Jos pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle selviäminen ja niissä muutaman miljoonan tienaaminen on seurajohdon tahto ja tavoite, niin siitä vaan. Minusta Islesin kohdalla playoffspaikan väkinäinen tavoittelu on kuin strutsilla pään hiekkaan panoa. Tämän ryhmän huippupaikka meni jo tynkäkausien aikaan ja mieluummin aloitan uudelleenrakennuksen - tai "retoolingin" - nyt, kuin kahden vuoden päästä, jolloin ko. pelaajien myyntiarvo on paljon pienempi...
Olen täysin samaa mieltä Islandersin tulevaisuudennäkymistä, mutta lähinnä kommentoin sen pohjalta mikä on todennäköisin skenaario kun tuo playoff-status nyt vaan tuntuu NHL:ssä olevan arvossaan, vaikka saumat menestykselle olisivat häilyvän pienet. Siksi en usko että juuri nyt tyhjennysmyyntiin ryhtyisi kukaan muukaan Lamoriellon paikalla. On tuossa jokunen peli aikaa pudota sen verran, että se on taas järkevin vaihtoehto takarajalla.
Urheiluromanttikona kuitenkin muistaa noita muiden tuhkimotarinoita, joita ylläkin mainittu ja Isles-historiassakin on fanien yhä muistelemia playoffeihin liittyviä hetkiä ilman mestaruutta tai edes finaaleja, kuten 1993 Penguins-sarja runkosarjan ylivoimaista ykköstä vastaan ja jopa 2007 runkosarjan viimeinen peli, jossa kolmosvahti Wade Dubielewicz torjui rankkarin, minkä ansiosta Islanders pääsi pudotuspeleihin vain hävitäkseen 4-1 Buffalolle. Nämä ovat kuitenkin hetkiä, jotka urheilussa sykähdyttävät ja niitä odottaa verrattuna helmikuusta alkaen draft-listausten kahlaamiseen ja jonkun kasvuiässä olevan poikasen fysiikan arvioimiseen.
Verrokkina NBA, jossa tuntuu, että viimeisen pleijaripaikan sijaan kovempi taisto käydään koko liigan viimeisistä sijoista kun alemman keskikastin jengit räjäyttävät itsensä atomeiksi jo hyvissä ajoin ja keskittyvät surkeuteen.
Islandersin veteraaneista ainoastaan Nelsonista saa jotain kunnon rakennuspalikoita ehkä, ellei markkina-arvoon vaikuta se, että muistaakseni Friedman mainitsi NHL:n huonoimmin varjellun salaisuuden olevan, että mies suuntaa kotiseudulleen Minnesotaan, jolloin hän olisi puhdas rental muille. Leetä nyt tuskin edes kaupitellaan. Veteraanien osalta tietääkseni lähes kautta linjan organisaatiot pyrkivät kunnioittamaan pitkiä soppareita, johon pelaaja on aikoinaan suostunut ja houkuteltu juuri vakauden takaamiseksi ja vasta viimeisillä jaloilla yhteisymmärryksessä päästetään johonkin "contenderiin" jahtaamaan unelmaansa, jos kysyntää on. Pageau ja Palmieri ovat ihan käyttökelpoisia pelaajia yhä ja heistä jotain loppupään kakkos-kolmoskiekan varausvuoroa kai voisi saada ja sitä kautta hieman täytettä prospektiosastolle, mutta tosiaan kunnon jälleenrakentamiseen pitää vähintään yksi top5-varaus tankata, mutta ilman ihmeellistä arpaonnea sitä ei tänä vuonna enää saavuteta.
Eiköhän Nelson tuolla vielä vedä itsensä klesaksi turnauksen mittaan, niin jäävät sekä pleijari- että kauppahaaveet kertaheitolla...