Trivium

[Fiftie]

Reddit - Dive into anything

www.reddit.com

Joku tehnyt tuonne albumin arvion, jos jotain kiinnostaa lukea. Siellä oli myös pieni klippi laitettu yhdestä biisistä. Ainakin se kuulosti mun korvaan ihan Triviumilta eikä miltään vanhalta biisiltä. :D Tänään pitäis tulla uusi sinkku. Jostain streamista pystyy ennakkoon katsomaan, mutta toivottavasti tulee ihan spotify jne.


" One thing that’s notable is that there aren’t really any radio friendly songs other than Feast of Fire."

Jos totta, niin parempi kuin hyvä. Triviumin viime levyllä oli pakolliset kaksi radiobiisiä, jotka on ihan paskoja. Feast of Fire voittaa ne kuitenkin ihan 100-0.

Toinen arvostelu

REVIEW: Trivium – ‘In the Court of the Dragon’

By Greg Maki While many bands have been reluctant to release records during the pandemic, preferring to put it off until they can tour properly to promote them, Trivium went ahead with the April 20…

livemetalblog.wordpress.com

Linkki: https://www.instagram.com/p/CUdZ63zhe44/

 

[Fiftie]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=yMoOqlhC-l4

Onpa tiukka biisi. Tykkään Heafyn laulusta tässä. Ja onhan tuo väliosa nyt kova. Bent on edelleen parasta, mitä bändille on tapahtunut. Tämähän on ilmeisti ollut tulossa jo Shogun levylle, mutta toki tähän on väliosa ilmeisesti tehty uudelleen. Ja onhan tämä nyt soundillisesti jne paljon parempaa, kun mitä Shogunilla kuullaan.

 

[SOF1969]

Upposi kyllä ihan kympillä, jo ekalla kuuntelulla. Todella hieno biisi. Lyriikat osuu myös maaliin. Odotan todella paljon näkeväni livenä kahden kuukauden päästä.

"Don't let this take me
Split me wide open
Rip me from the stars

Burn the bridge
Take the ash
Scatter deceptiveness

I'm the source
Of your hate
Only yourself to blame".

 

[Fiftie]

Upposi kyllä ihan kympillä, jo ekalla kuuntelulla. Todella hieno biisi. Lyriikat osuu myös maaliin. Odotan todella paljon näkeväni livenä kahden kuukauden päästä.

"Don't let this take me
Split me wide open
Rip me from the stars

Burn the bridge
Take the ash
Scatter deceptiveness

I'm the source
Of your hate
Only yourself to blame".

Alunperin kun biisin piti tulla shogunille, niin ilmeisesti siinä on ollut Torn Between Scylla and Charybdis biisin väliosa. Onneksi eivät tehneet silloin ja tekivät tämän biisin vasta nyt. Toki demottivat jo ilmeisesti uudestaan Silence In The Snow levyn aikoihin.

Trivium- ja Emperor-muusikot paiskaavat kättä mielenkiintoisen projektin parissa - ”Laulan kokonaan japaniksi”

Amerikkalaisen metalliyhtye Triviumin Matt Heafy ja norjalaisen black metal -legenda Emperorin Ihsahn ovat jo vuosia suunnitelleet yhteistä black metal -projektia. Nyt projekti on viimein…

www.soundi.fi

Loppuun ihan ohi mennyt juttu, että Heafy on työstänyt black metallia. Menee kyllä kuunteluun tämäkin vaikka genren ystävä en liiemmin ole.

 

[Fiftie]

Oon tässä nyt lukenu arvosteluita edellisistä Triviumin levyistä ja seurannu englanninkielisiä keskusteluja, niin en kyllä voi ymmärtää kun jotkut meinaa ettei Triviumin viimeiset kaksi levyä olisi ollut raskaita tai proggressiivisia. Trivium ei kyllä omissa papereissa ennen viime levyä What the Dead Men Say ja The Sin and the Sentence ole koskaan ollut niin raskasta ja proggressiivista. Kyllähän kaksi viime levyjä on mielestäni soitannollisesti monimutkaisinta ja taitavinta Triviumia. Onhan esim Bending The Arc To Fear biisin "death metal" loppu ihan eri tasoa raskaudessaan, kuin mikään biisi vaikkapa Shogunilta.


