Olen eri mieltä Jortikan näytöistä ennen ensimmäistä vuotta TPS:ssa, saanhan olla? Ja kovia ne eivät missään nimessä olleet.
Jortikan ura päävalmentajana ennen TPS:ää oli ulkomuistista seuraava: Kärpissä B-nuorten SM-hopeaa ja A-nuorten SM-kultaa. HPK:ssa liiganousu. Nuorten maajoukkueessa MM-kultaa. Tähän päälle kakkosvalmentajuus Calgaryn olympiahopeajoukkueessa. Käytännössä siis onnistumisia kaikissa hoidetuissa tehtävissä ennen kuin sai liigajoukkueen avaimet kouraan.
Vaikea keksiä, miten kenelläkään voisi ennen ensimmäistä liigatason päävalmentajapestiä olla paremmat meriitit kuin oman sarjan voittaminen sekä vanhimmissa junioreissa että miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla - ja siinä sivussa nuorten maajoukkueen luotsaaminen ensimmäistä kertaa maailman parhaaksi. Jos nuo eivät jonkun mielestä ole "missään nimessä kovia näyttöjä", niin siihen ei voi vastata kuin että jokaisella on tosiaan oikeus mielipiteeseensä. Ja jatkaa samaan hengenvetoon, että tällaiset näkemykset ovat niin eri planeetalta omieni kanssa, että enempi keskustelu aiheesta lienee hedelmätöntä. Sinänsä hyvin tavallinen tilanne nykypäivän sosiaalisessa mediassa, ei siinä mitään.
Ja ne jotka tuntevat nuorten kisojen tai HPK:n sillloisten tilanteiden historian, ymmärtänevät yskän.
Samanlaisia löysiä heittoja on kuultu riittämiin myös Jortikan myöhemmistä vuosista. Että ne jengit olisi kuka tahansa valmentanut mestareiksi jne. Jostain syystä vain kukaan ennen Jortikkaa tai hänen jälkeensä ei ole Tepsissä tehnyt samanlaista saldoa, vaikka kovia jengejä on kyllä ollut käytössään muillakin koutseilla.
Kaskiseen ei hirveästi huvittaisi ottaa kantaa kun hänen mahdollinen valintansa Selinin seuraajaksi on vasta huhuasteella. Todettakoon kuitenkin, että omissa silmissäni potentiaalisena ongelmana Kaskisen osalta ei ole valmentajakokemuksen vaan relevantin päävalmentajakokemuksen puute. Pitää paikkansa, että Kaskisella on enemmän valmennusvuosia takanaan kuin Jortikalla 1988. Niin oli Hantta Virrallakin kun hän ryhtyi TPS:n pääkäskijäksi. Ja kyseinen seuraikonimme on myös malliesimerkki siitä, että apuvalmentajan ja päävalmentajan tehtävät ovat kaksi eri maailmaa. Ensiksi mainittujen hoitaminen kunnialla ei vielä osoita riittävää kyvykkyttä viimeksi mainittuihin, vaikka toki arvokasta kokemusta onkin.
Jos Kaskisella olisi Jortikan valmennusuran alkuaikojen tapaan useamman vuoden kokemus päävalmentamisesta junnusarjoissa ja divarissa, suhtautuisin hänen mahdolliseen valintaansa huomattavasti luottavaisemmin. Nykyisillä näytöillä itselleni on kuitenkin täysin arvoitus, onko Kaskisella kykyjä toimia päävalmentajana tällä tasolla. Ehkä on, ehkä ei, katsellaan lähempänä jos asia realisoituu. Ketään en ole tyrmännyt etukäteen ja tässä vaiheessa riittää hyvin sen hämmästely, miksei Selinin optiovuotta haluttu seurajohdon toimesta käyttää. Ehkä taustalta paljastuu myöhemmin jokin nerokas master plan, mutta juuri tällä hetkellä, tämänhetkisillä tiedoilla, ratkaisu vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Varmaan näyttäisi myös silloin, jos huhutulla seuraajalla olisi samanlainen CV kuin Jortikalla 1988, ei siinä mitään.
Lisättäköön vielä, että Kaskisen tähänastinen valmennusura ei missään tapauksessa ole merkityksetön. Riippumatta siitä, saako hän ensi kaudella TPS:n liigajoukkueen johdettavakseen ja onnistuuko hän tässä mahdollisessa pestissä, uskoisin hänen valmennusuransa jatkuvan vielä useita vuosia. Viime vuosina Tepsin penkin takana on nähty aivan liikaa tyyppejä, jotka eivät koskaan tule saamaan liigatason valmennustehtäviä Turun ulkopuolelta. Kaskinen ei todistetusti kuulu tähän sakkiin.