Johtuuko vain omista taikalaseista vai olisko niin, jos unohdetaan pelikirjasössötys, että osittain loppukauden horisontaalinen kehityskäyrä johtuu meidän rungon yksilökeskeisyydestä?
Paju, kessu, isha, nyky-nurmi, tuloskenttien pelaajien tekeminen on typistynyt yksinyrittämiseen ja pakottamiseen? Onko meidän coren dnassa vähemmän niitä pelillisiä ominaisuuksia, joilla kaverista tehdään parempi ja joilla luodaan ketjuihin synergioita? Onko meidän jätkillä kenties keskinkertaiset tietokoneet?
Nurmi-pärä-paju oli vielä viime kaudella ajoittain toisiaan ruokkiva dynamo, mutta nyt kukin työntää löysää vuorollaan ja oikeastaan jo heti kauden alusta homma meni väkinäiseksi. Tämä oli se kausi, kun näiden yksilöiden piti näyttää nextiä leveliä ja nyt ollaan ehkä siinä mindsetissä kiinni (vrt paju ja vika pelsumatsi). Ei ehkä ihan odotuksiin lähtenytkään ja nyt todistellaan vaihto kerrallaan.
Jollain tulosketjujen lukko pitäisi aukaista tai nämä semit menee ohi. Kattokaa hei stadissa vaikka videolta viime kauden viimeisten minuuttien tasoituksia (paju), miten kiekosta porukalla tapeltiin ja teitte yhdessä tulosta. Semmosta huomenna, pliis, kiitti.
