Niin. Kröhöm. Eikös Jursin aikanakin kunto ollut sellainen, että tammihelmikuussa tahti alkoi kiihtyä, jos vaikka alkukausi olisikin ollut vaisumpi? Viime vuosina trendi on ollut päinvastainen
No 94-95 mestaruuskaudella joo peli loksahti uomiinsa helmikuussa, kun siihen asti oli ollut melko vaisu kausi. Mutta se oli kyllä ainoa kevättä kohti nousujohteinen kausi Jursin aikana. Jursin debyyttikaudella 92-93 kauden kulku muistutti hyvin paljon Jypin mestaruuskautta 08-09. Eli täysin suvereeni syyskausi, mutta keväällä oltiin niin paskoja, että hädin tuskin oltaisi sillä pistetahdilla pudotuspeleihin päästy. Kuitenkin syksyllä hankittu kaula riitti nipin napin runkosarjan voittoon, kuten Jypilläkin 2009, ja sitten pudotuspeleissä homma klaarattiin mestarillisesti.
Seuraavalla kaudella Tepsille ei runkosarjassa haastajia oikein löytynyt, mutta finaaleissa hyydyttiin ensimmäisen voitetun pelin jälkeen yllätystappioon. Sitten tuli tuo toinen mestaruuskausi, ja 95-96 oli aika tasainen kausi alusta loppuun. Tepsihän pelasi sen kauden ihan törkeän nuorella junnujoukkueella, jota ei ihan kärkikahinoihin edes ennakoitu, mutta niin vain roikuttiin koko kausi Jokerien kannassa. Finaaleissa ei kuitenkaan ollut mitään palaa.
96-97 kaudelle joukkuetta vahvistettiin selkeästi ja lähtökohtaisesti piti haastaa Jokerit tasaväkisesti. Kausi etenikin Jokerien kanssa tasatahtiin ja runkosarjan keskinäisissä saatiin ehkä pieni henkinen yliote, kun molemmissa Turun peleissä Jokerit rökitettiin totaalisesti, kun taas Helsingin pelit Jokerit käänsi niukasti itselleen. Runkosarjan voiton kannalta ratkaisevia asetelmia haettiin jälkimmäisessä Turun keskinäisessä pelissä helmikuussa, jossa TPS murskasi Jokerit 6-1. Tässä vaiheessa TPS venytti sarjajohdon neljään pisteeseen, kun runkosarjaa oli jäljellä kahdeksan kierrosta, eli runkosarjan voitto oli melkein yhtä vahvasti omissa näpeissä kuin kakkostila Kaskisen toisella kaudella. Nykyisellä pisteenlaskulla neljän pisteen ero vastaa kuutta pistettä. Tuon hurmosvoiton jälkeen TPS kuitenkin puppeloi runkosarjan voiton käsittämättömästi näpeistään vetämällä koko kauden heikoimman jaksonsa runkosarjan loppuun. Vaikeudet jatkuivat pudotuspeleissä. Puolivälierät aloitettiin kotitappiolla Ässiä vastaan. Toinen peli Porissa saatiin käännettyä vaikeuksien kautta voittoon ja sarja kääntyi sitä myöten Tepsille. Välierissä oltiinkin sitten HPK:n kanssa yllättäen jo täysin sillassa, kun alkuun oltiin ihan vastaantulijoita, mutta sieltäkin vielä noustiin. Finaaleissa ei sitten ollut enää oikein mitään jakoa. Suoraan kolmessa ottelussa tuli kuonoon. Todella paha mahalasku oli tuon kauden loppu.
Jursin viimeinen kausi oli sitten ainoa, kun syksyllä oltiin oikeasti pahoissa vaikeuksissa ja vedettiin peräti seitsemän pelin voitoton putki, kun neljän peräkkäisen tappion perään pelattiin kolme tasapeliä, muun muassa 75-vuotisjuhlaottelun 0-0 nyhjäys tulevaa mestaria Hifkiä vastaan. Nousu alkoi syksyn suvereenin sarjajohtajan Ilveksen kaatamisella ja marraskuussa oltiin jo sarjan kovakuntoisin joukkue. Keväällä kuitenkin kausi päättyi kaikkien aikojen pahimpaan sulamiseen puolivälierissä Kiekko-Espoota vastaan.
Jursin aikaanhan oltiin pääsääntöisesti todella kovassa iskussa kauden alussa, koska tuskin mikään muu joukkue hioi peliä samalla pieteetillä jo kesällä. Esimerkiksi kesällä 1992 TPS pelasi melkein 30 harjoitusottelua ennen runkosarjan alkua. Nykyäänhän tuo ei olisi läheskään edes mahdollista, kun on kaikenlaisia rajoituksia siitä, milloin pelaajien pitää saada pitää kesälomaa, milloin jääharjoitukset saa aloittaa jne, joiden takia ensimmäiset harkkapelit pelataan pari viikkoa myöhemmin. Kun runkosarjan pituus oli tuolloin 48 ottelua, niin yli kolmasosa kaudesta oli periaatteessa jo pelattu, kun sarja alkoi. Ei ihme, että TPS oli sillä kaudella täysin ylivoimainen syksyllä.
Toki täytyy sanoa, että Helmisen lehdistötilaisuuksista tulee Jursi mieleen. Molemmat toteavat samalla kursailemattomalla nöyryydellä "pojat pelasivat hyvin"