En tiedä. Jotenkin tuosta joukkueesta huokuu päättämättömyys ja itseluottamuksen puute juuri silloin kun pitäs olla tyly. Enkä tiedä onko edes pelkkä virekysymys vai onko pelaajatyypeissä vain liian vähän alfa-örrimörrejä.
Ujous näkyy varsinkin otteluiden lopuissa ja ylivoimilla. Vaikka tänään saatiin jonkinlaista pyöritystä, niin kyllä kiekko elää koko ajan liikaa lavassa. Perustekemistä ei millään saada ensin jämäköitettyä ja sitten nopeutettua vaikka olisi viisi minuuttia ylivoima-aikaa sitä rauhassa hakea. Peli näyttää koko ajan siltä, että seuraava syöttö jää luistimiin tai livahtaa keskialueen puolelle. Sama pätee johtoasemassa oman pään jämäköittämisessä, purkukiekoissa ja pelin yksinkertaistamisen epäonnistumisessa.
Pärssinen ja Eronen oireilevat samasta asiasta eri tavoin. Ylivoimalla, vaikka Pärällä onkin kykyä vetäistä bobiorrit, niin tällä hetkellä neljä jätkää katsoo että vetääkö meidän Juuso ilmaveivit suoraan giganttibaariin vai mitäköhän vittua se meinaa. Kissa on paskanjäykkänä viivalla valmiina painamaan pleksiin, ohi tai jatkamaan hitaalla siirrolla toiseen laitaan, mikään vaihtoehto ei juuri edistä maalintekoa. Molemmeat kaipaisivat selkeää, sovittua, yksinkertaista sapluunaa johon tukeutua, tosin ihan eri syistä. Pärän seksikäs flow rakentuu sen päälle, Kissasta taas ei muutoin näytä olevan oikein mitään hyötyä.
Mites Usheinit katoaa kuvasta aina dominantin ekan erän jälkeen. Onko jätkillä huono kondis vai muistutetaanko niitä erätauolla pelaamaan kulmiin? Ja, silloin kun meillä kulki parhaiten, Slovakian ihmepoika, Intonen ja Stenu muodostivat toimivan kolmikon, josta esim Steenbergenin nousu alkoi. Löisin saman kasaan nytkin.
Uutta suoleen, tästä noustaan vielä.