Kaksi ekaa levyä on ihan hyviä kyllä edelleen, mutta ne on kyllä vähän semmosta perus 2000-luvun alkupuoliskon jenkkimetallia. Soundillisesti niitä ei kyllä millään jaksa, varsinkin kun tuota uudelleenversiointia kuuntelee Pillars of Serpents biisistä. The Crusade oli aikanaan ihan hirveästi meikäläisen mieleen, mutta ei sitä enää jotenkin jaksa kuunnella. On siinä vieläkin kyllä pari hyvää biisiä, jossa on tiukkoja riffejä. Shogunilla taas nimikkobiisi on edelleen järkyttävän kova ja samoin Down from the Sky on kova, mutta muuten levy on aika heikkotasoinen. In Wawesilla on tasan kaks hyvää biisiä, joista toinen on nimikkobiisi, mutta ei sekään mikään tajuntaa räjäyttävä kyllä mun mielestä ole. Vengeance Falls on taas jotain niin paskaa, että ois kyllä koko levy saanu jäädä tekemättä. Silence in the Snow on taas liian kevyt levy ja jotenkin sen ajan rumpali ei yhtään sopinu bändiin. Kaks uusinta on sellaista 8,5/10 arvoista mättöä joissa on paljon hyvää, mutta pari ikävää radiobiisiä on pakko ollut laittaa levylle sekä sitten muutama ehkä vähän heikompi sävellys. Jotenkin odotan, että nyt olis täysosuman aika.

Soundi totesi viime levyn arvostelussa " Alex Bent kruunaa sopan omalla huipputaidollaan nakuttaen pannujaan kuin palokärki piripäissään." Toivon, että nyt on tämä kertaa kaksi. Ainakin ilmeisesti blast beattia levyllä on enemmän luvassa kuin millään muulla Trivium levyllä. Ei sillä, että musiikkilehtien arvostelut mulle ois jotenkin hirveän tärkeitä, mutta ainakin osittain arvostelut on osunu oikeaan siltä kantilta miten itse kaikki Triviumin levyt näen.

 

[SOF1969]

Shogunilla taas nimikkobiisi on edelleen järkyttävän kova ja samoin Down from the Sky on kova, mutta muuten levy on aika heikkotasoinen.

Näin eri tavalla asiat nähdään, itselle "Throes of Perdition" on yksi hienoimpia biisejä ever, siis ihan kaikesta musiikista, sillä on itselle todella suuri merkitys.

 

[Fiftie]

Näin eri tavalla asiat nähdään, itselle "Throes of Perdition" on yksi hienoimpia biisejä ever, siis ihan kaikesta musiikista, sillä on itselle todella suuri merkitys.

No ok on sekin vielä ihan hyvä biisi sekä Krisute Gomen, mutta eivät omissa kirjoissa nouse suurten joukkoon.

 

[Fiftie]

Tuli tilattua levy, niin pääsee sitten siltä kuuntelemaan perjantaina. Ei taida kyllä malttaa tosin perjantai aamuun/päivään odottaa vaan tulee varmasti lätty yöllä jo kuunneltua tidalista.

 

[Fiftie]

Vähän yli kolme tuntia niin pääsee levyn kuuntelemaan. Enpä ole mitään levyä hetkeen näin paljon odottanut! Pitää kuunnella useampi kerta läpi ja yrittää antaa siitä jotain arvioita.

 

[Stonemaki]

Vähän yli kolme tuntia niin pääsee levyn kuuntelemaan. Enpä ole mitään levyä hetkeen näin paljon odottanut! Pitää kuunnella useampi kerta läpi ja yrittää antaa siitä jotain arvioita.

