Tuima? Suolaista vai suolatonta?

[Nume]

Tuima on suolatonta ruokaa, jolloin ruokaan pitää lisätä suolaa.

T. Ääni pohjoisesta Itä-Suomesta.

 

[Ralph]

Luulin että tässä haettiin jotain "Tuima" -nimistä ruokaa, joten sanoin neverhööd. Mutta sitten luin vasta avaussivun.

 

[Tadu]

Ainoa, mihin tuima sopii, on "tuima katse", "tuima ilme" tai sellaista.

Juurikin näin.

 

[Evil]

Meillä idässä tuima on aina ollut suolatonta.

 

[Pleksi(t)]

No jopas sattui, juuri aamulla käytiin kotona tästä keskustelu. Menisi jo omituisten sattumien ketjuun tämä koska ei todellakaan kuulu normaaleihin pöytäkeskusteluihin tuiman merkityksen puiminen ja tämä ketju ollut viimeksi käytössä vuonna 2004. Mutta edelleen, mummo tiesi että se on suolatonta joten näin on.

DAF on oikeassa, murre-eroistahan tämä vääntö syntyy.

 

[asyouwere]

Suolaistahan tuo on. Tai ehkä enemmän mausteista. Tuima toimii myös, jos on tullut sekoitettua liian vahva alkoholijuoma itselle. Silloin voi sanoa, että "huhhuh, tulipas tuima punsi!"

 

[Surukuku]

Suolatonta minun perinnehistoriani mukaan.

 

[Noosebleed 68686]

Suolaistahan tuo on. Tai ehkä enemmän mausteista.

Nimenomaan mausteisena minäkin tuiman käsitän, mutta näistä vaihtoehdoista ehdottomasti tuo (liian) suolainen vaihtoehto.

Eihän tuima ilmekään tarkoita mitään leppoisan suolatonta ilmettä.

 

[Pörö]

Vastalause. Kyllä se on suolaton. Ja meillä on tujuja paukkuja tuiman sijaan...

Hauskaa sikäli, että tuju on johdettu sanasta tuima eli ikään kuin slangia.

Täällä Hämeessä tuima on suolaista ja jo kuolleen, Karjalasta tulleen, mummoni mielestä suolatonta, joten kummatkin ollut käytössä minun lapsuudessani rinnakkain, piti tarkoitus vaan päätellä siitä kenen suusta tuo sana tulee. Nykyään käytän tuimaa enää tarkoittamaan sitä vahvan makuista tai näköistä, suolaan en enää sitä yhdistä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mieluiten syön safkani suolattuna tai suolaamattomana, samoin kuin väkevänä tai vähemmän väkevänä. Sitä vastoin vältän koskemasta mihinkään tuimaan tai muuhun murresuomeksi mongerrettuun. Silloin eteen työnnetään todennäköisesti jotakin pula-ajan suttua, jonka resepti on hallussa lähinnä jaakkokolmosella ja muutamalla eläköityneellä köksänopettajalla.

Tuimalla ymmärrettiin omalla kotiseudullani lähinnä väkevää tai voimakkaan makuista. Suolainenkin saattoi olla tuimaa, mutta tuimuus saattoi olla peräisin muustakin kuin suolasta.