmille pelaajille edelleen ns. leikkiä ja se totinen rypistys alkaa sitten vasta, kun pelaamisesta maksetaan palkkaa, eli pelaaminen on ammatti. Silloin tällöin on myös hyvä päästää höyryjä pihalle ja ottaa vaikka kuppia, kunhan ei läiky yli. Vasta kilpailukykyisen palkan maksamisen jälkeen mielestäni voidaan vaatia kahta päivittäistä treenikertaa ja sitoutumista lätkän pelaamiseen. Lätkävalmennus tuntuu muutenkin menneen liikaa siihen suuntaan, että päästäksesi huipulle, sun täytyy ensin nuolla lattiat pukuhuoneesta puhtaaksi ja treenata hullun lailla ja osata puolustaa tunnollisesti kaukalossa. Sitten ehkä tämän prosessin läpikäytyäsi voit osata jotain.
Uskoisin esim. Aaltosen ymmärtävän positiivisesti siitäkin jotain, ettei häntä valittu MM-kisoihin, vaikka mies onkin dominoinut omaa kotimaista A-jun sarjaa. Kyllä nämä kaverit pikkuhiljaa kypsyvät kunhan niille annetaan aikaa ja vastuuta peliajan muodossa. Penkillä istuminen, raaka tehoharjoittelu ja tämmöinen yleinen suomalainen nöyryyden opettelemisen vaatiminen ei kehitä yhtäkään huippulahjakasta pelaajaa. Siitä hyötyvät ainoastaan ne "isin sponssaamat" pikku-pulliaiset, jotka uskovat kirkkain silmin kaiken, mitä niille syötetään.
Ja Tepalle: A-jun SM-liigan taso on varmaan muuttunut (koventunut) niistä ajoista, kun Laukkanen pelasi. Ja pitää muistaa, kuinka kova sakki HIFK:lla oli tuolla kaudella, nehän voitti A-jun SM-tittelin muistaakseni 1987. Ei Laukkanen yksin tainnut olla tuossa jengissä tehopelaajana, Aaltosen tilanteesta en osaa sanoa, millaisia muita kundeja Kärppien A-junnuissa tällä hetkellä pelaa.
Ja Laukkasen uran "suuruudesta" voidaan sitten olla montaakin mieltä.