Pitää itsekin huomenna laittaa duunissa soimaan. Kiitos tämän ketjun on bändi löytynyt vähän kuin "uudelleen" meikäläiselle. Shoguniin asti tuli kuunneltua/seurattua Triviumia paljon ja nähtyä livenäkin.

 

[Fiftie]

Pitää itsekin huomenna laittaa duunissa soimaan. Kiitos tämän ketjun on bändi löytynyt vähän kuin "uudelleen" meikäläiselle. Shoguniin asti tuli kuunneltua/seurattua Triviumia paljon ja nähtyä livenäkin.

Joo mulla oli kanssa silleen, että Shoguniin asti kuuntelin. Sen jälkeen jäi bändin kuuntelu jostain syystä. 2007 näin Helsingissä livenä, kun olivat kiertueella Machine Headin ollessa pääesiintyjä ja Dragon Force ja Shadows Fall oli myös mukana. Sitten sattumalta kuuntelin 2019 keväällä The Sin and the Sentence levyä ja iski ihan tajuttoman kovaa. Siitä asti kuunnellukkin bändiä aika paljon. Keskittyen lähin tuohon The Sin and the Sentence levyyn(2017) ja viimeisimpään What the dead Men say(2020). Uusimman levyn singleistä kaksi on ollu tosi kovaa biisiä ja tämä radiobiisi Feast of Fire ihan jees ollen parempi kuin Triviumin aikaisemmat vastaavat biisit.

 

[SOF1969]

Eiköhän "Vuoden levy"-äänestyksen voi sulkea.

 

[Fiftie]

Kyllä tämä levy taitaa olla Triviumin paras. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä!

Levyn soundit on todella mahtavat ensinnäkin. Jokainen soitin pääsee mun mielestä tällä levyllä hyvin esille ja rummut nyt on ihan mieletöntä tulta, mutta bassotyöskentely on nostettava esiin. On muutama maukas kohta missä Paolo tykittää bassoa. Varsinkin biisissä "A Crisis of Revelation" on mahtavaa bassotyöskentelyä ja biisi onkin tällä hetkellä oma lemppari. Laulutyöskentely on Heafyllä mielestäni myös hienoa vaikka joka biisissä ei ehkä mitään kaikista mieleenjäävimpää laulukertosäettä olekkaan, vaikka monta hienoa löytyykin. Levy on myös täynnä monta erittäin kovaa riffiä ja levy on todella aggressiivinen paikoitellen. On tämä brutaaleinta Triviumia ehdottomasti. Soolopuolelta pakko sanoa, että mitään ihan mieleenpainuvaa tiluttelua tästä ei löydy, mutta mielestäni jokainen kitarasoolo ajaa asiansa. Levyn päätösbiisi on oikea valinta ja se lopettaa levyn todella hienosti! Mielestäni myös nämä kaksi muuta päälle seitsemän minuuttista biisiä on huikeita ja kappaleessa "Fall into Your Hands" on hieno rumpuintro. Myös kappaleen lopun "orchestra" kohta on hieno!

Onhan tämä kyllä sinänsä vaikea levy, koska tuntuu että tässä tapahtuu tosi paljon koko ajan. Proggressiivista on meno tosiaankin! Mitään radiohittejä ei kappaletta "Feast of Fire" lukuunottamatta ole, joka on vaan hyvä asia.Sanoisin, että levyltä löytyy omaan makuun täyden kympin biisejä "In The Court Of The Dragon", Like A Sword Over Damocles", A Crisis Of Revelation", "The Shadow Of The Abbattoir", "Fall Into Your Hands" Ja "The Phalanx". "Feast Of Fire" on kelpo kasin biisi ja ihan vielä en ole täysin "Now Way Back Just Throughtiin päässyt kiinni, mutta ei missään nimessä huono biisi. Kappale " From Dawn To Decadence" on parantunut koko ajan, vaikka ei ihan levyn huippujen tasolle ylläkkään.

Kokonaisuudessa voisin antaa arvosanan 4/5.

