Re: Oikeat vastaukset.
Hmm, täytyy vähän kommentoida esitettyjä lukuja. En siis väitä vastaan, haluan vain tuoda esille, että julkisuudessa liikkuu aika paljon ristiriitaisia tietoja.
Kirjassa Suomen Ilmavoimat 1918-1968 (vuodelta 1970), mainitaan muuten samat lukemat kuin ylhäällä, mutta Luukkasen saldoksi ilmoitetaan 54 ilmavoittoa (3 talvi- ja 51 jatkosodassa).
Sen sijaan Hasse Windin elämäkerrassa (Sjögren 1984, 237) esitetään seuraavanlainen tilasto:
- Kapt Hans "Hasse" Wind 75 pudotusta
- Ltm Eino "Illu" Juutilainen 74 pudotusta
- Maj Eino "Eikka" Luukkanen 54 pudotusta
Erilaisiin tilastoihin tarjotaan selitystä siitä, että Suomessa oltiin varsin tarkkoja mikä hyväksyttiin virallisesti vahvistetuksi ilmavoitoksi. Pelkkä lentäjän oma ilmoitus ei riittänyt, vaan tarvittiin aina todistaja - joko lentäjätoveri, tai muiden aselajien edustajilta saatu vahvistus. Sen lisäksi oli paljon epävarmoja tapauksia, joissa viholliskoneen nähtiin syöksyvän savuavana maata kohti, mutta varsinaista tuhoutumista ei kukaan pystynyt vahvistamaan. Tällöin on mahdollista, että joku kone on onnostunut raahautumaan tukikohtaansa asti, jolloin mitään pudotusta ei ole tapahtunut. Sjögrenin mukaan hänen tilastonsa pitävät sisällään vain virallisesti vahvistetut lukemat, muihin on hänen tulkintansa perusteella otettu huomioon myös vahvistamattomia.
Tiukoista kriteereistä on eniten kärsinyt Juutilainen, joka oli sotilasarvoltaan vain lentomestari. Hän lensi ylivoimaisesti eniten yksinäisiä tiedustelulentoja vihollisen selustassa, jolloin todistajien hankkiminen pudotuksille oli vaikeaa. (Joskus tosin käytiin myöhemmin porukalla lentämässä pudotuspaikan yli, jolloin muutkin voivat nähdä hylyn maastossa.) Sotilasarvoltaan korkeammat Wind ja Luukkanen harvoin lensivät yksin, jolloin heidän pudotuksilleen oli aina silminnäkijöitä.
Jostain kolmannesta lähteestä (jota en nyt juuri muista) olen lukenut, että jos kaikki Juutilaisen lentopäiväkirjoissaan mainitsemat epävarmat tapaukset lasketaan mukaan, hänen ilmavoittojensa määrä nousee yli 120:een!
Hmm, täytyy vähän kommentoida esitettyjä lukuja. En siis väitä vastaan, haluan vain tuoda esille, että julkisuudessa liikkuu aika paljon ristiriitaisia tietoja.
Kirjassa Suomen Ilmavoimat 1918-1968 (vuodelta 1970), mainitaan muuten samat lukemat kuin ylhäällä, mutta Luukkasen saldoksi ilmoitetaan 54 ilmavoittoa (3 talvi- ja 51 jatkosodassa).
Sen sijaan Hasse Windin elämäkerrassa (Sjögren 1984, 237) esitetään seuraavanlainen tilasto:
- Kapt Hans "Hasse" Wind 75 pudotusta
- Ltm Eino "Illu" Juutilainen 74 pudotusta
- Maj Eino "Eikka" Luukkanen 54 pudotusta
Erilaisiin tilastoihin tarjotaan selitystä siitä, että Suomessa oltiin varsin tarkkoja mikä hyväksyttiin virallisesti vahvistetuksi ilmavoitoksi. Pelkkä lentäjän oma ilmoitus ei riittänyt, vaan tarvittiin aina todistaja - joko lentäjätoveri, tai muiden aselajien edustajilta saatu vahvistus. Sen lisäksi oli paljon epävarmoja tapauksia, joissa viholliskoneen nähtiin syöksyvän savuavana maata kohti, mutta varsinaista tuhoutumista ei kukaan pystynyt vahvistamaan. Tällöin on mahdollista, että joku kone on onnostunut raahautumaan tukikohtaansa asti, jolloin mitään pudotusta ei ole tapahtunut. Sjögrenin mukaan hänen tilastonsa pitävät sisällään vain virallisesti vahvistetut lukemat, muihin on hänen tulkintansa perusteella otettu huomioon myös vahvistamattomia.
Tiukoista kriteereistä on eniten kärsinyt Juutilainen, joka oli sotilasarvoltaan vain lentomestari. Hän lensi ylivoimaisesti eniten yksinäisiä tiedustelulentoja vihollisen selustassa, jolloin todistajien hankkiminen pudotuksille oli vaikeaa. (Joskus tosin käytiin myöhemmin porukalla lentämässä pudotuspaikan yli, jolloin muutkin voivat nähdä hylyn maastossa.) Sotilasarvoltaan korkeammat Wind ja Luukkanen harvoin lensivät yksin, jolloin heidän pudotuksilleen oli aina silminnäkijöitä.
Jostain kolmannesta lähteestä (jota en nyt juuri muista) olen lukenut, että jos kaikki Juutilaisen lentopäiväkirjoissaan mainitsemat epävarmat tapaukset lasketaan mukaan, hänen ilmavoittojensa määrä nousee yli 120:een!