NHL:ssä on tietyt lainalaisuudet ja niiden mukaan eletään. Sarjasta on rakentunut sellainen kun se on, ja sellaisenaan se tarjoaa jääkiekkoilijalle ihan uskomattoman elämäntavan ja alustan satumaisiin ansioihin sekä etuoikeutettuun elämään. Voit neppailla 17-vuotiaana räntäsateessa härmässä ulkojäällä, ja vuoden päästä nostaa satojatuhansia pankkia ja samalla asua todennäköisesti eloisassa Pohjois-Amerikan kaupungissa. Vaihtokauppana sitten pitää kunnioittaa draft-systeemiä (joka muuten toimii, 2000-luvulla 12 eri mestaria) olla valmiina muuttamaan jonnekin päin - vaikka ei heti tekisi mieli. Pelaajat nimenomaan ovat numeroita excelissä ja fiksuimmat tämän sisäistääkin. Jos ei tämä kelpaa, niin voihan sitä vaikka mennä töihin. Tämä ottamatta mitään pois hienoilta lahjakkuuksilta ja kovaa treeniä tehneiltä.Jotenkin on kyllä todella vaikea nähdä maailman menevän tällaisten "ennakkotapausten" suuntaan, missä seurat korostetusti pitäisivät pelaajiaan vain omaisuutena, joita voi kohdella miten lystää siihen asti, että näistä tulee vapaita agentteja. Ja en kyllä usko vähääkään, että noin tapahtuisi. Enemmänkin kuulostaa joltain virtuaalimanageroinnilta, missä pelaajat on vaan numeroita Excellissä eivätkä oikeita ihmisiä.
En ole Columbuksen sisäpiiriläinen joten mitään uutisointia kummempaa käsitystä ei Dubois'n motiiveista ole. Totta kai kyse voi olla ihan vaan diivailusta ja halusta päästä isompiin valoihin. Aivan yhtä uskottavalta ellei uskottavammaltakin kuulostaa, että Dubois ei vaan tule toimeen lähimmän esimiehensä Tortorellan kanssa, joka sivumennen sanoen vaikuttaakin täyskyrvältä äijän käppänältä. Näin korona-aikana voisi hyvin kuvitella tuollaisen huonon henkilökemian kärjistyvän nopeasti lähtöhaluiksi ja vetävän pään jumiin, kun huutoa pitää kuunnella jatkuvasti ja muuta elämää tuon vastapainoksi on varsin rajoitetusti.
Dubois voisi hoitaa tilanteen tyylikkäästi ja kaikesta huolimatta painaa pää märkänä joka vaihdon. Voisi vielä kehittyäkin samalla. Valittu linja on harvalle pidemmän päälle toiminut.