Syväjäässähän tuo Rantanen on ollut kaksi ensimmäistä peliä, ei voi mitään. En tiedä käykö enää edes jet lag selitykseksi, eipä tuo kai viikkoja suoritukseen vaikuta.
Mikolla on suuria ongelmia suuren kaukalon rytmiin ja Suomen joukkueen pelitapaan sisään pääsemisessä. Ensimmäinen huomattava asia on ollut, että liike on ollut todella vähissä parissa ensimmäisessä pelissä. Toki Rantanen on hiukan AHL:n myötä pelityyliään muuttanut, ja ollut siellä kauden aikana enemmän kiekollinen syöttökone ja jakanut paikkoja ketjukavereille, kun Euroopassa oli vielä enemmän suoraviivainen ja röyhkeä maalia kohti pyrkivä target-pelaaja. Tällä hetkellä WJC:ssä kun yhteispeli kiekolla ketjukavereiden kanssa ei kulje pätkääkään, niin ei noista syöttötaidoistakaan ole apua. Ketjumuutokset ehkä auttoivat hiukan, mutta ensimmäisissä peleissä ykköskentän peli on ollut sitä, että yksi kuljettaa kiekkoa ja muut seuraavat katseella.
Toinen merkittävä ongelma on, että Rantanen on suunnilleen ainoa Suomen joukkueen pelaaja, joka ei ole hyvin sisällä Jalosen pelitavassa. Tämä näkyy etenkin hyökkäykseenlähdöissä. Rantanen karkaa toistuvasti jonnekin vastustajan siniselle, jossa sitten lopulta odottelee paikallaan seisoen kiekkoa jos muu kenttä pelivälineen kanssa sinne asti pääsee. Kun tuo Ahon kakkosketju on pelannut liki täydellistä Jaloslaista jääkiekkoa ja saanut valtavan määrän paikkoja suorista rintamahyökkäyksistä, niin ykkösellä tämä ei ole kahdessa ensimmäisessä pelissä onnistunut varmaan kertaakaan. Suurin syyllinen tähän on Rantanen, ikävä kyllä.
Rantanen ei ole lähellekään niin huono miltä on kahdessa ensimmäisessä Suomen ottelussa näyttänyt. Helppoa tasonnosto kesken turnauksen ei kuitenkaan ole. Valmennukselta tarvittaisiin pelaajalle tukea sekä pelitavan suhteen että henkisesti. Toivottavasti mies seuraavassa ottelussa keskittyy nöyrästi työntekoon ja Suomen pelitavan toteuttamiseen, ja unohtaa kaikki odotukset, tähtipelaajan statuksen ja liiat pelilliset hienoudet. Rantasen liike kyllä riittää näissä karkeloissa jos vain paikat ja pää ovat kunnossa. Luisteluvoimahan on viime vuodesta vain parantunut mikä näkyi etenkin ensimmäisissä NHL-otteluissa (parin pakin välistä karkuun polkaiseminen). Seisoskellessa sekään ominaisuus ei vain varsinaisesti tule esiin.
Mun mielestä Suomella on muutenkin kasassa ryhmä, joka saattaa ihan yhtä hyvin flopata puolivälierävaiheessa tai voittaa koko roskan. Kaikki ainekset mestaruuteen asti ovat koossa, mutta myös kosolti vaaran merkkejä. Jos Jalonen saa jotenkin ykkösen, maalivahdit ja viisikkopuollustuksen pelaamaan materiaali huomioiden parhaalla mahdollisella tasolla, niin en tiedä kuka Suomen pysäyttäisi. Toisaalta jos homma on Venäjä-pelin jälkipuoliskon kaltaista tekemistä, niin noutaja tulee puolivälierissä.