 

[Waluigi]

Täytyy tänään laittaa uutuus kuunteluun, sillä maistiaiset ovat lupailleet hyvää. Etenkin ekana biisinä lohkaistu In The Court of the Dragon vaikuttaa koko bändin tuotannon saralla napakympiltä.

Erikoista kyllä kuinka eri tavoin aiempia levyjä voidaan rankata. Ascendancy räjäytti aikanaan itselleni potin, kun tutustuin bändiin nollaodotuksilla ennen Iron Maidenin ja Triviumin keikkaa Hakametsässä. Ensimmäisenä kuultu The Deceived potkii edelleen lenkkimaastossa eteenpäin. The Crusade oli muutamista hajaosumista huolimatta lievä pettymys ennen bändin kultakautta. Shogun ja In Waves ovat pullollaan loistobiisejä, mutta sama pätee myös Vengeance Fallsiin. Onhan se kevyempi kuin monet aiemmat levyt, mutta biiseissä on ajatusta ja loistavia palasia. Käytännössä koko levy on soittolistalla niin kokonaisuutena kuin irtokappaleina. Brave The Storm, Strife, Through Blood and Dirt and Bone ja Wake (The End is Nigh) ovat ihan siellä bändin parhaimmistossa. Vastaavasti Silence in the Snow jätti todella kylmäksi, eikä levyä ole jaksanut kuunnella kerralla kokonaan vielä pakolla yrittämälläkään.

The Sin and the Sentence on hyvä levykokonaisuus, mutta koko bändin tuotannon kärkeen nousevia biisejä sieltä ei ole löytynyt. What The Dead Men Say jätti puolestaan todella etäiseksi. Se ei ole huono levy, ainoastaan mitäänsanomaton. Edes kuuntelutauko ja uusi yritys ei poikinut yksinkertaisesti mitään. Soitannollisesti bändiä parhaimmillaan, mutta näppäryys ei vielä riitä hyvän biisin saati levyn pohjaksi. Sen osoitti myös Heafyn Carpharnaum-projekti, joka on muistikuvissa melkoisen kehno levy. Ehkä pitäisi roiman vuosikymmenen tauon jälkeen antaa sillekin uusi mahdollisuus.

Uuden levyn osalta kovat odotukset, mutta lusitaan työpäivä ensin pois alta.

 

[Fiftie]

Täytyy tänään laittaa uutuus kuunteluun, sillä maistiaiset ovat lupailleet hyvää. Etenkin ekana biisinä lohkaistu In The Court of the Dragon vaikuttaa koko bändin tuotannon saralla napakympiltä.

Erikoista kyllä kuinka eri tavoin aiempia levyjä voidaan rankata. Ascendancy räjäytti aikanaan itselleni potin, kun tutustuin bändiin nollaodotuksilla ennen Iron Maidenin ja Triviumin keikkaa Hakametsässä. Ensimmäisenä kuultu The Deceived potkii edelleen lenkkimaastossa eteenpäin. The Crusade oli muutamista hajaosumista huolimatta lievä pettymys ennen bändin kultakautta. Shogun ja In Waves ovat pullollaan loistobiisejä, mutta sama pätee myös Vengeance Fallsiin. Onhan se kevyempi kuin monet aiemmat levyt, mutta biiseissä on ajatusta ja loistavia palasia. Käytännössä koko levy on soittolistalla niin kokonaisuutena kuin irtokappaleina. Brave The Storm, Strife, Through Blood and Dirt and Bone ja Wake (The End is Nigh) ovat ihan siellä bändin parhaimmistossa. Vastaavasti Silence in the Snow jätti todella kylmäksi, eikä levyä ole jaksanut kuunnella kerralla kokonaan vielä pakolla yrittämälläkään.

