Hieman jäänyt itseltä viime aikoina väliin TPS:n otteluita johtuen minun mielestäni astetta kevyemmistä vastustajista, mutta eilen pääsin television äärelle ihastelemaan joukkueen otteita.
Maalivahti on kuin muuri ja sen mitä eilen Alkion höpinöistä ymmärsin, myös Rämö on päässyt oivasti sisään. Kun veskariosasto on kuosissa, se antaa rohkeutta pelata ja tuo paistaa tällä haavaa Palloseuran tekemisestä. Joukkue on tasapainossa ja roolit istuvat pelaajille kuin kasvomaski partani poskeen. Olen iloinen ja onnellinen, että TPS on ottanut paikkansa Liigan kärkikastista.
Nostan erikoistilannepelaamisen esille. Edellispäivänä Sport oli pelannut huonoa 5-3 -ylivoimaa ja eilen Ilves ei saanut oikein edes tilanteita luoduksi ylivoimillaan. Vastustajan heikkoutta vai TPS:n erinomaisuutta? TPS käy omissa alivoimalla herkeämättä kiekolliseen kiinni ja paine on apuineen kuin oppikirjasta - kerta toisensa jälkeen. Kauas olemme patikoineet niistä Hannu Virran visioista ja passiivineliöstä, jossa sormi suussa uskottiin prosentteihin, että ei vastustaja tee, kun pidän itseni kiltisti pelinpuolella. Touhussa on nyt järkeä ja uskallusta ja pidän näkemästäni.
Ruslan Iskhakov on velikulta, jonka toivoisin saapuvan uniini, mutta ei hän yrityksistäni huolimatta tule. Siinä on taiteellinen pelaaja minun makuuni. TPS:lle on nostettava hattua siitä työstä, jota tämän pelaajan eteen on tehty. Syksyiset popcorn-osastolla vietetyt matsit ovat muisto vain ja Ruslanin olemuksesta sekä peliasennosta jo aistii, että nyt on isku päällä. Olisin itse istuttanut jo syksyllä Iskhakovin Kestnerin vierelle ja minkä virheen olisinkaan tehnyt. Onneksi Palloseuran edustusjoukkuetta johdetaan nyt tervehenkisesti ja älykkäästi. Hienoa duunia, hei.
TPS-faneille terveisiä, että nauttikaa nyt, prkl!