Lauantaina tuli käytyä Hakametsässä väijymässä Ilveksen, HIFK:n, Tapparan ja tietenkin palloseuran kesän kunto, joten pari sanaa tästä ja TPS:n tilanteesta.
Tapparaa vastaan oltiin tosiaan täysin telineissä ensimmäiset 20min, hallittiin melko suvereenisti seuraavaa erää ja mielestäni viimeisessäkin oltiin hienokseltaan niskan päällä. Pelillisesti melko hyvä suoritus, vastassa oli kuitenkin hallitseva mestari likipitäen ykkösmiehistöllään. Pelaaminenkin tuntui kiinnostavan Tapparaa paljon enemmän kuin esim. HIFK:ta (Aaltonen) aiemmassa pelissä. Myös TPS:n ilme oli oikein hyvä, niin kuin nuorelta ja pelipaikoistaan taistelevalta porukalta sopiikin odottaa.
TPS pelasi joukkueena paljon paremmin kuin vuosi sitten vastaavassa turnauksessa. Puolustettiin melko organisoidusti, tietysti yksilökohtaista höntyilyäkin oli nuorella joukkueella nähtävissä. Hyökkääminenkin oli jossain määrin organisoidumpaa (siis verrattuna viime vuoden Tampere-cupiin, ei liigaan), pois lukien ensimmäinen erä jossa nyt tuntui unohtuneen kaikki jääkiekon perusteet syöttämisestä ja syötön vastaanottamisesta alkaen. Edelleen on kuitenkin tekemistä mm. avauspelin organisoimisen kanssa. Esim. Ilvekseltä ja Tapparalta löytyi jo tähänkin turnaukseen ennalta harjoiteltu tapa viedä kiekko ylivoimalla hyökkäysalueelle. Se on ihan ymmärrettävää, että TPS:ltä ei tällä miehityksellä sitä löytynyt, mutta kauden alkaessa olisi syytä löytyä. Viime kaudella en ollut aina varma, olivatko nuo ylivoimahaut harjoiteltuja.
Mielenkiintoisin seurattava asia tässä vaiheessa harjoituskautta olivat tietysti yksilöt. Tappara pelissä positiivisessa valossa mieleen jäivät ainakin Setänen, Keskitalo, Taavitsainen, Karvonen, Lindsten ja osin Thorell. Ylimääräisenä huomautuksena Virtasen liikkuminen vaikutti viime kaudet huomioiden suhteellisen hyvältä. Setänen oli maalilla hyvä ja varma, ja ainoalle maalille ei voinut mitään. Lisäksi käytti ääntä ja ohjasi nuoren puolustuksen peliä (mm. aikaa/rauha -huutoja kuului usein, toki aitiostakin). Keskitalo hoiti puolustusvelvoitteensa ja malttoi lisäksi pysyä kiekossa tiukoissakin tilanteissa kuitenkaan sortumatta suurempiin virheisiin. Vaikutti saaneen itseluottamusta ja varmuutta otteisiinsa. Lindsten liikkui totutun hyvin ja pärjäsi myös fyysisesti yllättävän hyvin, rutiini miesten peleistä paistoi läpi. Samoin Taavitsainen oli mun silmään fyysisesti yllättävän valmis, ja oli kuitenkin tuossa hyökkäyskalustossa sieltä kiekkovarmimmasta päästä. Karvosen luistelu vaikutti menneen eteenpäin, ja mies pelaa minusta ottelusta toiseen ikä huomioiden erittäin kypsästi ja fiksusti. Väläytteli pariin otteeseen myös hyökkäyspäässä, mutta laadukas laukaus tai se viimeinen syöttö jäivät uupumaan. Yleiskuvassa Thorell nyt ei varsinaisesti massasta päässyt erottumaan vaan oli samanlainen liukasliikkeinen väkkärä kuin suuri osa muustakin päivän rosterissa olleesta hyökkäyskalustosta. Tarkemmin seurattuna Thorellin hyvät kiekolliset perustaidot ja uskallus pysyä kiekossa ahtaammissakin paikoissa pistivät kuitenkin silmään.
Yhden pelin otannalla lieviä pettymyksiä olivat Virta, Eronen ja Kojo. Myös mm. Nieminen oli hyvin näkymätön, jälkeenpäin jäin miettimään että kuinkahan paljon edes pelasi. Virta oli ehkä lievä pettymys siksi, että etukäteen odotin häneltä selvää kehitystä suhteessa viime kauteen ja ensimmäisiä näyttöjä siitä, että voisi olla jopa tulevan kauden joukkueen kolmossentteri. On kuitenkin minusta edelleen liian köykäinen puolustuspäässä ja kaksinkamppailuissa, mukaan luettuna aloitukset. Myös Eronen oli jalalla jotenkin yllättävän jähmeä, liekö sitten kovan treenaamisen aiheuttamaa tukkoisuutta. Myöskään Kojo ei vakuuttanut. Fysiikka kyllä riittäisi luotettavan peruspakin rooliin, mutta kiekollisen pelin ja sijoittumisen suhteen pitäisi edelleen pystyä parempaan. Taitorajoitteiden takia Kojon tulisi sijoittua fiksusti ja tehdä kiekon kanssa oikeita, helppoja ratkaisuja, ja näissä ei ainakaan lauantaina onnistunut.
Paljonhan tuossa lauantain ryhmässä on potentiaalia, ja peli-ilme ja asenne näyttivät oikein lupaavilta. Kun tuohon ryhmään istutetaan pari kentällistä rutinoituneempaa kaartia, niin kasassa on melko mielenkiintoinen yhdistelmä. Valmennuksen onnistuessa ja loukkaantumisilta vältyttäessä hyväkin menestys on mahdollista. Sentteriosasto on lukuisista vaihtoehdoista huolimatta ohuehko, mutta mikäli ihme tapahtuu ja Perrin sekä Kumeliauskas pysyvät ehjinä, en usko homman tähänkään kaatuvan. Uskon Karvosen olevan hyvä perusvaihtoehto kolmosen keskelle, jos ei sitten joku muu junioriosastolta yllätä ja lyö todella läpi.
Yhteenvetona pohja on minusta paljon vakaammalla pohjalla kuin vuosi sitten, pitkälti valmiimpien junnujen ja pelitavan johdosta.