The Sin and the Sentence on hyvä levykokonaisuus, mutta koko bändin tuotannon kärkeen nousevia biisejä sieltä ei ole löytynyt. What The Dead Men Say jätti puolestaan todella etäiseksi. Se ei ole huono levy, ainoastaan mitäänsanomaton. Edes kuuntelutauko ja uusi yritys ei poikinut yksinkertaisesti mitään. Soitannollisesti bändiä parhaimmillaan, mutta näppäryys ei vielä riitä hyvän biisin saati levyn pohjaksi. Sen osoitti myös Heafyn Carpharnaum-projekti, joka on muistikuvissa melkoisen kehno levy. Ehkä pitäisi roiman vuosikymmenen tauon jälkeen antaa sillekin uusi mahdollisuus.

Uuden levyn osalta kovat odotukset, mutta lusitaan työpäivä ensin pois alta.

Sanon vielä, että helppo levy tämä ei varmasti ole kuunnella. Monelle ei välttämättä ihan parilla kuuntelukerralla avaudu levy. Tässä kyllä ollaan soitannollisesti vielä huomattavasti edellistä kahta levyä edellä. "A Crisis Of Revelation" biisin loppupuolella mennään kyllä sellasta vauhtia, että ei ole aikaisemmin Triviumin levyllä menty(minusta). Jonkun mielestä biisit voi mennä turhaks kikkailuks, mutta itse nautin suuresti ja aina vaan enemmän, mitä tässä kuuntelen.

Ja eikös Heafy ollu vaan vokaaleissa osista Carpharnaumin biiseistä?

 

[Waluigi]

Ja eikös Heafy ollu vaan vokaaleissa osista Carpharnaumin biiseistä?

Ainakin tekstipuolesta vastasi melko vakaiden muistikuvieni perusteella Heafy. Täysin epävarmalla pohjalla myös mutuilen, että vaikka bändi oli jonkinlainen muiden projekti alkuun, olisi sävellyspuoli laajentunut Fracturedilla. Mutta täysin varmaksi en kyllä muista, Heafyn nimen takia tuo tuli aikanaan metsästettyä kätösiin.

 

[Fiftie]

Onkos muut miten kerennyt vielä kuuntelemaan uutta albumia? Itellä on soinu käytännössä koko päivän. Onhan tämä vaan väkevä levy ja bändin paras! " A Crisis Of Revelation" ehkäpä bändin paras biisi! Kolme yli seitsemän minuuttista biisiä on myös taivaallisia ja "Like A Sword Over Damocles" on myös tajuttoman kova biisi! "No Way Back Just Through" ja " From Dawn To Decadence" on nostanu mukavasti tasoaa, kun on enemmän kuunneltu. "Feast of Fire" levyn selkeästi heikon biisi vaikka ei missään nimessä huono.

 

[rinne]

Parikymmentä vuotta on bändillä taivalta takana. In The Court Of The Dragon on bändin kymmenes studioalbumi. Jo nämä seikat ovat varsin vakuuttavia. Jo uran pituus ja tuotteliaisuus itsessään ansaitsevat jonkinlaisen virtuaalisen hatunnoston. Korkeammalle se hattu nousee, kun tätä albumia on ehtinyt kuuntelemaan. Laatu on pitkään kasassa olleelle bändille omiin standardeihinsa nähden korkealla. Eivät aivan kaikki bändit ole elämänsä vedossa kymmenennen albumin julkaisun aikoihin.

En nyt lähde tässä vaiheessa uutukaista bändin parhaaksi albumiksi toteamaan. Ennen sitä arviota kaipaan enemmän toistoja alle. Mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen uskallan todeta, että In The Court Of The Dragon on todella kova albumi. Jos tämä nyt ei Triviumin kovin ole, niin aika lähellä sitä ollaan kuitenkin. Huikeassa vedossa tuntuu bändi olevan juuri nyt. Ei siitä edellisen albumin julkaisustakaan ole kuin puolisentoista vuotta ja taas mennään. Tuntuu herrojen luovuus kiitettävästi kukkivan juuri nyt. ...ja mikäpä siinä, kun jälki on näinkin laadukasta.

