Mihin asioihin tässä yksilövalmennuksessa keskitytään, jos noissa kaikissa mainitsemissasi jäädään jälkeen?
Joukkueita verrattaessa Tepsin paras kymmenys on hyvinkin vertailukelpoinen kärkiryhmiin verrattuna. Siellä erot tulevat lähinnä joukkuepelin kehittyneisyydestä. Suurimmat erot ovat kärkiyksilöiden takana: Tepsin pelurit jäävät selkeästi jälkeen verrokeista. Kärkiryhmien "kakkostason" pelaajat ovat yksilöinä paljon lähempänä kärkikymmenystä, kuin Tepsin vastaavat. yhdistettynä joukkuepeliin tämä näkyy rujosti tulostaululla. Parhaat jengit ovat tasaisempia.
Mistä erot syntyvät:
- kärkiryhmät ovat harjoitelleet tiiviissä nipussa jo kauan, kun taas Tepsillä harjoittelee useita peliryhmiä yhdessä. Kilpailuasetelma ja kokemukset ovat eri tasolla, ja siten myös yksilöt kehittyvät eri tavoin
- evoluutio ohjaa fyysisesti suurempia kavereita kärkiryhmiin, ja junnuiässä pärjää vielä suuremmalla luontaisella koolla
- onko kärkiryhmien pelureilla parempi harjoittelumotivaatio?
- Tepsissä voit harrastaa myös muita lajeja pidempään, eikä se poissulje jääkiekkoa
- pelaajien kehityskaaret ovat eri vaiheissa; oleellista on kokonaispotentiaali minkä pelaaja pystyy saavuttamaan (+missä iässä)
Valmennukseen ja harjoitusmääriin en sormea osoittaisi, ne ovat kuta kuinkin samalla tasolla. Ehkä fysiikkaharjoitteissa on eroa määrän suhteen. Toinen asia myös onkin, että mitä kautta päästään strategiseen maaliin? Kuinka valmennusfilosofiat kohtelevat pelaajia: ajetaanko pelaajat loppuun jo junnuiässä liiallisella lokeroimisella ja suunnitelmallisella yhteisharjoittelulla. Pitäisikö junnupelaajilla olla muutakin elämää eli ovatko panokset liian kovat? Pitääkö pelaajien elämä ja identiteetti rakentaa yhden kortin varaan?
-Valtti-