Kun Pajuniemi loukkaantui Lukko-ottelun avauserässä, hänen tilalleen ykköseen nostettiin Lauri Korpikoski, joka raatoi kyseisen ottelun pelaten kahdessa ketjussa. Korpikoski onnistui ottelussa hyvin, mutta itse olisin lähtenyt rakentamaan ketjuja tämän jälkeen erilaiseen muotoon. Raipe piti Nurmi-Pärssinen-Korpikoski -ketjun kasassa ja se on onnistunut mielestäni yli odotusten. Pitkälti Lauri Korpikosken vahvuuden, liikkeen ja kokonaisvaltaisuuden ansiosta. Kysymys kuuluukin, onko joukkueen etu peluuttaa molempia kärkiketjujen voimahyökkääjiksi profiloituneita laitahyökkääjiä samassa ketjussa. Tietynlaisen aseen se luo Raipelle vastustajia vastaan, mutta olisiko joukkue iskukykyisempi, jos Nurmi ja Korpikoski erotettaisiin toisistaan. Tätä kysymystä ei tosin pitkään tarvinne "fundeerata", sillä Pajuniemen paluu lähestyy ja silloin ykkösen luonne ketjuna muuttuu olennaisesti. Onko se hyvä joukkueelle? Saa nähdä - nyt meillä on vertailupohjaa, mitä kevytjalkainen, mutta voimakas Korpikoski toisi ketjuun.
Evan Weinger ollut toistaiseksi melkoinen riippakivi Iskhakoville. Mitä Ruslan on tehnyt väärin ansaitakseen ketjuunsa moisen laitahyökkääjän? Toisin ajateltuna - mitä Ruslan Iskhakov on tehnyt ansaitakseen itselleen tasaviisikoin pelatessa peliä enemmän edistävän laitahyökkääjän? Näen, että kiekollisia hyökkääjiä ei isketä samaan koriin, joka on todellakin joukkueen parhaaksi. Kiekosta elävät (Pajuniemi, Ortega, Iskhakov) ovat lähtökohtaisesti kaikki eri ketjuissa ja näin luodaan laajennettua uhkaa hyökkäyspelaamiseen. Ketjut ovat tällä kaudella laadukkaasti roolitettu. Ortega-Jasu-Kestner on mallikas haku näillä pelimerkeillä. Roolitus on ketjussa selkeä ja ns. vanhanliiton mukainen. Weingeriin palatakseni, hänelle on tarjolla näillä näytöillä vain rikkovaa roolia. Se pitäisi myydä hänelle mahdollisuutena. Visuaalisesti W on aivan törkeän kaunis pukstaavi - Gatoraden keskiympyrä tuo sen mukavasti esiin. Evanin jatko voisi olla valoisampi, kun hänelle annettaisiin paikka toisen kaksoisveen rinnalta. Kulttipelaajaksi Liigan parhaassa nelosketjussa. Nelosketju on lähes aina jokaisen fanin mielissä omassa joukkueessa täynnä mahtavia, kaikkensa antavia urheilijoita. Weinger voisi parhaimmillaan olla juuri tätä ja herättää samalla Perankin tähän kauteen.
Iskhakovin sentteripelaamisesta on tuotu esille huolestuneisuutta. Kun katsoo TPS:n tämän hetken rosteria, sentteripelaamista merkittävästi auttavia laitahyökkääjiä nousee esiin kaksi, jälleen herrat Nurmi ja Korpikoski. Olisiko Pajuniemen paluun myötä aika kokeilla Korpikoskea Ruslanin ketjussa sellaisena rikkaan miehen Haapasena?
Hyökkäyskalusto on loppujen lopuksi mahtavassa mintissä ja tasapainossa, pyörittelee tätä kokonaisuutta sitten miten tahansa.
Puolustajista en vielä lähde kirjoittamaan samaa. Ville Lajunen ei ole ollut lähellekään oma itsensä. Annetaan aikaa, tulee parantamaan vielä paljon, vaikka tietty hasardialttius hänen ominaisuuksiinsa tulee jatkossa kuulumaankin. Rafkin oli pakeista alkukauden iloisin yllätys. Rafkinin ja Larssonin jättämät lovet ovat melkoiset. Heidän palatessa kiekolla pelaaminen saa nyt nähtyä parempaa tukea.
Hieno, vaikkakin poikkeuksellinen kausi pyörii. Nyt pitää nauttia jokaisesta hetkestä. TPS on tuloksellisesti pelannut ihan mukavasti, mutta näen joukkueessa ainekset vielä paljon, paljon parempaakin.