Onhan se niin, että edes mitään ennennäkemätöntä tasonnousua ei tarvittaisi, vaan pelkästään yhdistämällä keskenään DeBruskin tulokaskauden yritys ja myöhempien vuosien osaaminen tulisi jo todella hyvä pelaaja. Ei kovin älykäs ja tietty kardinaalimokien vaara, mutta tehokas, liikkuva ja veemäinenkin. Vaikka itselleni olisi kelvannut jo pari vuotta että kaveri viskataan rosterista hevon kuuseen, niin perusteet oli breikkaukseen uskoa jos ilmeisesti Jaken mielenterveyskin on taas paremmalla tolalla.
Vähän tuossa jo viittasinkin, mutta DeBruskin urakehitys pähkinänkuoressa:
- tulokkaana breikkasi Bruinsiin ehtymättömällä moottorilla 110 lasissa painavana nopeana, kädellisenä ja usein fyysisenäkin energiapelaajana
- vaikka kokonaistaso ja etenkään näkemys pelinrakentamiseen ei ollut ihan top6-osastoa, Bruinsin silloisten laituripuutteiden vuoksi lahjoitettiin paikka huippusentteri Krejcin vierellä, jolloin piste- ja maalipotentiaali on taitavasti maalin läheltä viimeistelevänä pelaajana hyvä. Toisaalta tuolloin ansaitsi sen paikan siksikin, koska paiski kovaa hommia
- toisella kaudella Krejcin rinnalla 27 maalia, valtaosa kolmen metrin säteeltä maalista. Fyysisen pelin ja taklausmäärien jatkuva lasku alkoi jo tällä kaudella, mutta ei aiheuttanut vielä huolta kokonaiseffortin ollessa muuten kelpo tasoa
- kaudella 19-20 tapahtuu jotain, minkä osa panee merkille vasta seuraavina vuosina (koska ko. kaudella syntyy ketjun satumaisen viimeistelytuurin ja Krejcin ansiosta vielä 35 pinnaa 65 peliin, mikä pelkästään pistepörssiä lukemalla vaikuttaisi ok kaudelta): Jake keksii olevansa sniper, ja yrittää viimeistellä lähinnä ranteella kaukaa, vaikka tuo edeltävä 27 maalin kausi tosiaan syntyi aivan toisin avuin, eikä DeBruskin sinänsä hyvä rannekuti ole uralla juuri uponnut (muuta kuin joskus rankkarikisoissa). Samalla energisyys, fyysisyys ja moottori jäävät pelistä aivan täysin pois, ja jatkuva liike vaihtuu seisoskeluun ja leppoisaan haahuiluun, ellei nyt ole suunnilleen läpiajo tyrkyllä. Maalille ei enää mennä
- jos edelliskausi tuli vielä jollain lailla suoritettua lähinnä puhtaasti tehopisteiden pohjalta, niin viime kaudella pelissä ei ollut enää mitään hyvää. Pelaaminen on samaa kuraa kuin viimeksi, mutta nyt tulokset taululla ovat sen mukaisia. Samalla yritys menee jo railakkaasti miinusmerkkiseksi, kun mainittu seisoskelu saa kaverikseen toistuvan periksi antamisen ja selän suoristumisen jopa kesken selkeiden ratkaisupaikkojen (hyökkäys- ja puolustuspäässä). Kaksinkamppailuja on hävitty ennenkin, mutta nyt niitä ei edes yritetä voittaa tai niihin ei ylipäätään hakeuduta edes. Jos aiemmin oli toiveissa löytää Krejcille ja JDB:lle toimiva oikea laituri, niin nyt tulee välttämättömäksi JDB:n upgrade -> Hall sisään, ja yhtäkkiä kausikorttia huippumiehen rinnalle ei enää olekaan
- tällä kaudella kokonaisyritteliäisyys ei ole yhtä heikkoa kuin kahdella edellisellä kaudella, mutta kun tehoja ei synny, energiaa tai fyysisyyttä ei kentälle tuoda, ja pelikäsitys ja puolustuspelaaminen ovat edelleen selvästi miinusmerkkisiä, niin mitä tuosta sitten jää käteen?
Tässä on nyt kyseessä nuori pelaaja, joka on saanut urallaan lahjaksi paljon peliaikaa ja pääosin huippusentterin rinnalla. On ollut jaksoja, joissa olisi ansainnut penkityksen joko tehottomuuden, yrityksen puutteen, räikeiden virheiden tai näiden yhdistelmän vuoksi, mutta pitkälle viime kautta asti JDB:tä käsiteltiin syystä tai toisesta silkkihansikkain (ja tälläkin kaudella oli ainakin yksi peli, jossa oli läpipaska ja kruunasi homman lahjoittamalla vastustajalle pelin ratkaisseet kaksi maalia identtisillä F-junnutason puolustuslöysäilyillä - itse olisin laittanut poppareille jo sen jälkeen). Välittömästi, kun valmennus ja organisaatio viime kaudella muutaman kerran kohtelivat pelaajaa siten, kuin tämä omilla tekemisillään olisi ansainnut jo pitkään, alkoi oirehdinta, josta nyt sitten viimeisimpänä esimerkkinä tämä oikeutetusta penkityksestä seurannut treidivaatimus.
DeBruskin aiempi menestys perustui täysin korkeaan energiaan ja hyökkäyspelaamiseen maalin edessä. Nykyinen DeBrusk on energisyydeltään yksi NHL:n isoimpia lusmuilijoita, eikä mene maalille juuri koskaan (tekee muuten yleensä maalin jos sattuu sinne eksymään, mutta ei tunnu hahmottavan syy-yhteyttä). Kyvyt ja ominaisuudet ovat olemassa, mutta pelaaja kieltäytyy niitä käyttämästä. Vaikea ymmärtää, miten valmennus on tuota noinkin pitkään jaksanut katsella kaikesta potentiaalista huolimatta.