Bentin rummut, Heafyn laulu. Raskaampaa, mutta toisaalta myös radioystävällisempää, melodisempaa. Heafy pääsee esittelemään ääniarsenaaliaan varsin kattavasti laidasta laitaan... On sitä radioystävällistä hittimateriaalia, on kertosäkeitä suuren yleisön tartuttavaksi, mutta on myös sitä radiosoiton ulkopuolelle rajautuvaa, hieman raskaampaa materiaalia. In The Court Of The Dragon on albumi, joka esittelee monipuolisesti sen, mitä Trivium on. Ehdottomasti mielenkiintoinen, itselleni positiivisen puolelle kääntyvä kokonaisuus. Kova.

 

[Fiftie]

Bentin rummut, Heafyn laulu. Raskaampaa, mutta toisaalta myös radioystävällisempää, melodisempaa. Heafy pääsee esittelemään ääniarsenaaliaan varsin kattavasti laidasta laitaan... On sitä radioystävällistä hittimateriaalia, on kertosäkeitä suuren yleisön tartuttavaksi, mutta on myös sitä radiosoiton ulkopuolelle rajautuvaa, hieman raskaampaa materiaalia. In The Court Of The Dragon on albumi, joka esittelee monipuolisesti sen, mitä Trivium on. Ehdottomasti mielenkiintoinen, itselleni positiivisen puolelle kääntyvä kokonaisuus. Kova.

Joo onhan tässä sellasia kertosäkeitä, jotka varmasti istuu radioon ja myös sellaisia joita yleisö sitten keikalla hoilaa, mutta vaikea nähdä että tästä kovin moni biisi radioissa sois. Tietysti on erikoiskanavia jonne rankempikin materiaali sopii. "Feast Of Fire" on sellanen sopiva kappale radioon minusta, mutta jos ihmiset sen vain tältä levyltä kuulee, niin antaa vähän väärää kuvaa levystä. Noita seitsemän minuutin biisejä ei ainakaan ihan noin vaan radioon laiteta jo keston vuoksi.


On kaverit tehny kyllä upean levyn ja itselläni oli vähän pelko kanssa perseessä, että millainen tästä tulee vaikka sinkut lupaskin jo hyvää. No turhaan olin huolissani! Ihsahn Emperorista oli mielestäni oikea veto ottaa tähän levylle mukaan. Ei noussu kuitenkaan liian suureen rooliin, mutta sopivasti.

" A Crisis Of Revelation" biisin väliosa on kyllä kovinta paskaa ikinä, mitä Trivium on tehny. Ihan mielipuolinen kaikilta osin.


Mielenkiintoista, mitä esim Soundi tai Kaaoszine antaa tälle levylle arvostelussa. Vertailun vuoksi tähän muiden levyjen arvosanoja. Ei sillä siis, että näillä omaan makuun ois vaikutusta, mutta mielenkiintoista aina katsoa arvioita.

What The Dead Men Say Soundi 4/5, Kaaoszine 8+/10, Imperium 8-/10
The Sin And The Sentence Soundi 5/5, Kaaoszine 9+/10, Imperium 6+/10
Silence In The Snow Soundi 4/5, Kaaoszine 9+/10, Imperium 8+/10
Vengeance Falls Soundi 2/5, Kaaoszine 8/10, Imperium 7-/10
In Wawes Soundi 2/5, Kaaoszine 6/10, Imperium 9-/10
Shogun 3/5, Kaaoszine -, Imperium 7/10
The Crusade Soundi 3/5, Kaaoszine -, Imperium 7,5/10
Ascendancy Soundi 4/5, Kaaoszine -, Imperium 6/10
Ember To Inferno Soundi -, Kaaoszine -, Imperium 7,5/10

 

[Fiftie]

Kirjoitan tänne varmaan aika hemmetisti, mutta laitetaampa nyt vielä kaikki levyt järjestykseen parhaimmasta huonoimpaan. Tämän hetken fiilis on:

1. In The Court Of The Dragon 9,5/10
2. The Sin And The Sentence 8,5/10
3. What The Dead Men Say 8,5/10
4. Shogun 7,5/10
5.Ascendancy 7/10
6. In Wawes 6,5/10
7. Ember To Inferno 6,5/10
8. The Crusade 6/10
9. Vengeance Falls 5/10
10. Silence In The Snow 5/10

Ei Trivium muuten taida paljoa soittaa keikoilla The Crusade albumin biisejä? Niin kuin jossain haastattelussa olisivat sanoneet, että oli aika kiire tehdä sille levylle biisejä. Muistaakseni nimesivät biisin "The Rising" omasta tuotannostaan huonoimmaksi.

