Näin Latvia-fanina minulle on jäänyt toki mieleen Skrastins ja Fanduls. Olin tosin todella nuori Fandulsin aikaan, joten muistan hänet paremmin Ässistä ja Kulta-Curren vetämästä maajoukkueesta. Tuo aika oli kuitenkin hienoa, kun sarjassa oli väri eksoottisten kaverien voimin. On ikävää että sarjan maksukyky on nykyään laskenut niin paljon. TPS on viimeisiä joukkueita joissa voitaisiin nähdä hyvien pikkumaiden maajoukkuepelaajia. Ennen heitä pelasi myös Porissa, Lahdessa jne. Esimerkiksi Latvian alempien kenttien hyvät pelaajat menevät nykyään Tshekkiin tai Saksaan jos haluavat vastuuta KHL:n jämäminuuttien sijaan.
Viime vuosista mieleen on jäänyt noita kovia kanukkeja. Willsie oli odotetun hyvä kuten myös Sexton. Pare oli minulle oudompi nimi, mutta hänkin jahtaa Gagarin Cupia ihan tosissaan tänä vuonna. Sextonin ja Paren pelaamista oli suht tuskaista katsoa aikanaan, kun he joutuivat taistelemaan Suomen mailaviidakkoa vastaan. Pitää muistaa että he olivat pelanneet jo hetken nollatoleranssilla jenkeissä. Ei ole ihme että turhautumista oli nähtävissä kun vastustaja pystyi yht’äkkiä estämään kiekottomia täysin surutta ja kiekollista hakattiin mailalla kunnon 90-luvun malliin. Olisi ollut hauska nähdä mihin he olisivat pystyneet jos olisivat saaneet pelata nykylätkää. Lockesta ei olisi koskaan tullut tähteä hitauden takia, mutta hänkin kärsi linjasta. Taitopelaajat hyötyisivät paljon jos he saisivat sen pienen hetken lisää aikaa eikä Dufvailu menisi läpi vaihdosta toiseen. Voidaan myös miettiä olisiko tänne helpompi hankkia pelaajia, jos tuomarilinja olisi muiden sarjojen mukainen. En tiedä mitä tarinoita nämä Sextonit ja vastaavat kertovat kavereilleen, mutta en ihmettelisi jos sarjan maine laskee kun mitään ei tapahdu pitkälläkään aikajänteellä.
Jos muistellaan pettymyksiä, niin jo mainittujen ohella yksi mieleenpainuva hetki koettiin Kuopiossa syksyllä 1997. Isäni vei minut toiseen Tepsiin matsiin koskaan, ja TPSn maalilla aloitti NHL-veskari Darrin Madeley. Muistin Madeleyn Super Nintendon NHL-95 Senatorsin kakkosvahtina, joten hänen piti olla pikkupojan mielestä varma supertähti kun NHL oli tuolloin suuri, mahtava ja tuntematon. Kun vastassa oli vielä piskuinen KalPa, niin pidin nollapeliä täysin varmana. En tajunnut että Ottawa oli tuolloin surkea laajennusjengi, ja monen NHL-status olikin hyvin kyseenlainen. Siihen oli syynsä, miksi lähes koko joukkue oli arvoitu tasolle 40/100.
Pienen pojan illuusio mureni aika nopeasti kun Madeley imuroi isäntien ensimäisen laukauksen siniviivan takaa. Toinen maali syntyi muutaman minuutin päästä, jonka jälkeen taisikin olla Kimmo Lecklinin vuoro hoitaa kiekkojen pysäyttäminen. Onneksi Tepsi hoiteli matsin Rintasten ja Elorantojen johdolla jotain luokkaa 2/3-5. Yleensä niin leppoisat savolaiset alkoivat olemaan ilkeitä seurueelleni kun heidän karsintaa kohti valuva joukkue oli kerrankin johdossa. Se olisikin ollut kova paikka pikkupojalle poistua hallista tappio niskassa.
Tuo kausi oli se outo jolloin Tepsillä ei ollut maajoukkuetason vahtia toisin kuin kaikilla muilla kausilla 95-2002. Madeley ei pelastanut vaan lähti vähin äänin takaisin farmeihin. Lopulta jouduttiin lähtemään playoffeihin JAN LUNDELLilla, ja se päättyi odotettuakin heikommin. Kouluun meneminen on ollut harvoin niin vaikeaa kun tuota tippumista seuranneena koulupäivänä. Vittuilun määrä oli armoton. Onneksi Jortikka teki paluun seuraavaksi kaudeksi ja osat vaihtuivat. Siitä oli myös apua että Jokerit onnistui tippumaan seuraavina vuosina sellaisilla divarijengeille kuin SaiPa ja Kärpät. Silloin sai antaa takaisin niille Jokerit-faneille jotka räkyttivät 2kk putkeen siitä kuinka kukaan ei voi hävitä Kiekko-Espoolle 3 kertaa..