 

[Fiftie]

Vaihdetta kovemmalle ja uudelle vuosikymmenelle – arvostelussa Triviumin uusi albumi "In The Court of The Dragon" - KaaosZine

Trivium näyttää kyntensä uudella albumillaan. Levyllä on harkintaa, irrottelua ja toinen toistaan mahtavampia riffejä ja sooloja – ja vaihde satasessa jatkuvasti.

kaaoszine.fi

 

[Fiftie]

Onko @Waluigi Mitä mieltä uudesta albumista? Vai oletko vielä ehtinyt kuuntelemaan miten?

 

[Waluigi]

Onko @Waluigi Mitä mieltä uudesta albumista? Vai oletko vielä ehtinyt kuuntelemaan miten?

Vaikka pyöräyttelyt voi vielä laskea nykyisten sormien määrällä, kyllä levystä on ihan positiivinen viba jäänyt. Parempi kuin The Sin and the Sentence ja merkittävästi parempi kuin What The Dead Men Say. Kokonaisuutena toimii kuin bändin parhaat levyt, mutta irtobiiseinä en vielä laittaisi samalle tasolle. Käytännössä bändin paremmalle puoliskolle joka tapauksessa.

Jos nyt pyrkisi laittamaan tuotantoa jonkinlaiseen järjestykseen niin ehkä jotain tällaista saattaisi päätyä paperille:

1. Shogun
2. Vengeance Falls
3. In Waves
4. In The Court Of The Dragon
5. Ascendancy
6. The Sin And The Sentence
7. The Crusade
8. What The Dead Men Say
9. Ember To Inferno
10. Silence In The Snow

Uutukainen ehkä vielä tuoreuden sekä kasvupotentiaalin takia Ascendancyn yläpuolella, mutta allekirjottaisin kyllä kaksikon toisessakin järjestyksessä.

 

[Fiftie]

Vaikka pyöräyttelyt voi vielä laskea nykyisten sormien määrällä, kyllä levystä on ihan positiivinen viba jäänyt. Parempi kuin The Sin and the Sentence ja merkittävästi parempi kuin What The Dead Men Say. Kokonaisuutena toimii kuin bändin parhaat levyt, mutta irtobiiseinä en vielä laittaisi samalle tasolle. Käytännössä bändin paremmalle puoliskolle joka tapauksessa.

Jos nyt pyrkisi laittamaan tuotantoa jonkinlaiseen järjestykseen niin ehkä jotain tällaista saattaisi päätyä paperille:

1. Shogun
2. Vengeance Falls
3. In Waves
4. In The Court Of The Dragon
5. Ascendancy
6. The Sin And The Sentence
7. The Crusade
8. What The Dead Men Say
9. Ember To Inferno
10. Silence In The Snow

Uutukainen ehkä vielä tuoreuden sekä kasvupotentiaalin takia Ascendancyn yläpuolella, mutta allekirjottaisin kyllä kaksikon toisessakin järjestyksessä.

Mielenkiintoinen listaus. Itse kuuntelin eilen Vengeance Falls levyä ja pääsin puoleen väliin, kunnes lopetin. Omaan makuun niin mitätöntä tekemistä. En muista yhtään riffiä, että miten meni. Eikä väliosia jotka hakkaa kuin perkele. Uudella levyllä taas on monta tälläistä. Mielenkiintoista miten eri tavalla voi asiat nähdä. Ehkä tänään kokeilen In Wavesia taas.

 

[SOF1969]

Näin sitten Triviumin euroopan rundi lykättiin vuoteen 2023 tänään. Perkele.